Puolimatka

On heinäkuu! Time flies when you’re having fun. Nyt on sellainen puolivälin ahdistus, että en millään haluaisi tulla täältä pois. Jotenkin tuntee jo päässeensä elämään sisälle ja kohta se jo loppuu. No ei nyt ihan heti kohta, mutta kyllä se lähtö nopeasti lähenee. Ihan turhaan olin ennen reissua huolissani siitä, että 4 kuukautta on liian pitkä aika olla Afrikassa, kyllä se 6 kk olisi ollut ehdoton minimi. Toisaalta en kyllä tiedä olisiko ollut rahaa viipyä niin pitkään!

Koulussa on taas tapahtunut kaikennäköistä. Viime viikolla pidin tosiaan välikokeet oppilaille. Konseptia sain officesta, mutta koska kopiokone oli taas rikki, kirjoitin kaikki tehtävät taululle. Käytännössä siis oppilaat tekivät käännöslauseita kaikesta siitä, mitä oltiin opiskeltu. Olin aika huolissani ennen koetta, koska koekertaustunnilla ei todellakaan näyttänyt siltä, että kumpikaan ranskan ryhmä olisi osannut juuri mitään. Kokeessa kaikki istuvat luokassa kuin sillit suolassa (3 ihmistä/pulpetti), joten hiukan on vaikea valvoa etteivät oppilaat kopioi vastauksia toisiltaan… Eipä siinä auttanut sitten muu kuin puuttua räikeimpiin tapauksiin ja antaa loppujen olla. Koetta tarkistaessani olin yllättynyt, että kokeet menivät niinkin hyvin – selkeästi osa on edes oppinut jotain, ja muut ovat sitten kopioineet. Mutta ihan toivottomalta ei näyttänyt, joten tästä on hyvä jatkaa! Palkitsin myös molempien ryhmien parhaat oppilaat kynillä ja kumeilla ja vihkoilla. En ehkä ihan usko ulkoisen motivaation luomiseen, mutta parempi se on kuin huonoimpien kepillä hakkaaminen. + Oppilaat kyllä oikeasti tarvitsevat noita välineitä.

Koetta tarkistaessa pitää ottaa huomioon asioita, joita ei Suomessa miettisi. Yksi asia on se, että oppilaat kopioivat taululta sanoja väärin ylös. Taulu on musta, mutta huonossa kunnossa ja siitä on tippunut palasia pois jättäen tilalle valkoisia läikkiä. Siihen kun sitten kirjoittaa valkoisella liidulla, niin ei ole kauhean suuri ihme, että virheitä tapahtuu. Varsinkin kun on kyse kielestä, jota kukaan ei osaa ennestään eikä siis voi edes arvata, miten sanat oikeasti kirjoitetaan. Samalla kun olen kerännyt oppilaiden vihkoja ja tarkistanut läksyjä, olen käyttänyt melko paljon aikaa siihen, että korjaan myös oppilaiden muistiinpanot. Tällaista ei kyllä ikinä Suomessa tekisi – toisaalta mulla on välillä koulussa niin tylsää, että on hyvä jos on jotain tekemistä. Mutta miten voi tietää koetta tarkistaessa, onko oppilas muistanut sanan väärin vai oppinut sen väärin alun perin? Samoin papereista näkee heti, ketkä ovat kopioineet toisiltaan, mutta mitä voit tehdä? Sitten on tietysti otettava huomioon se, että kukaan ei ole aiemmin opiskellut (systemaattisesti) vierasta kieltä, joten tekniikkakaan ei ole vielä hallussa. Kokeet kuitenkin oli ja yllättävän hyvin ne meni ja tästä jatketaan.

Viime viikolla kirjoiteltiin tosiaan CV:tä S3- ja S4-luokkien kanssa ja eipä sekään nyt ihan putkeen mennyt. Käytettiin yksi kokonainen tunti siihen, että käytiin läpi mikä on CV, mitä siihen kirjoitetaan ja miten. Puolet oppilaista palautti mulle työhakemuksen ja loppujen CV oli oikeastaan elämänkerta. Papereissa luki asioita kuten ”I am not an orphan” ja ”I have a beautiful sister”. Ei ollut ihan mennyt mun oppi perille, ja eipä siinä sitten muuta kuin lisää paperia esille ja tehtiin uudet CV:t ihan kädestä pitäen. Seuraavaksi kirjoitetaan työhakemuksia, toivottavasti ne menevät hiukan paremmin… Mutta jälleen uusia kokemuksia ja uusia kulttuurieroja rikkaampana. Siis oikeasti, kuka Suomessa kirjoittaisi CV:nsä itsensä parhaana puolena sen, että ei ole orpo?

Tänä aamuna tapahtui taas kummia. Olin pitänyt ihanan maanantaiaamuisen 7.20-tuntini S1-luokalle ja olin viereisessä S6-luokassa pitämässä yleistietotuntia (general paper), kun yhtäkkiä S1-oppilaita alkaa juoksennella ja huutaa koulun pihalla. Ihmettelin ääneen, että mitäköhän siellä oikein tapahtuu ja oppilaat toteavat tyynesti, että ”principal is caining the senior ones”. Nousin ylös ja lähdin S1-luokan ovelle katsomaan, ja rehtori oli aika yllättynyt nähdessään mut. Tulin ennen rehtoria aamulla kouluun ja hän varmaan kuvitteli, että en ole paikalla, koska yleensä tätä hakkaamista tapahtuu silloin, kun minä en ole siellä näkemässä. (Mikä on muuten melko mielenkiintoista, koska en tiedä, mikä on syy tähän. Miksi koulu ei halua näyttää minulle, valkoiselle, että he vielä tekevät sitä? Kunnioituksesta minua kohtaan, koska minä en tykkää? Tuskin. Tietävät että se on väärin? Ehkäpä. Eivät halua minun tietävän, jotta eivät joudu keskustella asiasta? Todennäköisesti.) Rehtori sitten lopetti sen, mitä oli tekemässä ja siirtyi listan kanssa lähettämään oppilaita kotiin hakemaan koulumaksuja. Kun oli lopettanut, minä kysyin, että minkä vuoksi hän hakkaa oppilaita ja eikö hän tiedä, että on olemassa muitakin keinoja. Oppilaat olivat kerääntyneet luokan ikkunoille katsomaan principal vs. muzungu -ottelua. Olin kyllä tosi rauhallinen ja keskusteleva, koska täytyy olla varovainen, ettei rehtoria nolata oppilaiden edessä. Kuulemma oppilaat olivat käyttäytyneet huonosti aamulla ja tämä oli kurituksen syy.

Tämä caining issue on kyllä ehdottomasti kaikista vaikeinta tässä koko Afrikan komennuksessa. Tiedostan, että yksi ihminen ei voi muuttaa kaikkea (mitään), enkä todellakaan kuvittele, että voisin lopettaa tuota edes meidän koulussa. Mutta turhauttaa se, että puolustuksena on aina tekosyitä afrikkalaisesta mentaliteetista ja siitä, kuinka oppilaat eivät muuten opi/usko. Oletteko edes kokeilleet mitään muita metodeja? Pistää samalla miettimään meidän rangaistuskeinoja Suomessa, onko jälki-istunto oikeasti toimiva ratkaisu? Toimiiko se täällä? Tuskin. Mitä me voidaan täällä sitten tehdä? Aion nyt valmistella pienen infopaketin rehtorille ja kaikille oppilaille muista mahdollisista rangaistuskeinoista ja puhua etenkin siitä, että rangaistus pitäisi mitoittaa teon vakavuuden mukaan. Jos oppilas ei aamulla suostu opettajan kehotuksesta keräämään roskia, tarvitseeko siitä antaa kepistä? Mikään tuskin tulee muuttumaan, mutta jos edes vähän saisi opettajat ajattelemaan, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Melko turhauttavaa ja todella, todella vaikea asia niellä. Jos on hyviä ideoita, laittakaapa tulemaan!

Mutta koulussa on tapahtunut hyviäkin juttuja, etenkin jalkapallorintamalla! Lauantaina oli ensimmäinen turnaus, mihin meidän joukkue osallistui ja tulivat toiseksi. Kaikki on tosi innoissaan, koska tätä ennen kukaan ei ollut kuullut meidän koulusta mitään, ja ovatkin tosi hyviä. Kaikki vaan sen takia, että kuljetin ne 3 jalkapalloa mukanani. Valmentaja on ihan ekstaasissa ja kiittelee jatkuvasti, kiitokset Suomeen eteenpäin!

Koulusta voin muuten vielä kertoa vähän siitä, että mitä se lysti oikeasti sitten maksaa. Koulu on siis yksityinen, kuten olen varmaan sanonutkin. Julkiset koulut ovat tupaten täynnä (helposti 250 oppilasta yhdessä luokassa) ja opetus olematonta. Yksityisissä kouluissa opetuksen laatu riippuu hyvin pitkälle siitä, kuinka paljon koululla on rahaa. Mun koulu ei tosiaankaan ole sieltä parhaasta päästä, mutta toisaalta eipä se ole kovin montaa vuotta vanhakaan. Parhaillaan koululle rakennetaan lisää luokkia, ja ehkä se tästä vielä kasvaa ja paranee. Mun koulussa opetus maksaa 150 000 UGX (43 EUR)/lukukausi. Lukukausia on kolme vuodessa. Tähän sisältyy ruoka koulusta. Jos oppilaat asuvat koulussa (boarding, aika yleistä jos koti on jossain in the villages), lukukausimaksu on 300 000 UGX (86 EUR)/lukukausi. Täytyy muistaa, että opettajat mun koulussa saavat palkkaa tuon 150 000/kk, monet eivät sitäkään. Koulupuku maksaa 35 000 UGX (10 EUR), koko puku, mihin kuuluu myös neule maksaa 50 000 UGX (14 EUR). Tähän ei kuitenkaan sisälly vielä (mustat) siistit kengät, jotka on hankittava. Tämän lisäksi jokaisen lukukauden alussa jokaisen oppilaan on tuotava kouluun 3 rullaa vessapaperia, 2 luutaa ja yksi paketti kopiopaperia. Sen lisäksi oppilaiden kuuluu kustantaa itse omat vihkot ja kynät ja laskimet ja muut koulutarvikkeet, ja joskus joutuu ostamaan myös tekstikirjoja. Jos oppilaat asuvat koulussa, täytyy lisäksi hankkia myös oma patja, lakanat, peitot ja tyynyt sekä vesikanisteri. Jos asuu koulussa, täytyy ostaa myös ”casual wear” eli vaatteita, joita käytetään koulupäivän ulkopuolella. Ei mitään halpaa lystiä siis! Monet oppilaat tuovat rahaa vähän kerrallaan, ja monien täytyy yrittää tehdä jotain työtä koulun jälkeen, koska vanhemmilla ei ole rahaa. Aina silloin tällöin (loppuneeko koululta rahat?) oppilaita siis lähetetään takaisin kotiin hakemaan lisää rahaa. Kun oppilaille antaa läksyä, täytyy aina ottaa myös huomioon se, että antaa tarpeeksi aikaa, koska illat kuluvat usein töissä tai muuten vanhempia auttaen. Osa oppilaista myös kävelee kouluun 2-3 h/suunta. 

Koulun edessä oli muuten viime viikolla ilmaista HIV-testausta! Kävin juttelemassa tyypeille ja sain itsekin testauksen ilmaiseksi. Oppilaat kävivät välitunnilla siellä testauttamassa itsensä. Jos tartunta löytyy niin lääkkeet saa myös ilmaiseksi heti mukaan.