”Another turning point;
a fork stuck in the road.
Time grabs you by the wrist;
directs you where to go.
So make the best of this test
and don't ask why.
It's not a question
but a lesson learned in time.
It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.
So take the photographs
and still frames in your mind.
Hang it on a shelf
In good health and good time.
Tattoos of memories
and dead skin on trial.
For what it's worth,
it was worth all the while.
It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.” (Green Day – Time of Your Life)
Mulla ainakin oli paras vuosi taas hetkeen.
Blogin pitäminenkin taitaa loppua tähän – tää on ollut ihan hauskaa, mutta todella aikaa vievää (no kuka käskee kirjottamaan näin pitkiä tarinoita?). Ja tuskinpa mun elämä Suomessa on niin kauheen jännittävää, että saattaisi tulla aihepula jos jatkaisi kirjoittelua. Nyt on taas kerran pakattu koko elämä yhteen matkalaukkuun, ja taas mennään. En käsitä mihin tämäkin koko vuosi meni. Tuntuu, että juuri tulin tänne ja eksyin matkalla keskustasta kämpälle ja toisaalta kun miettii minne kaikkialle ehdin matkustaa tänä vuonna, alkaa itseänikin jo hengästyttää. Sitten taas niin monta paikkaa jäi myös kokematta ja näkemättä, milloinkohan niihin kerkiäisi matkustaa?
Viimeiset 1,5 viikkoa meni ihan hujauksessa täällä niin kuin arvelinkin etukäteen. Saksassa kävin siis pyörähtämässä, ihana oli nähdä kaveria jonka olen viimeksi nähnyt 3 vuotta sitten. Sitten käytiin kämppisten kanssa siellä melomassa se 22 km. Se oli ihan mahtava päivä, tosi hyvä sää ja sai mennä ihan omaan tahtiin. Ja sai meloakin, ei se virta vienyt oikein ollenkaan eteenpäin. Tunsi käsivarsissaan seuraavana päivänä olleensa Lesse-joella seikkailemassa. Täällä on ollut tosi aurinkoista ja lämmintä jo parisen viikkoa, ja siellä joessa ei välillä ollut ihan hirveästi vettä. Jäätiin sitten aina välillä pohjasta kiinni, ja minäkin sitten kävin uiskentelemassa joessa vetämässä meitä irti. Mutta kesä kuivasi nopeasti minkä kasteli, kaiken kaikkiaan ihan huippupäivä. Siitä pitikin sitten sanoa hyvästit kämppiksille, täällä mä olenkin jo asustellut yksinäni viimeiset pari viikkoa. Aika haikeet fiilikset oli hyvästellä tytöt, koska me tultiin niin hyvin toimeen keskenämme. Mä oon kuullut monilta Erasmuksilta tarinoita kuinka asiat ei suju kämpässä, mutta meillä on kaikki mennyt koko vuoden ajan ihan loistavasti. Kovasti mua kutsuttiin takasin käymään ja tytötkin haluaisivat tulla käymään Suomessa, mutta katsotaan mihin rahat ja aika riittää meillä kaikilla.
Viime viikolla oli ohjelmassa taas lisää juhlimista. Oltiin monenakin iltana järvellä (tai siis kuopan äärellä – olenhan mä kertonut että meidän järvestä otettiin vesi pois?) istumassa, ja keskiviikkona oli sitten massiivibailut, eli Bal des busés loman alkamisen kunniaksi. Lauantaina vietin viimeisen päivän Brysselissä hengaillen, ja eilinen ja tämä päivä menivätkin aika pitkälle siivotessa ja pakatessa. Eilen käytiin lasillisella parien tyyppien kanssa (yksi Erasmus kun lähti taas tänään) ja juuri tulen viimeisestä illasta kaikkien jäljellä olevien kavereiden kanssa. Aika surullista, koska ei tiedä tuleeko koskaan näitäkään ihmisiä näkemään uudestaan, mutta toisaalta mä olen joutunut jättämään hyvästejä jo aika monta kertaa (Kanada ja Disney) eli ehkä siihenkin turtuu jossain vaiheessa. Ja mä oon ihan innoissani lähdössä Kanadaan, joten se ehkä tasaa puntteja.
Ei kai tässä muuta enää. Täytyy sanoa, että aivan supermahtava vuosi, en vaihtaisi tätä(kään) kokemusta mihinkään. Ei kaduta! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja kyllä mä myös odotan Suomeen pääsemistä. Nyt lomailua kuukausi Kanadan tutuissa maisemissa, ja elokuussa näkyillään!
Loppuun vielä recap, mitä jäi käteen Belgiasta?
- taas entisestään parantunut kielitaito – nykyään puhuu taas entistä spontaanimmin ranskaa
- ei ainakaan rahaa, nyt ollaan miinuksen puolella ja pahasti
- vyötärön leveneminen (sitä se olut, ranskikset ja vohvelit teettää!)
- brittiaksentti englantiin (vähän trivial tämä, mutta totta!)
- paljon ihania uusia ystäviä, enimmäkseen ulkomailta mutta myös Belgiasta
- olut. Kyllä mä sittenkin opin juomaan olutta. Siperia opettaa, hahah, koska muuta juotavaa ei ole. Ainakaan yhtä halvalla!
- niin paljon mahtavia muistoja ja kokemuksia, joita on ihana muistella sitten Suomessa
- tuhottomasti valokuvia
- ainainen halu matkustaa. Luulisi että näillä reissuilla jo pärjäisi, mutta ei – sitä ollaan taas jo suunnittelemassa seuraavia seikkailuja.
Ja ihan loppuun kielitaitoisille Louvain-la-Neuve -laulu (sisältää paljon belgisismejä huom.!), joka tulee aina muistuttamaan mua tästä pikkukapungista ja ennen kaikkea näistä ihmisistä. LLN, jamais je ne t’oublierai <3
« Partout dans Louvain des soirées, des virées, des concerts et surtout des guindailles
Je chantais et fêtais toute la nuit, partout, où que j'aille
Y'avait les p'tits bleus qu'on achetait à coups de Barbãr
Des Poils calottés s'amusaient à leur faire des histoires
Alors ils buvaient tous à-fond
Et puis, "Gueule en terre, bleu !"
C'est la tradition
Refrain :
Louvain-la-Neuve
Tu ne dors jamais la nuit
Tu me fais chanter
Sans m'arrêter
On fête toute l'année
Parfois on pleure en juin
Mais non jamais, jamais je ne t'oublierai
C'était la CASA, le CESEC, le CIEE
Le Festival de la Chanson
Mais je pigeais que dalle à toutes ces abréviations
Beurré dans la rue je pissais sur un mur, c'est génial
Mais tout le monde me disait qu'ici tout ça est normal
J'ai dit que c'était marrant
Et tout à coup
J'étais dans le vent » (Edouard Priem – Louvain-la-Neuve)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti