Kaikki hyvä loppuu aikanaan –adieu Belgique mutta hello Canada!

”Another turning point;
a fork stuck in the road.

Time grabs you by the wrist;
directs you where to go.

So make the best of this test
and don't ask why.

It's not a question
but a lesson learned in time.

It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.

So take the photographs
and still frames in your mind.

Hang it on a shelf
In good health and good time.

Tattoos of memories
and dead skin on trial.

For what it's worth,
it was worth all the while.

It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.” (Green Day – Time of Your Life)

Mulla ainakin oli paras vuosi taas hetkeen.

Blogin pitäminenkin taitaa loppua tähän – tää on ollut ihan hauskaa, mutta todella aikaa vievää (no kuka käskee kirjottamaan näin pitkiä tarinoita?). Ja tuskinpa mun elämä Suomessa on niin kauheen jännittävää, että saattaisi tulla aihepula jos jatkaisi kirjoittelua. Nyt on taas kerran pakattu koko elämä yhteen matkalaukkuun, ja taas mennään. En käsitä mihin tämäkin koko vuosi meni. Tuntuu, että juuri tulin tänne ja eksyin matkalla keskustasta kämpälle ja toisaalta kun miettii minne kaikkialle ehdin matkustaa tänä vuonna, alkaa itseänikin jo hengästyttää. Sitten taas niin monta paikkaa jäi myös kokematta ja näkemättä, milloinkohan niihin kerkiäisi matkustaa?

Viimeiset 1,5 viikkoa meni ihan hujauksessa täällä niin kuin arvelinkin etukäteen. Saksassa kävin siis pyörähtämässä, ihana oli nähdä kaveria jonka olen viimeksi nähnyt 3 vuotta sitten. Sitten käytiin kämppisten kanssa siellä melomassa se 22 km. Se oli ihan mahtava päivä, tosi hyvä sää ja sai mennä ihan omaan tahtiin. Ja sai meloakin, ei se virta vienyt oikein ollenkaan eteenpäin. Tunsi käsivarsissaan seuraavana päivänä olleensa Lesse-joella seikkailemassa. Täällä on ollut tosi aurinkoista ja lämmintä jo parisen viikkoa, ja siellä joessa ei välillä ollut ihan hirveästi vettä. Jäätiin sitten aina välillä pohjasta kiinni, ja minäkin sitten kävin uiskentelemassa joessa vetämässä meitä irti. Mutta kesä kuivasi nopeasti minkä kasteli, kaiken kaikkiaan ihan huippupäivä. Siitä pitikin sitten sanoa hyvästit kämppiksille, täällä mä olenkin jo asustellut yksinäni viimeiset pari viikkoa. Aika haikeet fiilikset oli hyvästellä tytöt, koska me tultiin niin hyvin toimeen keskenämme. Mä oon kuullut monilta Erasmuksilta tarinoita kuinka asiat ei suju kämpässä, mutta meillä on kaikki mennyt koko vuoden ajan ihan loistavasti. Kovasti mua kutsuttiin takasin käymään ja tytötkin haluaisivat tulla käymään Suomessa, mutta katsotaan mihin rahat ja aika riittää meillä kaikilla.

Viime viikolla oli ohjelmassa taas lisää juhlimista. Oltiin monenakin iltana järvellä (tai siis kuopan äärellä – olenhan mä kertonut että meidän järvestä otettiin vesi pois?) istumassa, ja keskiviikkona oli sitten massiivibailut, eli Bal des busés loman alkamisen kunniaksi. Lauantaina vietin viimeisen päivän Brysselissä hengaillen, ja eilinen ja tämä päivä menivätkin aika pitkälle siivotessa ja pakatessa. Eilen käytiin lasillisella parien tyyppien kanssa (yksi Erasmus kun lähti taas tänään) ja juuri tulen viimeisestä illasta kaikkien jäljellä olevien kavereiden kanssa. Aika surullista, koska ei tiedä tuleeko koskaan näitäkään ihmisiä näkemään uudestaan, mutta toisaalta mä olen joutunut jättämään hyvästejä jo aika monta kertaa (Kanada ja Disney) eli ehkä siihenkin turtuu jossain vaiheessa. Ja mä oon ihan innoissani lähdössä Kanadaan, joten se ehkä tasaa puntteja.

Ei kai tässä muuta enää. Täytyy sanoa, että aivan supermahtava vuosi, en vaihtaisi tätä(kään) kokemusta mihinkään. Ei kaduta! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja kyllä mä myös odotan Suomeen pääsemistä. Nyt lomailua kuukausi Kanadan tutuissa maisemissa, ja elokuussa näkyillään!

Loppuun vielä recap, mitä jäi käteen Belgiasta?
- taas entisestään parantunut kielitaito – nykyään puhuu taas entistä spontaanimmin ranskaa
- ei ainakaan rahaa, nyt ollaan miinuksen puolella ja pahasti
- vyötärön leveneminen (sitä se olut, ranskikset ja vohvelit teettää!)
- brittiaksentti englantiin (vähän trivial tämä, mutta totta!)
- paljon ihania uusia ystäviä, enimmäkseen ulkomailta mutta myös Belgiasta
- olut. Kyllä mä sittenkin opin juomaan olutta. Siperia opettaa, hahah, koska muuta juotavaa ei ole. Ainakaan yhtä halvalla!
- niin paljon mahtavia muistoja ja kokemuksia, joita on ihana muistella sitten Suomessa
- tuhottomasti valokuvia
- ainainen halu matkustaa. Luulisi että näillä reissuilla jo pärjäisi, mutta ei – sitä ollaan taas jo suunnittelemassa seuraavia seikkailuja.

Ja ihan loppuun kielitaitoisille Louvain-la-Neuve -laulu (sisältää paljon belgisismejä huom.!), joka tulee aina muistuttamaan mua tästä pikkukapungista ja ennen kaikkea näistä ihmisistä. LLN, jamais je ne t’oublierai <3

« Partout dans Louvain des soirées, des virées, des concerts et surtout des guindailles
Je chantais et fêtais toute la nuit, partout, où que j'aille
Y'avait les p'tits bleus qu'on achetait à coups de Barbãr
Des Poils calottés s'amusaient à leur faire des histoires
Alors ils buvaient tous à-fond
Et puis, "Gueule en terre, bleu !"
C'est la tradition

Refrain :
Louvain-la-Neuve
Tu ne dors jamais la nuit
Tu me fais chanter
Sans m'arrêter
On fête toute l'année
Parfois on pleure en juin
Mais non jamais, jamais je ne t'oublierai

C'était la CASA, le CESEC, le CIEE
Le Festival de la Chanson
Mais je pigeais que dalle à toutes ces abréviations
Beurré dans la rue je pissais sur un mur, c'est génial
Mais tout le monde me disait qu'ici tout ça est normal
J'ai dit que c'était marrant
Et tout à coup
J'étais dans le vent » (Edouard Priem – Louvain-la-Neuve)

Ohi on!

... blocus nimittäin. Keskiviikkona oli viimeinen tentti, ja nyt sitä ollaan sitten vapaita Belgian tenttikurjimuksesta! Toivotaan ettei tarvitse syyskuussa matkustaa takaisin niitä uusimaan... Tulokset tulee sitten joskus, täällä kun aina tiedotetaan kaikesta niin hyvin. Luultavasti menee viikko tai kaksi vielä. Tenttien jälkeen onkin ollut ihana vaan rentoutua ja käydä oluella ja muuten vaan hengata kavereiden kanssa vikoja kertoja. Meille avattiin tänne Louvainiin leffateatteri, ja sielläkin on käyty pariin otteeseen. Meille kävi muuten hauskasti siellä teatterissa, kun yritettiin mennä katsomaan Toy Story 3:sta alkuperäisversiona. Oltiin osteltu lippuja vähän eri aikoihin, ja huomattiin että meidän lipuissa oli eri salit eikä koko leffaa oltu edes mainittu siellä tauluilla. Muut menivät silti jo edellä, mutta minä päätin kysyä mikä juttu siinä oli kyseessä. Selvisi sitten, että heillä oli joku ongelma sen alkuperäisversion kanssa (mistä ei tietenkään voitu tiedottaa missään, tyypillistä!) ja näyttivät sitten ranskankielisen version, joka oli itse asiassa yllättävän hyvä! Mullahan ei niin ongelmaa ollut koska mä oon ollut jo Disneyllä töissä ranskaksi, ja muutenkin tottunut piirrettyjä katsomaan suomeksi dubattuina, mutta mun amerikkalaiset ja englantilaiset kaverit olivat aika skepitisiä. Mutta oli siis tosi hyvä! Niin tuosta hyvästä (kun valitin) saatiin sitten ilmaiset leffaliput, jotka olisi tarkoitus mennä tuhoamaan tänään! Melkoinen juhannusaatto siis. Onneksi muuten tuo leffateatteri avattiin uudestaan vasta nyt, olisi varmaan kulunut aika paljon rahaa leffalippuihin jos koko vuoden olisi päässyt näin helposti käymään leffassa.

Mitähän muuta täällä olisi tapahtunut parin viikon aikana... Ihan liian monet jäähyväisoluet on tultu juotua, kun aika moni Erasmuksista on jo lähtenyt. Olen yrittänyt tyhjentää ruokakaappejani ja oon leiponut ja tehnyt ruokaa (kämppikset tykkää!) samalla kun on sitten edelleen vietetty aikaa siellä kirjaston uumenissa. Olen yrittänyt käydä kamoja pikkuhiljaa läpi, että mitkä lähtevät mukaan ja mitkä jäävät tänne, mutta ei kuitenkaan oikein vielä jaksa pakata kunnolla. Onhan tässä vielä 1,5 viikkoa aikaa! Tuleepa muuten menemään nopeasti tuo loppuaika, aika paljon on suunnitteilla jo ohjelmaa. Kämppikset on kaikki lähteneet jo kämpästä pois, mä saan täällä olla ihan yksikseni loppuajan. He tulevat sitten mun lähtemisen jälkeen käymään täällä ja laittavat kaikki tavarat varastohuoneeseen. Ihanasti tekivät tytöt, koska mä olisin muuten joutunut elämään ilman keittiötavaroita ja vuodevaatteita viimeiset neljä päivää. Kaikki alkaa kyllä olla aika paketissa jo, ainakin suunnitelmia myöten - toteutuksen aika onkin sitten ensi viikolla.

Käytiin muuten Lillessä viime perjantaina, eli pyrähdettiin vaan yhtäkkiä Ranskan puolelle. Lille on tosi nätti kaupunki (ja ilmeisesti Ranskan 3. suurin? Jostain kuulin, nyt en tiedä pitääkö paikkaansa) ja tosi flaamilainen! Muistuttaa paljon enemmän Flanderia kun ranskaa, joka oli hauskaa. Sielläkin ihmiset vaan veti ranskiksia toreilla ja joi belgialaista olutta, mutta sitten itse kieli oli Ranskan ranskaa eikä Belgian sanastoa. Se oli aika hassu tunne. Näin siellä myös yhtä mun Disney-työkaveria (italialainen joka opiskelee Lillessä), ihan mahtavaa oli nähdä parin vuoden jälkeen!

Huomenna suuntaan sitten aamusta Kölniin yhdeksi yöksi, ja maanantaina on edessä tämä mun ja kämppisten kanotointireissu. Mennään Lesse-jokea alas 22 km, katsotaan miä siitäkin tulee! Varmaan ihan mahtava päivä, se tulee olemaan viimeinen juttu mitä tehdään yhdessä kämppisten kanssa. Ensi viikolla on muuten myös Bal de busés, joka on meidän 24h Vélon jälkeen toiseksi suurin tapahtuma. Tarkoituksena on siis vaan juhlia vuoden päätöstä samaan tapaan kun juhlittiin silloin lokakuussa. Ainakin viime vuonna porukkaa oli ilmeisesti ollut 10 000 eli ihan komeet kekkerit pitäis olla tiedossa! Koko tämä kaupunki tulee taas olemaan aivan täynnä olutta kittaavia belgialaisia opiskelijoita (ja ehkä muutama ulkomaalainenkin...).

Ei muuta kun hyvää juhannusta Suomeen kaikille! Harmittaa, että en siellä ole mutta ainakaan mulla ei enää ensi viikolla ole tenttejä (joka olisi ollut hyvin mahdollista!) eli mäkin voin edes täällä lomailla. Ehkä viimeistä kertaa, à tantôt!