Eka päivä,
maanantai 6.5.2013 klo 16.30
Lähtö tulikin
sitten ihan järjettömällä kiireellä, kun yritin saada kaikkia tavaroita mukaan
ja siinä meni sitten paljon kauemmin kuin kuvittelin. Ja tietysti asiaa ei
auttanut yhtään se, että kirjoitin sitä pedagogisten tutkielmaa loppuun. Mutta
vastausviesti tuli jo, ja se on hyväksytty, joten se on nyt vihdoin, vaan
vuoden myöhässä, tehty. Kentällä oli ruuhkaa, mutta onneksi silti ehdin ihan
hyvin vaihtaa rahaa ja muuta. Siinä kiireessä ei paljon ehtinyt miettiä edes
mitään jännittämistä. Sitä vaan lähti! Check-innissä kuumoteltiin vähän
viisumista (tai siis sen puutteesta), mutta päästettiin kuitenkin koneeseen. Lontoossa
menin aika haipakkaa, mutta siellä ei sunnuntai-iltana ollut yhtään ruuhkaa ja
ehdin vielä odotellakin jatkolentoa. Kampalan (tai siis Entebben) lennolla oli
yllättävän paljon turisteja (eli siis valkoihoisia tyyppejä), en tiedä minne ne
kaikki olivat menossa. Varmaan turreilemaan, Jinjasta alkaa Niii ja siellä on
kuulemma hyviä koskenlaskupaikkoja ja muuta. Sain jopa muutaman tunnin
nukuttuakin lentokoneessa, mutta kyllähän sitä silti vähän aamusella väsytti.
Entebben tullissa
sain viisumin ihan helposti, tosin siihen ei kirjoitettu mitään expiry datea,
joten vaikea sanoa, että onko se nyt 30 vai 60 vai 90 päivää ja tarviiko mun
uusia sitä… Koneen laskeutuessa satoi kaatamalla, onhan täällä vielä sadekausi.
Ilmeisesti Ugandassa on itse asiassa sadekausi useammin kuin kuiva kausi.
Kesä-elokuu pitäisi sitten olla kuivaa. Mutta lämmintä on silti, vaikka on
talvi. Mulle justiin naureskeltiin aamulla kun sanoin, että on tosi lämmin
(siis +25°C), ja informoitiin, että täällä on talvi ja ihmisillä on pitkiä
vaatteita päällä. Mutta mulle on ainakin nyt jo ihan tarpeeksi lämmin, sadekin
meinaan loppui sitten ja aurinko on kivasti paistellut. Kentältä Nansanaan
ajeli tunnin verran, olisi kuulemma ruuhkasta riippuen saattanut mennä
kauemminkin. Autossa ei toiminut apukuskin puoleinen ikkuna, joten se oli auki,
mutta kun satoi vettä, niin siihen eteen oli levitetty takki. Ainakaan toista
sivupeiliä ei ollut ollenkaan, mutta eipä sitä nyt tuolla liikenteessä ehkä
olisikaan tarvinut :D Aika hektistä oli, sanoisinko.
Aamulla pääsin asettautumaan taloksi tänne
guesthouseen, ja pääsin omaan huoneeseen, missä mulla on oma sänky ja pieni
hyllykkö. Tällä hetkellä samassa huoneessa majoittuu eteläkorealainen tyttö,
mutta hän on jo huomenna lähdössä jonnekin Pohjois-Ugandaan työleirille ja
majoittuu täällä vaan kaksi yötä. Täällä saavat siis majoittua kaikki
vapaaehtoiset huolimatta siitä, onko heidän projektit tässä lähellä, niin kuin
mun, vai jossain kauempana, jolloin he asuvat isäntäperheissä. Nyt täällä
esimerkiksi on aika paljon porukkaa, joiden projektit on jossain kaukana, koska
koulut on vielä lomalla. He siis hengaa täällä ja tekee täältä sitten reissuja
ympäri Ugandaa ja kuka minnekin.
Aamusella asetuin
siis vähän taloksi ja maksoin UPAlle sen 500 eur, mikä menee siis mun asumiseen
täällä + lentokenttäkuljetuksiin ja kaikkeen työhön. Vapaaehtoisten maksuilla
rahoitetaan toimintaa myös yleisesti, koska järjestöt eivät saa mistään
valtiolta tai muualtakaan mitään avustuksia. Aamulla väsytti kuitenkin sen
verran, että menin pienille unille ja sen jälkeen piti alkaa orientaatio.
Tuntia myöhemmin, kun heräsin niin sainkin viestin, että orientaatio alkaa
vasta huomenna ja tänään saan vaan hengailla. Ei olla tehty juuri mitään,
täällä kun sattuu nyt olemaan paljon noita muita vapaaehtoisia, jotka on
lomalla, joten täällä guesthousessa on hengaillut porukkaa. Osa on myös töissä,
ne näen varmaan kohta illemmalla, kunhan tulevat töistä. Täällä on pari muuta
suomalaista, sitten hollantilaisia ja saksalaisia ja ranskalaisia. Tai näin
olen ymmärtänyt, katsellaan mikä on oikea tilanne, kun muut palaavat töistä.
Kiva pieni (aika iso) perhe! Ollaan vaan istuskeltu etukuistilla ja juoruttu.
Lähdetiin äsken matatulla (eli sellaisella pakettiautominibussilla) käymään
Nansanan ainoalla pankkiautomaatilla, joka hyväksyy Visan, koska mulla ei oe
yhtään Ugandan shillingkejä. Automaatti oli ollut viikon verran rikki, nyt se
toimi, mutta siellä ei ollut yhtään rahaa. Turha reissu siis, mutta käytiin
samalla kaupassa ostamassa illaksi ruokaa, jota aletaan kohta kokkailla
yhdessä, ja mulle aamupalatarvikkeita (paahtoleipää ja hilloa ja jogurttia) ja
vettä. Sain onneksi rahaa lainaksi siksi aikaa, että pääsen itse
nostamaan/vaihtamaan sitä! Ruokahan ei maksa täällä juuri mitään, parilla
eurolla voi syödä päivässä. Osa ruuista ostetaan kaupasta ja osa pienemmistä
kaupoista ja osa (varsinkin vihannekset ja hedelmät) kadulta
kojuista/hökkeleistä. Lihaakin saa kaduilta sellaisista butcher-hökkeleistä,
joissa ne vaan roikkuvat katosta, siitä ei ehkä uskalla lihaa ostaa.
Netti siis
toimii, kuten näkyy! Tai täytyy ostaa vielä siis oma nettitikku, kunhan mulla
on se oma Kampalan orientaatiopäivä. Se saattaa olla huomenna tai ylihuomenna,
en tiedä. Tänään ei tapahtunut mitään, ehkä huomenna. Katsellaan. Niin ja
sanoin aiemmin, että koulut on lomalla jonnekin toukokuun loppuun, mitä ei
aikaisemmin kerrottu. Mutta sen koulun head teacher oli sanonut, että voin
kyllä mennä sinne vaikka siellä ei olekaan niitä oppilaita vielä, että kyllä
hommaa löytyy. Muut vapaaehtoiset kommentoivat, että välttämättä ei löydy.
Muutamassa tunnissa on kerinnyt opetella jo olemaan välittämättä, ja
rannekellon sai heittää heti romukoppaan. Tää tulee tekemään niin hyvää
tällaiselle aikataulufriikille!
Nyt istuskelen
siis koneen kanssa etuterassilla, ja näkymä on tollaiselle muta-/hiekkatielle.
Etupihalla käyskentelee kanoja, ja meillä on lemmikkinä yksi pieni tipu, jonka
yksi tyttö oli saanut lahjaksi. Naapurin pihalla on vuohia ja yhden lehmänkin
näin käyskentelemässä tiellä matkalla lentokentältä tänne. Ihmisiä ja autoja on
joka paikassa, ja ensimmäiset muzungu-huudotkin on jo kuultu (muzungu=valkoinen
ihminen lugandaksi). Ekan kerran multa pyydettiin jo myös rahaa matatussa
istuessa, hymyilin yhden naisen vauvalle ja kommentoin, että on söpö ja
vauvalle olisi pitänyt sitten antaa rahaa. Ilmeisesti aika yleistä.
Sellaista
tajunnanvirtaa tähän alkuun, vaikea kirjoittaa mitään koherenttia tekstiä, kun
on itsekin ihan pyörällä päästään. Nyt kun oli tällainen relaxing-päivä, niin
kerkesi hyvin päivittelemään ensivaikutelmia. Ihan mieletöntä! Ei tätä voi edes
kuvailla.
Day 2, 7.5.2013
klo 20.30
Toka päivä
takana. En tehnyt mitään. Vähän jo ahdistaa tekemättömyys. Mua ei ole luotu
joutilaaksi. Aika huonosti nukkui, koska täällä mun huoneessa on aivan turkasen
kuuma. Mutta ekaa kerta nukuin hyttysverkon alla, jännittävää! Aamulla kun
heräilin, niin sitten kävin toimiston puolelta (eli seinän toiselta puolelta)
kyselemässä, että tapahtuuko tänään jotain. Mulle ja sille eteläkorealaiselle
tytölle (siis sille, joka lähti nyt illalla työleirilleen, ja oli tullut tänne
päivää mua ennen) pidettiin ensimmäinen orientaatiopäivä. Tai päivä ja päivä,
siihen meni siis joku pari tuntia kun Claire toimiston puolelta kertoili
Ugandasta ja tavoista ja kaikesta, mitä meidän pitää maasta tietää. Mun
mielestä aika paljon oli sellasta asiaa, mitä olin itsekin jo ottanut selville
ja kuullut ennen tänne tuloa, mutta olihan se kiva kuulla paikalliselta
juttuja. Mutta orientaatio”päivä” oli siis ohi n. klo 12 ja sillon meinasi
pieni ahdistus jo iskeä, että mitähän mä meinaan tehdä koko päivän. Ei siinä,
hengasin sitten parin muun kanssa, jotka pesi pyykkiä (käsin) ja lueskelin, ja
hengasin muiden kanssa vähän lisää. Tosiaan itselläni ei ole vielä rahaa, joten
en voi oikein minnekään lähteä, ja enkä kyllä ainakaan vielä lähtisikään edes
yksin. Käytiin yhden tytön kanssa sitten iltapäivästä ostamassa vihanneksia ja
riisiä, ja kokkailtiin niitä. Siinähän se päivä sitten kuluikin.
Huomenna pitäisi
olla toinen orientaatiopäivä, eli Kampala-päivä. Tänään ei kuulemma voinut
mennä, koska aamusta taas satoi (kuulemma mä olen tuonut sateen mukanani, koska
aikaisemmin ei satanut yhtä paljon ja nyt on satanut kun mä tulin), ja Kampala
on ihan mutainen sateen jälkeen. Mutta huomenna jonkun pitäisi siis tulla klo 9
(katsotaan monelta se on oikeasti :D) hakemaan mut ja viemään Kampalaan ja
näyttämään siellä paikkoja, että osaan sitten itse kulkea siellä. Ja hän vie
mut sitten ostamaan kaikkea tarpeellista, mitä multa nyt puuttuu. Käytännössä
ainakin oma nettitikku, ja sitten varmaankin joku halpispuhelin + liittymä.
Kuulemma se tulee täällä tarpeeseen. Ilmeisesti mut viedään huomenna myös
Ugandan ainoaan museoon käymään, ei kuulemma ole mikään päivän kohokohta se
vierailu :D Huomenna näkee sitten!
Vielä ei ole
juurikaan mitään kulttuurishokkia havaittavissa (osa kuulemma itkee vaan ekan
viikon :D), ehkä olin onnistunut psyykkaamaan itseni kunnolla ennen lähtöä!
Kaikki on vaan niin erilaista, mutta se ei aiheuta suurempaa ahdistusta
ainakaan vielä. Kampala tosin on kuulemma järjettömän ruuhkainen, se saattaa
toki aiheuttaa sitten vähän sydämentykytyksiä.
En ole kahtena ekana päivänä onnistunut saamaan edes mitään vatsatautia
(knock on wood!), toivottavasti ei ole edes tuloillaan.
Muut vapaaehtoiset
täällä talossa kovasti suunnittelee kaikkia reissujaan, koska ovat tosiaan nyt
lomalla. Koska se munkin koulu ilmeisesi alkaa siis vasta toukokuun lopussa,
niin puhuttiin, että lähtisin kanssa mukaan yhdelle reissulle pohjoiseen ennen
sitä. Täytyy nyt vielä varmistaa sieltä projektista, jos nyt pääsen sinne
käymään vaikka tämän viikon lopulla (katsellaan ja tehdään nämä
orientaatiopäivät nyt ensin!), mutta kuulemma niiltä ei kysytä vaan niille
kerrotaan. + Lähdetään viikonlopun ympärillä, joten tuskin yhden-kahden päivän
poissaolo silloin kun koulut eivät ole edes vielä alkaneet tulee haittamaan.
Kovasti täällä yritetään myös kannustaa reissaamiseen, kun ollaan täällä niin
että nähdään Ugandaa, the Pearl of Africa.
Jes, sellasia
kuulumisia tokalta päivältä! Toivottavasti jotain alkaisi myös tapahtumaan
kohta, niin ei olisi ihan näin paljon aikaa kirjoitella tänne :D
Day 3, 8.5.2013
klo 17.30
Tänään oli
tosiaan se Kampalan orientaatiopäivä! Lähtö ei tosiaankaan ollut klo 9, vaan
itse menin ulos kuistille istuskelemaan joskus 9.30, ja lähtö oli ehkä joskus
tuntia myöhemmin. En osaa tarkemmin sanoa, koska en käytä enää kelloa.
Lähdettiin sitten matatulla matkaamaan kohti Kampalaa ihanan oppaani Abassin
kanssa (paikallisia vapaaehtoisia). Ensin käytiin siellä Uganda Museumissa, oli
meidän standardeihin aika pieni ja vähän mitäänsanomaton, mutta Abass kertoili
hyviä tarinoita sieltä! Sitten matkattiin ihan Kampalan keskustaan, josta sain
vihdoin nostettua rahaa (2 miljoonaa saa kerralla :D), ja sitten käytiin
ostamassa mulle tää nettitikku, niin pääsee silloin tällöin aina nettiin, ja
paikallinen liittymä myös, koska sekin kuulemma tulee tarpeeseen. Ja piti tulla
Ugandaan asti, että pääsin ostamaan käytetyn Nokian puhelimen. Mutta eipä
haittaa, jos joku sen pöllii. Kierreltiin siellä muutenkin vähän ympäriinsä
niin, että mä tiedän nyt minne mennä ja osaan sieltä poiskin. Tai en kyllä
tiedä osaisinko yksin… Syötiin siellä lounasta, ekaa kertaa paikallista herkkua
eli matookea (sellaista ruokabanaania, josta on tehty muussia), ja perunaa
(paikallista sweet potatoa) ja riisiä, ja sitten sellaista papukastiketta.
Mutta oli hyvää! Kampala on aivan järjettömän ruuhkainen kaupunki, kuten ehkä
kuvista Facebookissa voi päätellä, ja aika väsynyt on kyllä sen päivän jälkeen.
Nyt vaan istuskelen tässä, meidän lemmikkitipu nukkuu tossa mun sylissä ja
valmistaudun huomiseen orientaatiopäivään, joka on sitten kolmas ja viimeinen.
Siinä kerrotaan sitten UPAsta organisaationa. Kestää kuulemma puoli tuntia.
Mutta se on huomisen ohjelma sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti