Eka viikko ohi

Torstai 9.5.2013

Mun ei pitänyt tänään bloggailla mitään, mutta mulla on ollut niin käsittämätön päivä, että pakko kirjoittaa ylös, mitä oikein tapahtui… Only in Africa! Aamusella kun heräilin niin menin kyselemään toimiston puolelta, että tapahtuuko mitään. Mulle pidettiin sitten UPA-orientaatio, joka kesti kyllä kauemmin kuin sen puoli tuntia, mitä muut olivat sanoneet. Ja se oli kyllä hyödyllinen info, koska mä en tiennyt aikaisemmin, miten ne oikeasti toimii. Se, mikä ei ehkä ollut niin hyödyllistä just mulle, oli puhe kulttuurishokista ja sen eri vaiheista – ehkä olen sellaisen jo pari kertaa kokenut. Mutta tietysti hyvähän siitä on puhua, täältä meinaan kuulemma lähtee välillä vapaaehtoisia kesken kaiken pois. Ja hassua on se, miten paljon UPAn väki täällä korostaa sitä, että ei saa olla mitään odotuksia tai kuvitelmia. Se on tietysti totta, että jos odotukset ei kohtaa realiteetteja, niin silloinhan se kulttuurishokki juuri tulee.

Ne yritti sitten siinä samalla ilmeisesti toimistolta soitella sinne mun kouluun, että päästäisiinkö sinne jo tänään ja orientaatiohetken jälkeen me lähdettiinkin toimiston Clairen kanssa sinne päin. Mentiin matatulla, mutta se on kyllä niin lähellä, että voin kävellä sinne tuota isoa tietä pitkin. Isolta tieltä on varmaan joku 500 m sitten sinne koululle. Katsotaan huomenna, kauanko menee! Koulu on hyvin alkeellinen, kuten kuvitella saattaa. En vielä ottanut siitä muuten kuvia, kuin pari, jotka se rehtori (tai head teacher) halusi ottaa musta siellä koulussa ”on my first day”. Mutta koulussa on noin 200 oppilasta, kuulemma ikähaarukka on 12-20-v.  Secondary school täällä kestää 6 vuotta, joista neljän ekan jälkeen on valtakunnalliset kokeet U.C.E (Uganda Certificate of Education), ja sen jälkeen parhaat (tai ne, joilla on varaa) jatkaa vielä kaksi vuotta ja sen jälkeen on vielä toiset (advanced) kokeet. Koulussa oli yksi luokkahuone jokaiselle luokka-asteelle. Ekan vuoden oppilaita oli eniten, muistaakseni 64. Ja siitä sitten väheni mitä ylemmälle luokka-asteelle mentiin – en muista muita lukuja tarkemmin. Luokkahuoneet oli kaikki samankokoisia, ja pulpetteja ei kyllä todellakaan ollut 64 oppilaalle. Mielenkiinnolla odotan, miten kaikki sinne mahtuu. Luokassa oli siis pulpetteja jonkun verran ja yksi liitutaulu siellä edessä. Koulurakennuksen takana oli sellainen hökkeli, missä valmistetaan ruoka kaikille (poshoa, eli maissipuuroa, ja papuja). Mutta kuulemma kaikki ei syö, en vielä ainakaan ymmärtänyt, että mikä siihen sitten vaikuttaa. Koulun takana oli myös kaksi taloa, joista toisessa asuu oppilaita ja toisessa opettajia kouluvuoden aikana. Ilmeisesti itse head teacher asuu myös siinä.

Perjantai 10.5.2013

Jatkuu seuraavana päivänä, eilen piti sitten mennä kokkailemaan muiden kanssa, joten kirjoittelu jäi kesken. Eilen siis koulussa mulle näytettiin paikkoja, joita ei tosin ollut mitenkään kovinkaan paljon, koska koulu on aika pieni. Sen jälkeen tämä head teacher vaan puhui ja puhui ja puhui… Ihan kivaa, mutta tällä kyseisellä herralla on tosi voimakas aksentti. Kaikilla täällä on, mutta tällä on jotenkin erityisen voimakas, ja sen puheesta on välillä tosi vaikea saada selvää. Siinä sitten vaan myötäilee ja nyökkäilee ja hymyilee ja yrittää edes ymmärtää sen verran, että tajuaa, milloin se kysyy multa jotain… :D Mutta täytyy kyllä sanoa myös se, että mun aksentti on monelle ihan liian kanadalainen/amerikkalainen, ja mä huomaan, että monen paikallisen on vaikea ymmärtää mun puhetta välillä. Mutta joka tapauksessa, lähdettiin sitten koulusta pois ja tää head teacher Jimmy lähti saattamaan mua. Se halusi samalla näyttää mulle vähän paikkoja (”we move around a little bit”) ja tää little bit oli sitten sellanen varmaan melkein parin tunnin kävelylenkki jossain tuolla mäillä ja metsissä. Ja voi että oli kuuma! Mutta kyllä se me sitten lopulta taas jostain putkahdettiin tuolle isolle tielle ja pääsin kotiin. Meinasi kyllä usko jo loppua :D

Tänään menin sitten uudestaan aamulla kouluun (ei sinne kävellyt kuin vartin verran! Mä tosin kävelin huomattavasti reippaammin kuin noi paikalliset, vähän haastavaa yrittää ohitella niitä siinä tienlaidassa… Ja ne varmaan katsoo, että onpa tolla muzungulla kiire.). Odotukset ei olleet kauhean korkealla, koska tosiaan eilen en tehnyt mitään, ja ei siellä oikein edes ole nyt mitään tekemistä, koska oppilaat on lomalla. Mutta menin aamulla (”don’t come too early, come at nine”, hän sanoi eilen ja mä ajattelin mielessäni, että toi on kyllä ihan tarpeeksi aikaisin! Koulutunnit alkaa tosin normaalisti klo 7.20… Täällä tosiaan eletään auringon mukaan!) sinne ja tämä head teacher piti sitten matikan jotain ekstratuntia niille tyypeille, jotka oli koulussa kertaamassa kokeisiin. Oppilaita taisi olla joku 7-8, osa tuli ja meni. Istuskelin siellä takanurkassa ja katselin opetusta. Jimmyn mukaan oppilaat eivät ole ”focused” ja sen takia hänen täytyy koko ajan mennä edes takas opetuksessa, että he varmasti tajuavat. Paljon kertausta! Ja sen takia hän myös koko ajan eksyy aiheesta. Hänen mukaansa oppilaat eivät pysy keskittyneinä, jos hän ei aina välillä ala puhua jostain ihan muusta ja sitten ”get their attention back”. Mun mielestä oli kyllä vähän sekavaa. Kun puhuttiin esimerkiksi pallosta (ja sen tilavuudesta), alettiinkin yhtäkkiä puhua maapallosta ja pallonpuoliskoista ja onko Uganda ja Suomi eteläisellä vai pohjoisella pallonpuoliskolla. Ne kävi yhdessä sellaista kirjaa läpi, missä oli aikaisempien vuosien tehtäviä niistä valtakunnallisista kokeista. Kaikilla ei kuitenkaan kai edes ollut sitä kirjaa, ei opellakaan ja se saattoi aina välillä jo pyytää oppilaita lukemaan seuraavan kysymyksen, ja keskeytti sen lukemisen ja sitten ”Tell me…” ja taas eksyttiin aiheesta. Ihan hauskaa siellä oli, mutta mä ainakin olin välillä ihan sekaisin siitä, mistä puhutaan. Osan tehtävistäkin ne mun mielestä ratkaisi jotenkin tosi monimutkaisesti. Kärjistäen tehtävänannossa kerrottiin esimerkiksi, että x=3, y=4, x+y=7, ja tiedetään että z=x+3. Ja sitten z:n ratkaisemiseen käytettiin 15 min ja piirrettiin kaikennäköisiä kaavioita sun muita ja tehtiin monimutkainen lauseke, josta sitten saatiin, että z=6. Mä mietin mielessäni, että mitä hittoa, vastaushan on kerrottu jo tehtävänannossa. Tai sitten ratkaistiin jotain kolmion kulmia ja sivun pituuksia piirtelemällä niitä oikeassa mittakaavassa sellaselle graph paperille. Mutta omista matikan tunneista on jo aika kauan, joten ei auta paljon arvostellakaan. Odotan innolla, että pääsen katsomaan jotain enkun tuntia! Sanoin, että haluaisin tosi mielelläni mennä katsomaan muiden opettajien tunteja, ja se kuulemma sopii. Mulle ne aikoo siis heittää jotain enkun tunteja, ja sitten ne haluaa, että opetan ranskaa. Siis alkeita. En kyllä toisaalta tajua, että miksi, koska ei se opetus jatku tämän 4 kuukauden jälkeen kuitenkaan. Mutta toisaalta yleissivistystä? Tää head teacher Jimmy on sitä mieltä, että jos oppilailta kysyy, että mitä varten he opiskelee, niin he vastaa että päästäkseen kokeista läpi, ja heille pitää opettaa, että ”we are students until we die”. Hän aikoo kuulemma itse tulla sitten mun ranskan tunneille myös istumaan oppilaana, jotta hän voi näyttää oppilaille mallia, että hänkin on edelleen opiskelija, eikä oppiminen lopu koskaan. Siitä tulee mielenkiintoista. Ja enkkua kuulemma tulis olemaan 1. ja 2. luokkalaisille, eli nimenomaan juurikin niille suurimmille ryhmille. 64 oppilasta pienessä luokassa, joista kaikilla ei ole välineitä, ja jossa ne istuu kolme kahden hengen pulpetissa… Huh! Mutta tätähän mä nimenomaan halusin. Odotan kyllä innolla, että koulu oikeasti alkaa.

En oikein tiedä vielä, mitä mieltä olen tuosta Jimmystä. Se on quite the character, vähän sellanen lipevä tyyppi, ja puhuu niin kuin se tietäisi kaikesta kaiken. Ja sitten tänään se sanoi, kuinka se on tosi ”experienced” teacher, ja sen tietää siitä, että se ei käytä kirjoja vaan se tunneilla aina keksii, mitä tehdään. :D Mutta sitten samalla kaikille kerrotaan, että mä olen ”a teacher by profession” ja ”a qualified teacher of linguistics”. Eli se, että mulla on alan koulutusta, tuntuu olevan aika iso juttu. Tämä Jimmy myös eilen mun ekana päivänä hyvin selkeästi kertoi, kuinka heillä on ollut aiemmin kolme vapaaehtoista, joista yksi jätti sinne laptopinsa, toinen jätti nettitikkunsa ja kolmas jätti 2 laptopia. Lue siitä sitten rivien välistä, että mietipä, mitä sinä voisit jättää. Mutta tämä on ilmeisesti tosi yleistä. Samalla sama tyyppi kuitenkin sanoi, että mun täytyy odottaa niin kauan kunnes kaikki oppilaat on tullut takaisin kouluun ennen kun mä annan niille noita jalkapalloja ja muita, että ne näkee, että mä oon tuonut niille jotain. Se oli musta vähän hassua, ei mulle ole niin väliä, että kuka ne on tuonut, kunhan ne pääsee nyt pelaamaan välitunnilla. Välitunteja ei tuossa koulussa muuten juuri ollut, mä en ihmettele yhtään, jos oppilaat ei pysty keskittymään. 7.20 alkaen on 4x40min oppitunteja ilman taukoja, ja sen jälkeen on puolen tunnin tauko. Sitten taas 4x40min oppitunteja ja puolen tunnin lounas. Lounaan jälkeen vielä 4x40min oppitunteja niin, että koulu päättyi joskus klo 16 jälkeen. En mäkään jaksaisi opiskella tollasella tahdilla!

Taas mä vähän eksyin aiheesta, mutta sen matikan tunnin jälkeen sain sitten aamupalaa koulussa ja sen jälkeen sain mennä niiden muutamien oppilaiden kanssa juttelemaan. Ne oli siis 4. luokkalaisia valmistautumassa päättökokeisiinsa, ikähaarukka taisi olla 16-19 kun kyselin. Juteltiin varmaan pari tuntia niiden kanssa, ne kyseli kaikkea Suomesta ja Euroopasta ja itse asiassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Koska ne on tossa iässä niin juteltiin paljon tyttö- ja poikaystävistä ja mikä on sopivaa ja mikä ei. Ja tokihan puhuttiin sitten uskonnosta, ugandalaiset kun on tosi uskonnollisia. Suurin osa täällä on kristittyjä, olisko ollut jopa 80%. Katolisia on eniten ja sitten anglikaaneja. Ja toki yksi niistä kysyi myös, että onko meillä Suomessa homoja. Homoushan on Ugandassa kielletty, ja on yritetty myös säätää laki, jonka mukaan siitä saisi kuolemantuomion. Sitä ei kuitenkaan vielä ole hyväksytty, mutta asia on kovasti pinnalla. Yritä siinä sitten selittää nuorisolle, että mun mielestä asiassa ei ole mitään outoa, ja kukin saa olla kenen kanssa haluaa ja jos mies haluaa mennä naimisiin miehen kanssa niin menköön, mitäs se minulta on pois. Ja että itse asiassa Euroopassahan ollaan monessa maassa juuri muuttamassa avioliittolakeja tasa-arvoisemmiksi. Sitten kysyttiin, että olenko minä itse homoseksuaali ja vedottiin Raamattuun, jonka mukaan Jumala loi miehen ja naisen jne. Ja kysyttiin, että mitä jos kaikki maailmassa olisi homoja, koska silloinhan kukaan ei saisi lapsia ja ihmiset ei enää lisääntyisi. Musta tuntuu, että asiasta tullaan keskustelemaan vielä moneen otteeseen! Mutta kiva mennä tollaiseen kouluun, missä oppilaat on vanhempia, koska niiden kanssa voi sitten oikeasti jutella. Tosi fiksuja tyyppejä vaikuttivat olevan! Yksi tosin kysyi multa, että osaanko mä pestä mun vaatteet täällä, koska eikös meillä ole koneet sitä varten :D Sanoin, että kai se on opeteltava! Ja sitten ne oli ihan shokissa, kun kerroin, että meillä on myös kone tiskien pesemistä varten. Toisaalta, kun oppilaiden kanssa juttelee niin pitää koko ajan vähän miettiä, että mitä sanoo ja miten, koska meidän maailmankuvat on niin kaukana toisistaan. Mutta avartavaa, odotan innolla jo seuraavia keskusteluja!

Lauantai 11.5.2013

Taas jäi eiliseltä kesken jutut! Mulla on vähän liikaa asiaa näköjään. Mutta sitä haluaa itselleenkin jotenkin dokumentoida näitä ekan viikon fiiliksiä ja sinne kotia päin olisi vielä paljon enemmän kerrottavaa. Mutta ei tätä voi vaan kuvailla, mä en tiedä voisiko tää maailma olla enää kauempana mun arjesta Suomessa. Eilen oli illalla taas sellanen fiilis, että olenko mä oikeasti muka täällä :D Käveltiin pimeässä tuota isoa tietä pitkin (kun ei ole mitään muuta, missä kävellä!) ja kävin pelaamassa biljardia Abassin kanssa (joka on yksi noista paikallisista vapaaehtoisista). Epätodellinen olo, kun kävelee käsi kädessä (normaalia! Ugandalaiset on tosi touchy feely –tyyppejä. Ja itse asiassa parempi kävellä käsi kädessä, koska ei oikein edes näe, että mihin on menossa. Mä en ymmärrä, että miten nää paikalliset voi nähdä pimeässä eteensä. + Kaikki on niin mustia, että heti kun tulee pimeä, niin ei niitä edes näe! :D) tollasen maantien laitaa ja joka puolella on järjettömästi ihmisiä ja autoja ja kuorma-autoja ja boda bodia (moottoripyöriä) suhailee ohi joka puolelta.

No joo, mutta mulla taitaa olla kaksikin juttua jo kesken, torstai-illan suspense (eli tää only in Africa, minkä lupailin) ja sitten eiliseltä. Eilen tosiaan sen koulupäivän jälkeen tää head teacher oli taas sitä mieltä, että ”we move around”, koska sitten kun koulu alkaa, niin meillä on kaikilla liian kiire nähdä lähistöltä mitään juttuja. Tosi kivaa, että se haluaa näyttää mulle paikkoja, mutta mulla on tosi vaivaantunut olo, koska mua viedään ”näytille” moneen paikkaan. Eilen esimerkiksi käytiin yhdessä orpokodissa, joka on siinä koulun lähellä, koska siellä asuu pari meidän oppilasta. Sen jälkeen lähdettiin matatulla vielä eteenpäin ja taas käveltiin metsään päin vaikka kuinka kauan, kunnes päästiin sellasen aika hienoon taloon, jossa asuu kuulemma jotain ystäviä. Siellä sitten tarjottiin ruokaa ja juomaa, ja kaikki tytöt kun ne tulee sanomaan moi tai tarjoamaan jotain polvistuu miesten eteen, ja tokihan myös mun eteen. Yritin sitten vaan sanoa itselleni, että kuuluu kulttuuriin ja mä näen, miten ihmiset täällä oikeasti asuu, mutta onhan se nyt toki vaivaannuttavaa. Ja sitten kun ne puhuu aika paljon lugandaa aina keskenään niin minä sitten istuskelen hiljaa ja ihmettelen. Muutenkin mua ärsyttää vähän ton Jimmyn tapa puhua, kun se puhuu koko ajan, että kuinka he on paras projekti, koska muut eivät näe yhtä paljon vaivaa näyttääkseen vapaaehtoisille ”the real Uganda” ja kuinka he on parhaita niin monessa muussakin asiassa. Ja heillä on kuulemma omakin vapaaehtoisprojekti jonkun muun järjestön kanssa (tai jotain), joten mä voin kertoa mun kavereille, että jos ne haluaa tulla niin hän kyllä järjestää töitä ihan missä vaan (ei tarvitse olla koulu) ja järjestää hostfamilyn ja kaikkea muuta. Mä en varmaan vaan osaa arvostaa tuota tarpeeksi, ja oon liian ennakkoluuloinen ja oikeesti toi onkin tosi hyvä tyyppi. Time will tell.

Mutta nyt siis siihen torstai-iltaan, minä ja yksi saksalainen tyttö lähdettiin kävelemään talolta tuonne pusikkoon päin parin paikallisen tyypin kanssa, vaan jonnekin mäelle. Mutta näiden lähellä oli taas jossain aika paljon kauempana, ja käveltiin varmaan yli tunti ja kiivettiin tuota mäkeä/vuorta ylös. Siellä piti siis olla tämän alueen heimon (eli Bugandan) kuninkaiden hautoja. Päästiin sinne aika pitkän kävelyn jälkeen ja minä ja tämä Magdalena oltiin jo aika ihmeissämme siitä, että mihin sitä on taas tullut lähdettyä. Päästiin sitten lopulta perille, ja oli jo ihan helkutin kuuma. Meitä ei päästetty kovin pitkälle, koska meillä olisi pitänyt olla päällä sellaiset perinteiset asut, jotka on tehty jonkun tietyn puun kaarnasta tehdystä kankaasta. Jonkun piti sitten tuoda meille sellaiset, mutta niitä ei koskaan saapunut. Sen sijaan kun istuskeltiin siinä odottelemassa, paikalle pölähtää seurue, jolla on sellaiset asut päällä ja ne huutaa ja mesoaa lugandaksi. Varsinkin yksi nainen niistä, se on tosi pelottava kun se huutaa ja mekastaa ja näyttää ihan siltä kuin se olisi tosi kännissä. Meille sitten selitetään, että tämä nainen on ”possessed” eli jumala puhuu hänelle (mutta siis joku afrikkalainen jumala), ja he on tulleet sinne paikan päälle viettääkseen yön siellä ja rukoillakseen tätä jumalaa. Tai en mä kyllä tiedä oliko niitä jumalia monta. Se nainen puhuu meillekin vähän, ja meillä olisi pitänyt kuulemma olla rahaa mukana (tai edes jotain, mitä oltaisiin voitu uhrata niille jumalille). Se oli tosi intimidating, ja muakin se vaan tuijotti silmiin vaikka kuinka kauan, enkä mä uskaltanut muuta kuin tuijottaa takaisin. Lopulta se sitten päätti, että me ollaan ihan ok, ja meiltä kysyttiin, että haluttaisiinko osallistua johonkin sellaiseen rukoilemisrituaaliin, mutta ei uskallettu. Meidän oppaina olleet paikalliset pojat kyllä menivät siihen mukaan. Mä olin liian peloissani ottaakseni kovin montaa valokuvaa, mutta pari mulla on, jotka yritän laittaa Facebookiin. Siinä ne sitten suoritti jonkunnäköistä rituaalia ja kuulemma jumala oli ilmestynyt sille naiselle unessa ja kertonut viestin, ja sen piti nyt tulla tonne rukoilemaan ja kertomaan se viesti muille. Viesti oli se, että sen sinne haudatun kuninkaan hauta (eli sellainen iso talo) piti kunnostaa. Niiden rituaali kesti aika kauan, ja sitten sen jälkeen ne istahti takaisin nurmikolle polttelemaan jotain. Jotain se oli varmaan ottanut aiemminkin, niin sekaisin se nainen vaikutti olevan. Mutta sitten uskallettiin Magdalenan kanssa ehdottaa, että lähdettäisiin pois ja käveltiin sitten eri reittiä takaisin ja eiköhän siinä taas mennyt melko kauan aikaa. Mutta viimein päästiin takaisin kotiin ja yhtä kokemusta rikkaampina! Kuten sanoin, only in Africa!

Nämä mun tarinat näyttää vaan jatkuvan ja jatkuvan, täytyy kai taas lopetella! Nyt viikonloppuna melkein kaikki muut vapaaehtoiset on lähteneet jonnekin reissuun, joten guesthouse on aika tyhjä. Mä en voinut, kun olin eilen luvannut mennä sinne kouluun. Tänään ei ole ollut mikään maailman paras päivä, jotenkin just tänään I’m feeling the heat eikä oikein huvita tehdä mitään. Kuuma on! On ollut myös vähän huono olo, ja sanotaanko nyt vaikka näin, että Imodiumille tuli ekan kerran käyttöä tällä reissulla! Mutta nyt on jo parempi olo, ja lähdetään kohta varmaan parin tyypin kanssa Kampalan puolelle. Siellä on sellainen paikka kuin Pop Up Café, joka on UPAn entisiä projekteja myös, sellanen kahvila, joka tarjoaa työtä for disabled youth. Siellä on joku party tänään, ja livemusiikkia ja muuta. Ja sieltä saa kuulemma ruokaakin! Cheeseburgereita. Eipähän tarvitse tänään syödä illalla enää matookea (eli sitä ruokabanaania) tai poshoa (eli sitä maissipuuroa) ja papuja. Tosin mä söin niitä kyllä jo lounaaksi tänään… :D Ruoka on hyvää, mutta sitä samaa pitää kuitenkin syödä vielä 4 kk. Ja sitten kun itse kokkaillaan täällä omat ruokamme, niin sekin on aika rajoitettua: yleensä syödään riisiä ja vihanneksia tai pastaa ja vihanneksia… Ruokamahdollisuudet ei ole mitenkään rajattomat täällä! Mutta ainakin se on lähiruokaa! Mutta nyt taas palaan asiaan seuraavien seikkailujen myötä, ja kun taas muistan, että mitä kaikkea muuta olisin halunnut kertoa!