Lähtö

Alkuun vähän kliseistä musiikkia! Sitten tajunnanvirtaa. Miten on mahdollista, että nyt on jo lähtö? Viime kesästä saakka tätä reissua on suunniteltu, ja se on koko ajan ollut sellainen "sitten joskus" -ajatus, ja nyt se sitten toteutuu! En vieläkään tajua, että lähtö on jo ihan muutaman tunnin kuluttua. Kaikki kyselee, että jännittääkö, mutta ei jännitä. Ei sitä tajua lähtevänsä ennen kuin vasta lentokoneessa. Ja ehkä vasta sillä jälkimmäisellä lennolla, jossa olettaisin suurimman osan ihmisistä olevan afrikkalaisia. Ja sen jälkimmäisen lennon aikana pitäisi juurikin saada nukutuksi, ettei ihan niin paljoa väsyttäisi kun pääsee perille.

Nyt on kämppä pakattu ja rinkkakin lähes pakattu ja kaikki valmiina lähtöön! Tai taidan kohta lähteä käymään vielä viimeisiä ostoksia kaupasta hakemassa, kunhan ne kaupat on nyt auenneet. Tosi hankala pakata, kun ei tiedä, mitä sieltä päästä saa. Normaalisti voi kuitenkin aina reissuun lähtiessä ajatella, että mikä jäi, sen saa paikan päältä. Nyt ei tiedä. Rinkka vaikutti tyhjänä tosi isolta, mutta nopeasti se sitten täyttyi. Vähän liiankin nopeasti. En ole koskaan varmaan pakannut mihinkään reissuun yhtä kauan ja pohtinut, että kuinka paljon vaatteita pitää ottaa mukaan. Mä vaan siirtelin vaatekasoja ees ja taas ja joka kierroksella aina luovuin jostain vaatteesta. Siihen menikin se koko Suomen peli eilisiltana... Mutta lopulta sain pienennettyä tavaramäärän rinkkaan mahtuvaksi. Sitten tosin tuli ongelmia, kun sinne piti mahduttaa vielä niitä jalkapalloja ja koulutarvikkeita. Kaikki käsimatkatavarat on nyt täynnä lyijykyniä ja kumeja ja vihkoja :D Toivottavasti menevät tarpeeseen!

Ihan järjettömän paljon aikaa meni lopulta myös siihen kämpän osittaiseen tyhjentämiseen ja siivoamiseen. Se ei vaan tuntunut edistyvän mitenkään, ja sitten kun oli tosi paljon tehtävää, niin ei tiennyt, että mistä alottaisi ja lopulta vaan istuu lattialla lamaantuneena siellä tavaroiden keskellä. Jotenkin ne tavarat sitten kuitenkin löysivät tiensä laatikoihin. Pesin vielä vuokralaiselle parvekelasitkin, tosin ne näytti sen käsittelyn jäljiltä vielä likaisemmilta kuin ennen :D Mutta ainakin mä yritin. Tuleva ikkunaremontti asetti myös omat haasteensa tässä koko prosessissa, kun ikkunoiden eteen pitää jättää 1,5 m tilaa, mikä kyllä vie aika ison osan yksiöstä. Onneksi sain apua (kiitos Juho!), ja laitettiin sohva puoliksi ja muitakin kalusteita vähän päällekkäin ja vielä muovit kaikkien päälle. Eipä siellä ihan kovin mukavasti olisi tuon remontin aikana asunut, eli oikeesti tämä on ihan hyvä, että tulee lähdettyä sitä remonttia pakoon. Ehkä nyt ei ihan noin kauas kuitenkaan olisi tarvinut! Ihan viimeiseksi ennen lähtöä, kun vielä muovitin televisioita ja muita, tuli mieleen Muumeista se, kun ne meni talviunille ja kaikki kalusteet oli peitelty :D Samalta näyttää mun asunnossa nyt. Tuli samalla mietittyä moneen kertaan, että ei se nyt kuitenkaan sitten ollut ihan yhtä helppoa lähteä omasta asunnosta reissuun, vaikka mä niin kuvittelin aikanani sinne muuttaessa. Tai olisi se tietysti, jos olisi varaa pitää kämppää tyhjänä reissun ajan! Mutta pahin ahdistus sen osalta on onneksi jo ohi ja tavarat on siellä varastossa odottamassa syksyä. Mikäs tässä on muutenkaan ollessa kun muut hoitaa sitten remontin jälkeisen siivouksen ja mm. sen sohvan uudelleen kokoamisen... Kiitos äiti ja iskä ja Juho!

Totuttuun tyyliini kaikki piti jättää viime tippaan, ja muutinkin kämpästä pois vasta yöllä ja ajelin kotikotiin viimeiseksi yöksi. Jostain syystä mä olin päättänyt jo aiemmin, että näin tulee tapahtumaan, ja onneksi olinkin, koska niiden huonekalujen suojaamiseen ja muuhun menikin sitten paljon enemmän aikaa kuin olin ajatellut. Ei vieläkään tuntunut siltä, että olisi jonnekin lähdössä. Tai se jännitys tulee sellaisina pieniä aaltoina. Pari minuuttia jännittää ihan hirveesti ja sitten se taas unohtuu. Sitten tulee edelleenkin niitä puuskia, jolloin ajattelee olevansa kaheli. Ja sen jälkeen alkaa hymyilyttää, koska tää on kuitenkin varmaan siisteintä, mitä mä olen koskaan tehnyt. Niin, ja vielä tuosta kaiken viime tippaan jättämisestä: tokihan sitten tänne kotikotiin päästyäni piti avata kone ja alkaa naputella loppuun sitä pedagogisten tutkielmaa, joka on nyt jo vuoden myöhässä ja jolle olin antanut takarajaksi tämän reissuun lähtemisen. Ei vaan pysty tekemään mitään aikaisemmin, aina pitää valvoa. Mutta öisin ja pakotettuna sitä tekstiä yleensä vaan syntyy, ja juuri äsken sain sen napulteltua loppuun ja laitettua sähköpostilla eteenpäin. Nyt toivotaan, että se menee läpi ja saarnataan taas itselle, kuina asioita ei voi hoitaa ajallaan. Naurattaa, että se on vuoden verran odottanut tuossa tekeytymistään, ja loppuen lopuksi sen kirjoittaa valmiiksi parissa tunnissa, kun on pakko. Kuten huomaa, motivaatio tuota työtä kohtaan on kyllä ollut aivan huipussaan.

Mutta nyt on kännykässä (stressiä poistamassa) olleesta järjettömän pitkästä to do -listasta tuota viimeistä kauppareissua lukuunottamatta yliviivattu kaikki kohdat, ja enää ei ole muuta tehtävissä. Aika hyvin mä olen kuitenkin valmistautunut reissuun. Nyt jännätään sitä, vaaditaanko viisumia etukäteen vai pääsenkö koneeseen, ja ehdinkö vaihtaa konetta Lontoossa. Eiköhän se aika juoksuksi mene siellä kentällä sitten. Toivottavasti uni maittaa lentokoneessa, vaikka olisi kiva myös ehtiä kirjoittamaan itselleen ylös vähän jotain ajatuksia, niin voisi sitten reissun jälkeen tutkailla, että muuttuiko mikään. Jännityksellä odotan. Mutta seuraavan kerran palataankin sitten asiaan maailman toisella puolen!