Voihan juhannus!

Ollut aika tapahtumarikas viikko! Viime viikon lauantaina suuntasimme katsomaan jalkapallon MM-karsintoja Uganda-Angola. Iso porukka oli mennyt jo edellisenä lauantaina katsomaan Ugandan voittavan Liberian, mutta en silloin päässyt koska olin edelleen kipeä ja luovutin lippuni sitä tarvitsevalle. Lippu maksoi 12 000 UGX (eli vähän alle 4 euroa), mutta ei kaikilla silti ole tuota ylimääräistä laittaa lippuihin, joten yksi paikallinen lähti peliin mun sijasta. Pienempi porukka oli sitten viime viikonloppuna lähdössä sinne peliin, joten päätin nyt lähteä myös mukaan! Onneksi lähdin, koska kyllä se tunnelma stadionilla oli vaan koettava! Vuvuzelat ja pillit ja kaikki mahdolliset äänilaitteet soi niin että korvissa soi ja kun Uganda teki maalin, kaikki huutaa ja kiljuu ja halaa toisiaan ja meitä ja kaikki haluaa tanssia meidän kanssa ja ”thanks for supporting us”. Oltiin tosifaneja kyllä, mulla on nyt Ugandan pelipaita ja meillä oli naamatkin maalattu Ugandan värein. (Välihuomautuksena: ei täällä tosiaankaan mitään kasvovärejä ole, vaan kun maalit vedettiin poskeen niin kirveli niin paljon ja haisi niin pahalta, että taisi olla jotain talomaalia. Eipä ole allerginen reaktio vieläkään kokonaan laskenut poskista :D Mutta kukaan muu kuin minä en saanut mitään reaktiota maalista onneksi.)

Vähän huoletti ennen peliä, koska stadionille kuulemma mahtuu 44 000 ihmistä, mutta ”this is Uganda” eli kyllä sinne mahtuu 50 000. Lisäksi edellisenä iltana oli uutisissa sanottu, että hallitus on huolissaan siitä, että kestääkö se stadion niin paljoa ihmisiä. Ja vielä tämän lisäksi, koska Uganda oli voittanut edellisellä viikolla, oli odotettavissa, että enemmän ihmisiä tulee paikalle tällä kertaa. Ja niinhän siinä kävikin, että kaikki ei todellakaan mahtuneet istumaan ja oli melkoinen tungos ja väenpaljous stadionin sisällä. Pelin edetessä Uganda oli tappiolla 0-1, ja sitten alkoi huolettaa, että mitä tapahtuu jos Uganda häviää. Sitten onni kääntyi ja Uganda teki 2 maalia, ja sen jälkeen alkoi huolettaa, että millaiset juhlat syntyy jos Uganda voittaa. Päästiin kuitenkin pelin loputtua aika nopeasti stadionin sisältä ulos ja sitten odoteltiin rauhassa väentungoksen hälvenemistä ja päästiin lopulta helposti porttien sisältä ulos. Kotiin ei sitten päästykään enää yhtä helposti, koska liikenneruuhka oli melkoinen, mutta otettiin muutama olut voiton kunniaksi Kampalassa ensin ja huomattiin jatkavamme juhlia aamuun asti kuten kunnon ugandalaiset.

Maanantaina olikin sitten aika toisten seikkailujen, koska lähdin töiden jälkeen (gotta love those 7.20 classes…) käymään yhden toisen vapaaehtoisen kanssa Luwerossa, joka on kaupunki/kylä 65 km Kampalasta. Vaikka matkaa on vain 65 km, parhaassa tapauksessa sinne selviää kahdessa tunnissa, paluumatkalla meillä taisi mennä lähes kolme. Tämän tytön projekti oli Luwerossa, joten hän näytti ensin mulle ”kaupunkia” aamupäivästä ja sen jälkeen lähdettiin ihan oikeasti kyliin käymään. Tämän tytön isäntäperheen sisko oli saanut uuden työn opettajana/muiden opettajien ohjaajana (yritetään siis kitkeä lasten ruumiillinen kurittaminen) yhdestä koulusta deep in the villages. Tämä kylä Katagwe oli kyllä todellakin niin keskellä ei mitään kuin vaan voi olla. Isolta tieltä otettiin ensin matatu (tunnin verran) hiekkatietä paikkaan x, joka oli vähän suurempi kylä. Sieltä sitten pyydettiin bodabodaa (eli mopotaksia) viemään meidät tähän toiseen kylään. Totta kai meidän sinne lähtiessä alkoi sataa, eikä tämä sade sitten mennytkään nopeasti ohi niin kuin yleensä käy (ja nyt pitäisi muuten olla kuiva kausi!), joten eipä siinä muuta kuin bodabodan kyydissä sateessa ilman mitään pitkiä vaatteita pieniä polkuja pitkin varmaan joku toinen tunti. Koska satoi, niin ei me oikeastaan edes ajettu missään poluilla vaan puroissa ja joissa, koska vettä oli niin paljon. Meidän kuski oli kuitenkin tosi hyvä, eikä mopo meinannut kaatua lammikkoon kuin yhden kerran. Matka taittui kyllä sellaista reittiä pitkin, että mä en olisi huomannut siellä minkään polun edes kulkevan, mutta niin vaan mopo kiitää puskien välissä. Aina välillä mentiin ”talojen” eli bandojen eli savimajojen ohi ja kaikki ihmiset tuijottaa kahta hullua valkoista, jotka menevät sateessa mopon kyydissä…

Näissä kylissä ei kukaan valkoinen ole koskaan käynyt, joten sekä lapset että aikuiset vaan tuijottivat silmät pyöreinä. Olivat niin pöllämystyneitä, että eivät tajunneet edes huudella muzungua perään. Kun pysähdyttiin, kaikki lapset juoksivat katsomaan meitä kuin jotain sirkuseläimiä, mutta jos otti yhdenkin askeleen heidän suuntaansa, kavahtivat kaikki taaksepäin peloissaan. Käytiin myös siellä koulussa, ja koulussa ei ole edes luokkahuoneita vaan luokkana toimii katos, jonka kattona on jotain heiniä ja sen alla uudet Pelastakaa Lapsien lahjoittamat penkit. Oli kyllä aivan mahtavaa päästä näkemään jotain tuollaista, jälleen yksi näitä only in Africa -hetkiä. Olisi ollut myös kiva jäädä sinne pariksi päiväksi ja kokea se ihan oikea Afrikka.

Juhannus oli sitten täälläkin järven puutteesta huolimatta. Onneksi juhannusaatto sattui samaan yhden vapaaehtoisen läksiäisbileiden kanssa, joten pidettiin perjantaina grillibileet. Lämpöä ja grillausta riitti ja sauna täällä mun huoneessa onkin joka päivä eli ainoa mikä puuttui oli järvi. Plus tietysti se keskiyön aurinko, täällä kun se vaan laskee joka päivä samaan aikaan eli seiskan pintaan.
 

Eilen lauantaina lähdin juhlista aamun toivuttuani käymään töissä vaikka mulla ei yleensä olekaan lauantaisin töitä. Eilisen koulupäivän (puolikas päivä lauantaisin) jälkeen oppilaat olivat meinaan järjestäneet talent show’n! Oli kyllä sellainen talent show, että en voisi sellaista kuvitella näkeväni missään koulussa Suomessa. Talent show’hun sisältyi muutamia kilpailuja: oli viesti, missä piti kuljettaa vettä posket pullollaan juosten paikkaan x, jossa vesi piti saada pulloon ilman että saa käsillä koskea pulloon. Sitten oli viesti, jossa piti kuljettaa kananmunaa lusikassa, joka oli suussa. Sen lisäksi oli vielä syömiskilpailu, jossa piti syödä ilmeisesti yksi sämpylä, yksi donitsi ja muutama chapati ja juoda pullollinen cokista mahdollisimman nopeasti. Kilpailujen lisäksi esityksiin kuului aika monta esitystä, joita kutsuttiin nimellä ”miming”. Käytännössä tämä ei siis kyllä ollut mimiikkaa nähnytkään, vaan esiintyjällä on feikkimikki, johon huulisynkkaa jonkun laulun tahtiin, ja (tietysti) tanssii. Tämä on tosi yleistä täällä kyllä muutenkin. Afrikkalainen karaoke :D Mutta se, mistä mä olin tosi yllättynyt, että moniin esityksiin kuului se, että haettiin joku (vastakkaista sukupuolta oleva) tanssimaan mukana ja sitten tanssittiin melko läheisissä tunnelmissa. Eipä olisi ehkä suomalaisissa kouluissa nähty ihan samaa :D Mutta yleisö villiintyi! Ja aina jos tykkäsi esityksestä, oppilaat kävivät viemässä esityksen aikana kolikoita tai tikkareita esiintyjien taskuun näyttääkseen, että arvostivat. Mulle tuli kyllä ihan joku muu tanssi siitä mieleen :D Huulisynkkauksen lisäksi oli myös paljon ihan tanssiesityksiä, ja herranjestas että afrikkalaiset nuoret osaa tanssia! Mä en ole koskaan nähnyt kenenkään heiluttavan takapuolta tai lanteita samalla tavalla. Yritä siinä sitten selittää, että ei, mulla ei ole afrikkalaisia lanteita eikä mun valkoiset lanteet pysty samaan! Lisää only in Africa -hetkiä.

Itse töiden osalta koulussa on myös tapahtunut tällä viikolla juttuja, mun ja oppilaiden honeymoon period on selvästi ohi, koska nyt ovat ranskan tunneilla lopettaneet läksyjen teon. Mulla oli tiukat paikat, koska puhuttiin myös rehtorin ja opettajien kanssa oppilaiden hakkaamisesta ja mulla oli nyt sitten paineita näyttää, että muutkin tavat rankaista oppilaita toimivat. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja yhtäkään oppilasta mun ei tarvinut kurittaa, ja toivon, että sama jatkuu vielä ensi jatkossakin. Tarvitsen meinaan kaikki mahdolliset argumentit, että voin edes vähän herätellä opettajia tajuamaan, että ruumiilliselle kuritukselle on vaihtoehtoja. Mutta tästä tapauksesta lisää, kunhan kerkiän taas kirjoittamaan! Ensi viikolla pidän kuin pidänkin sitten ranskan ryhmille välikokeet, koska kuten sanottua oppilaat eivät tehneet hommiaan, niin haluan nähdä, miten opetus on sujunut. Tokihan meidän ikivanha kopiokone on taas rikki, joten mitään kokeita en voi kopioida, vaan kaikki pitää kirjoittaa taululle itse. Konseptipaperia saan edes officesta mukaan… Asettaa vähän haasteita kokeen laatimiselle, mutta kyllä tästäkin vielä hyvä tulee! Mutta lisää koulujuttuja tulossa, täytyy taas jättää jotain seuraavillekin päiville!