Sunnuntaimietteitä

Sunnuntai 12.5.2013

Eilen illalla lähdettiin tosiaan porukalla sinne Pop Up Caféen, josta kerroinkin jo aiemmin. Jos olisin tajunnut, että millä mennään, niin en tiedä olisinko edes mennyt… Otettiin meinaan matatu ensin jonkun matkan päähän ja siitä sitten bodaboda. Matatu tai taxi, niin kuin niitä kutsutaan on siis sellainen pakettiautominibussi, jonne mahtuu istumaan 14 (mutta usein siellä istuu 18) ja niitä suhailee koko ajan edes takasin. Täytyy vain mennä tohon tien laitaan seisomaan, pysäyttää sellainen matatu ja sitten neuvotella hinnasta. Kampalasta päin tullessa pitääkin sitten tietää, että mistä matatut juuri tänne Nansanaan lähtee. Nansana-Kampala on 1500 UGX (ja 1 EUR = noin 3500 UGX). Matatut on halvempia kuin bodabodat (eli mopot), koska niihin mahtuu enemmän tyyppejä matkaamaan. Matatut ei kuitenkaan kulje kuin näitä isoja teitä, ja jos haluat lähteä pusikoihin päin, täytyy mennä bodalla. Ne kulkee käytännössä ihan missä vaan ojassa. Samoin bodalla pääsee nopeammin, koska ne pystyy ruuhkassakin pujottelemaan mistä vaan välistä. Bodan kyytiin mahtuu kaksi tyyppiä istumaan kuskin taakse, ja saattaa olla, että joku lapsikin siihen mahtuu vielä istumaan. Kypärät on aika harvassa! Neuvoteltiin sitten hinta, ja hypättiin pareittain aina mopon selkään. Mä olin aivan kauhusta kankeana aluksi, täällä mä vaan ajelen ilman mitään kypäriä, kolmestaan mopon selässä, pimeällä (ei katuvaloja missään tietenkään), aika vilkkaassa liikenteessä ja mä en ole koskaan Suomessakaan edes istunut minkään mopon selässä. Mutta niin sitä vaan matkustettiin! Takaisintulomatka yöllä olikin sitten jo paljon helpompi, koska muuta liikennettä ei juuri ollut, niin ei tarvinut pelätä rekan alle jäämistä. Mutta sellaista matkustamista! Mä aina välillä havahdun, ja mietin mielessäni vaan, että mitä ihmettä oikein tapahtuu. Mutta this is Africa. Toi yksi paikallinen vapaaehtoinen sanoo aina vaan, että in Uganda anything’s possible.

Tänään en ole tehnyt mitään. Alkaa olla jo tapa. Mutta kun on kuuma, niin se on jo ihan tarpeeksi, että kävelee tuon 100 m ostamaan vähän vihanneksia ja riisiä tai spagettia, että voi syödä jotain. Ruokatarpeet on siis melko rajoittuneet, ja käytännössä mitä me kokkaillaan täällä guesthousessa on riisiä ja vihanneksia tai pastaa ja vihanneksia. Ja ne on vielä ne samat vihannekset, joita myydään noissa vihanneskojuissa, eli punasipuli, tomaatti, vihreä paprika, munakoiso ja porkkana. Ja valkosipulia saa myös. Ja sitten tietty perunaa (sekä näiden sweet potatoa että ”meidän” perunaa, joka kulkee nimellä Irish potato). Ja matookea tietty, ja sitten hedelmiä. Mutta siis nuo luettelemani viisi vihannesta on niitä, joista tehdään ruokaa joka päivä. Ihan vielä ei tule korvista ulos, mutta eiköhän sekin aika vielä tule! Ainakin nämä muut vapaaehtoiset just sanoivat reissuilta palatessaan, että ovat syöneet lihaa joka päivä, kun ovat syöneet ravintoloissa.

Voisin vähän kertoa ötökkätilanteesta täällä, itsekin kun sanoin ennen lähtöä, että ötökät ja vessa on varmaan ne suurimmat huolenaiheet. Ötököitä ainakin riittää! Täällä meidän talossa vilisee sekä torakoita että hiiriä aina silloin tällöin jaloissa. Sen lisäksi on liskoja, joita kiipeilee seiniä pitkin ja sängyssä bed bugseja (mitä ne on edes suomeksi?). Bed bugseille ei oikein voi mitään, mutta ei ole kauhean kiva, kun ekan viikon jälkeen on jo jalat ihan paukamilla niiden puremista. Sen lisäksi on tietty hyttyset ja kärpäset ja muut öttimöntiäiset. Mä oon itsekin ollut aika yllättynyt siitä, miten rauhallisesti oon ottanut kaikki noi elukat. Illalla sitä menee nukkumaan ja toivoo, ettei kovin montaa puremaa olisi yön aikana tullut ja torakoidenkin vaan antaa mennä, koska jos ne liiskaa niin ne levittää muniaan. Paahtoleipäpussi on kaapissa, ja kun sen ottaa sieltä, niin pussissa kulkee ihan minimaalisen pieniä ötököitä. Sitten ne vaan ravistaa pois siitä leivän päältä, pistää leivän paahtimeen ja toivoo, että se paahdin tappaa kaikki pöpöt. Maassa maan tavalla jne. Muuten täytyy kyllä sanoa, että hygienia on täällä ihan jees. Juomavettä ostan välillä, ja jos en jaksa mennä ostamaan niin keitän sitä. Vesi on ilmeisesti sadevettä, mitä hanasta tulee. Sitä käytetään muuten kyllä ruuanlaittoon (kuumentuu siinä samalla), suihkuun, ja mä pesen sillä vedellä kyllä hampaatkin. Tiskit pestään myös sillä samalla (kylmällä) vedellä ja saippualla.

Niin ja jos palataan tohon vessatilanteeseen, niin meillä on siis länsimainen vesivessa täällä, mutta mieluummin käytetään ulkovessaa (reikä maassa), niin ei tarvitse tuhlata vettä. Ulkovessa on ihan jees, tosin kyllä mä olen huomannut itsessäni tendenssiä mennä vessaan vasta sitten kun on ihan pakko :D Mutta ajattelisin, että jos se kulttuurishokki on tullakseen, niin eiköhän sen noi ötökät vielä aiheuta! Just puhuttiin muiden kanssa, että noita bed bugseja onkin sitten kiva yrittää vältellä kun tulee kotiin… Kuulemma kaikki tavarat pitää ensin pitää ulkona jonkun lakanan päällä pari päivää ja siitä sitten johonkin pussiin ja pussista suoraan pesukoneeseen. Varmaan kaikki ylimääräiset vaatteet ja muut kannattaa sitten jättää tänne. Mutta se on onneksi vasta syksyn murhe!

Sunnuntai 19.5.2013

Nyt ei ole ehtinyt oikein kirjoitella, kun on ollut paljon kaikkea muuta tekemistä. Itse asiassa en oikein tiedä edes, että mitä! Tällä viikolla olen ollut aamuisin koulussa käymässä, ei siellä vieläkään oikeastaan ole ollut mitään tekemistä. Tämä head teacher on pitänyt niille kouralliselle oppilaita matikan ekstratunteja aina aamuisin ja minä olen mennyt sinne klo 11 pintaan ja hengaillut sitten niiden oppilaiden kanssa. Se aina sanoo, että mä voin pitää niille vaikka jonkun enkun tunnin, mutta mun mielestä se on hiukan hankalaa, kun ei mulla ole mitään käsitystä niiden tasosta ja mitä mun pitäisi muka yhtäkkiä niille opettaa. Oon sitten näyttänyt kuvia Suomesta, ja ollaan jälleen juteltu paljon kaikesta mahdollisesta. On muuten melkoisen hankala yrittää selittää, että mitä lumi on! Vaikka näilläkin on täällä kyllä lunta vuorten huipuilla. Yksi kysyi, että tuleeko lumisateesta samanlainen ääni kuin vesisateesta. Sitten kysyttiin, että mitä sille lumelle sitten oikein tehdään ja yritin parhaani mukaan selittää, mitä ovat lumiaura ja lumikola. Voi olla, että meni selitykset ihan hukkaan! Ja tosiaankin kysyttiin, että onko lumiukkojen sisällä joku ihminen :D Ja sitten yksi kysyi, että mitä hyötyä niistä lumiukoista on... Ei näillä ole kauheasti aikaa tehdä juttuja vain huvin vuoksi. Kylmyydestä ollaan tietysti puhuttu, vaikea kuvitella mitä on pakkanen, jos asuu maassa, jossa on yli 25°C ympäri vuoden. Hassua on myös se, miten teini-ikäiset ihmiset ei tajua, että miksi meidän ihot on eriväriset. Ne ei ymmärrä, kun yritän selittää, että niiden iho ei muutu valkoiseksi vaikka ne tulisivatkin Suomeen. Ne ei pysty ymmärtämään, miten mun iho voi ruskettua/palaa, kun niiden ihonvärissä ei juuri tapahdu mitään muutoksia. Samoin hiuksia ihmetellään: mun tytöt yritti tehdä mulle yksi päivä pikkulettejä, eivätkä ne voineet ymmärtää, että miksi ne letit avautuivat itsestään. Afrikkalaisten hiuksiin jos tekee letit, niin sehän pysyy. Eikä hiuksia tarvi todellakaan pestä, ne oli ihan ihmeissään jo siitä, että mun hiukset oli aamun suihkun jäljiltä vähän kosteat ja sanoin, että olin pessyt ne. Rastat tehdään täällä niin, että hiuksia vähän pyöritellään ja saatetaan polttaa ne päät ja se on siinä. Meidän hiukset on uskomattoman sileät näille. Yksi mun oppilaista sanoikin osuvasti, että heidän hiukset on kuin "sponge"! :D Yhdelle toiselle vapaaehtoiselle olivat (vähän nuoremmat) oppilaat sanoneet koulussa, että meidän hiukset on niin sileät siksi, että meidän äidit laittaa niihin jotain kemikaaleja heti kun me ollaan synnytty.

Pidin muuten tietokonetunnin yhtenä päivänä noin kahdeksalle tytölle! Tunti kesti niin kauan kun läppärissä (siinä, minkä yksi edellinen vapaaehtoinen oli jättänyt) oli akkua. Kysyin aluksi, että mitä he tietävät tietokoneista ja vastaus oli, etteivät yhtään mitään. Se oli aika jännittävää, piti näyttää alusta alkaen, että mistä tietokone menee päälle ja miten se Windows toimii, ja että oikeasta yläkulmasta rastin kuvasta saa aina suljettua ohjelman jne. Meillä ei ollut nettiä, joten yritin vaan yleisesti näyttää kaikkea, miten tietokone toimii ja koska koneessa oli Word, näytin myös, miten voi kirjoittaa yksinkertaisia juttuja sillä. Kaikki sai kokeilla kirjoittaa oman nimensä ja muuta, kokeilla käyttää näppäimistöä. Sitten opeteltiin, että miten dokumentit tallennetaan ja mistä ne sitten löytyy. Toivottavasti siitä oli näille muutamalle tytölle edes jotain hyötyä!

Yksi poika haluaa aina puhua kaikesta ”hankalasta”, nosti esimerkiksi homokysymyksen uudestaan esiin. Hänen mielestään jos joku hänen ystävistään paljastuu homoksi, niin hän ei voisi enää olla ystäviä sen tyypin kanssa. Mun mielestä siinä ystävyydessä ei silloin tapahdu yhtään mitään erilaista, mutta tämän pojan mielestä koko kuva siitä ihmisestä muuttuu täysin. Hän oli ihan shokissa siitä, että miten mulla voi olla hyviä ystäviä, jotka on homoja. Tästä aiheesta päästiinkin uudestaan taas uskontoon ja muuhun. Tämä poika kertoi mulle tarinoita siitä, miten Jumala on puhunut hänelle ja mistä hän tietää, että Jumala on olemassa. Mä yritin vähän haastaa sitten hänen näkemyksiään, koska vaikka jokaisella on oikeus uskoa mihin haluaa, niin siinä vaiheessa kun hän sanoo, että hänen tehtävänsä on käännyttää minut ja kertoa Jumalan sanasta niin mulla on mielestäni oikeus myös herätellä vähän toisenlaisia ajatuksia. Täällä uskonnollisuus on jollain tavalla paljon aggressiivisempaa (mutta ei mitenkään huonolla tavalla), niin, että esimerkiksi tänä aamuna yksi paikallinen tyttö tuli mua vastaan kun olin ostamassa aamupalaa ja oli matkalla kirkkoon. Kysyi, olinko minäkin menossa ja kun vastasin kieltävästi, niin hän sanoi menevänsä sinne rukoilemaan minun puolestani, koska minä en käy kirkossa. Tai sitten tämä minun oppilas, joka oli sitä mieltä, että on hänen kohtalonsa olla juuri siinä tilanteessa ja käännyttää minut (hänen sanansa!), ja että on vain ajan kysymys, kun minäkin hyväksyn uskon. Harvemmin nyt Suomessa tulee kuitenkaan samanlaisia keskusteluja käytyä. Uskonto on tosi iso asia täällä. Kuulemma paavi on tulossa käymään Ugandassa oliko joskus heinäkuussa, ja kun edellinen paavi oli ollut Nairobissa (jos muistan oikein) niin siellä oli ollut pommeja sun muita, joten siihen aikaan en ainakaan aio olla Kampalassa!

Toi mun head teacher on muuten quite the character, niin kuin kerroin aikaisemminkin! Nyt se oli keksinyt, että meidän pitää yhdessä perustaa sellainen matkailubisnes. Hän sai kipinän ilmeisesti siitä, kun mä olen pyytänyt ”lomaa” (olemattomasta työstä), ja oli sitä mieltä, että siitä bisneksestä saa helposti ihan tosi paljon rahaa. Ainoa, mitä meidän pitää tehdä, on että minä Suomessa avaan nettisivun, jossa mainostan (suomeksi, koska suomalaiset haluavat lukea suomea) Ugandaa ja laitan sinne myös kaikkia reissukuvia, mitä olen ottanut reissujeni aikana. Sitten aloitetaan ihan pienestä, esimerkiksi viidestä ihmisestä (mun ystävistä ja sukulaisista ja opiskelukavereista). Sen nettisivun kautta ihmiset saa sitten halun matkustaa tänne, ja mä vaan ilmoitan herralle, että kuinka monta ihmistä on tulossa ja hän hakee ne lentokentältä ja järjestää majoituksen täällä Nansanassa jossain guesthousessa pariksi päiviksi ja sitten lähdetäänkin jo reissuun. Ja hän voi hoitaa kaikki reissujärjestelyt täällä. Sitten lasketaan minimikustannukset kaikelle tälle, ja pyydetään esimerkiksi 100 dollaria enemmän ja voilà – maailman helpoin tapa ansaita rahaa! Siinä mä olen herran kanssa samaa mieltä, että turismi tuo tälle maalle kyllä ihan varmasti eniten rahaa ja siinä on tulevaisuus, mutta ei se matkailubisnes ehkä kuitenkaan ihan noin helppoa ole… Mutta lupasin miettiä asiaa, kun en muuten saanut miestä lopettamaan puhumista :D

Huomenna sitten pitäisi olla sellainen suunnittelupäivä koulussa, eli meidän pitäisi tehdä lukujärjestys nyt alkavalle lukukaudelle. Mulla ei ole toiveet kauhean korkealla, mutta joka tapauksessa olen luvannut mennä sinne jo aamuksi ja hyvällä tuurilla saan sitten tietää, että minkälaisia juttuja mun halutaan opettavan ja minkälaisilla materiaaleilla. Fingers crossed! Täällä muuten opettajat tienaa kuussa 200 000 – 700 000 shillinkiä kuussa, riippuen siitä, keneltä kysyy. Tuo on siis noin 57 – 200 eur/kk. Ei ihan hirveitä summia ole nuo. Ja itse asiassa, monet täällä tekee töitä palkatta. Juttelin yhdenkin paikallisen tyypin kanssa, joka on 28 vuotta. Hänellä on kaksikin tutkintoa yliopistosta, toinen oli joku tietokonejuttu ja toinen joku insinöörihommeli, jos oikein muistan. Hän on tehnyt töitä nyt samalla taholle jo 4 vuotta ilman palkkaa, koska hän odottaa sitä, että on näyttänyt olevansa hyvä tyyppi. Sitten kun siellä firmassa aukeaa joku paikka, niin pomot tuntee hänet ja voi ottaa ihan oikeasti palkkalistoille. Sitä ei tiedä, koska tuo voisi tapahtua, mutta ei hän oikein voi vaihtaa työpaikkaansakaan, koska silloin joutuisi aloittamaan saman rumban ihan alusta. Ja mikään ammatinvaihto myöhemmin elämässä ei todellakaan ole mahdollista! Ugandassa alkaa olla nyt entistä enemmän ihmisiä, jotka on suorittaneet kandin yliopistossa, mutta työpaikkoja ei juurikaan kyllä ole. Kuvitelkaa, että joku tekisi Suomessa töitä vuosia ilman palkkaa siinä toivossa, että jossain vaiheessa pääsee palkkalistoille? Ihan käsittämätöntä. Yhden vapaaehtoisen koulussa valettiin lattioita luokkiin tällä viikolla (yhden toisen vapaaehtoisen firma sponssasi tarvikkeet sinne), ja siellä oli töissä tyyppi, joka ansaitsee 200 shillinkiä päivässä. Tämä on 6 senttiä euroissa. Onhan täällä halpaa, mutta ei kuitenkaan ihan noin halpaa – kyllä esimerkiksi vihannekset yleensä maksavat 200 shillinkiä/kpl. 1,5l vesipullo maksaa yleensä 1500, vessapaperirulla 500, paahtoleipäpaketti 1000-2000. Meillä on asiat kuitenkin melko hyvin.