Koulun loppu

Tiistai 16.7.2013

Pari viikkoa on taas mennyt, kun olen viimeksi ehtinyt kirjoittaa! Koulussa ollaan jatkettu arkea, mutta on siellä taas ollut jännittäviä tapahtumiakin. Heinäkuun ekana lauantaina meillä oli koulussa leavers’ party eli käytännössä potkijaiset koulun jättäville oppilaille eli S4- ja S6-luokille. Juhlat pidettiin biitsillä Entebbessä (Victoria-järven rannalla). Oppilaat olivat järjestäneet bileet itse yhden opettajan avustuksella. Oppilaiden piti maksaa muistaakseni 20 000 shillinkiä (6 euroa) osallistumisesta (sisälsi ainakin bussikuljetuksen biitsille, ja ainakin oli tarkoitus sisältää myös ruuan, mutta en kyllä tiedä pitikö ruuasta loppuen lopuksi sitten maksaa ekstraa). 6 euroa kuulostaa vähältä, mutta toi 20 000 on iso raha täällä. Siksipä mukaan lähtivätkin vain ne, joilla oli rahaa. Kaikki oppilaat oli siis kutsuttu, ei vain nuo lähtijät. Koska opettajat on kingejä, niin tottahan toki kaikki halukkaat opettajat saivat lähteä mukaan eikä meidän tarvinut maksaa mistään mitään. Mun mielestä tämä on kyllä järjetön systeemi, että oppilaiden pitää vähistä rahoistaan kustantaa sitten opettajienkin matkat ja ruuat. Järjestävät oppilaat pyysivät sponssia multa jo joskus kuukausi sitten ja lupasin maksaa heille kakut bileisiin. Toisaalta en haluaisi maksaa, koska se vaan lisää sitä käsitystä, että kaikki muzungut (=valkoinen henkilö) on rikkaita, mutta päätin nyt sitten kuitenkin osallistua kustannuksiin edes vähän.

Järjestävät oppilaat sanoivat mulle, että mun pitää lauantaina tulla kouluun klo 7 ja me lähdetään klo 8. Toki tiedän jo, mikä on African time ja mikä on mun aikakäsitys ja menin koululle viittä vaille kahdeksan. Eipä siellä ollut bussitkaan siinä vaiheessa edes koulun pihassa odottamassa. Siinä sitten odottelin ja juttelin muiden opettajien kanssa ja joskus puoli ysiltä aloitettiin päästämään oppilaita sisälle busseihin. Oppilaat maksoi siinä vaiheessa vielä jotain, vaikka olivat maksaneet jo aiemmin, mutta ilmeisesti osa oli maksanut vain osan rahoista, koska heillä ei ollut tarpeeksi. Busseihin siirtymisessä meni sitten melkein tunnin verran, vaikka meillä oli kolme minibussia. Oppilaita oli mukana siis noin sata ja meitä opettajia taisi olla kahdeksan. Busseissa istuskeltiin sitten vielä puolisen tuntia, koska siinä vaiheessa vasta huomattiin, että meillä ei ollutkaan tarpeeksi rahaa eikä pystyttäisi maksamaan biitsin pääsymaksua perillä ja sitä sitten selviteltiin. En ymmärrä, mistä ne puuttuvat rahat sitten lopulta kaivettiin, mutta niin vain kymmeneltä lähdettiin matkaan ja vain kaksi tuntia myöhässä! Ajeltiin sitten Entebbeen 1,5h ja päästiin perille rannalle ja oltiin eka koulu paikalla. On tosi yleistä, että monet koulut pitää leavers’ partynsa jossain rannalla ja tähän aikaan vuodesta, joten päivän edetessä rannallekin tuli melkoinen tungos. Päivä oli tosi kiva, ensin kaikki oppilaat meni vaihtamaan pois koulupuvuistaan ja sen jälkeen meillä oli heidän harjoittelemaansa ohjelmaa. Mä olin tosi yllättynyt, kun oppilaat sitten tulivat takaisin vaatteiden vaihdostaan, koska suurimmalla osalla oli pitkät iltapuvut päällä. (Second hand toki varmasti, kuten täällä suurin osa vaatteista. Mutta koska oli juhlat, oppilaat halusivat pukeutua sen mukaisesti. Ja tietty ei varmasti ihan hirveän montaa tilaisuutta ole käyttää kunnon juhlavaatteita!) Mulla oli kesämekko, koska oltiin rannalla. Onneksi muutkin opettajat oli pukeutuneet ihan normaalisti, vaikka monella olikin farkut tai mustat housut ja kauluspaita, eli normaali työasu. Mä olin ainoa, jolla oli vähän enemmän biitsiasusteet. Mutta täällä muutenkin naureskellaan valkoisille, jotka makaa rannalla auringonpaahteessa hikoilemassa ja ruskettumassa, joten ehkä se oli ihan hyväksyttävää. Multa on monta kertaa kysytty, että onko se totta, että me mennään rannalle makaamaan. Afrikkalaiset pysyy varjojen alla ja käy uimassa.

No joo, mutta ohjelman olivat siis oppilaat tehneet etukäteen ja se koostui lähes pelkästään ”laulu”esityksistä, eli siis samasta huulisynkkauksesta, mitä talent show’ssakin tehtiin. Sen jälkeen vähän jotain puhuttiin ja kiiteltiin kaikkia ja sen jälkeen leikattiin kakku. Mut kutsuttiin leikkaamaan kakkua (varmaan koska olin ne maksanutkin :D) yhdessä järjestelyjä ohjaavan Mr. Peterin kanssa, ja meidän piti leikata ensimmäinen pala. Sen jälkeen ihmettelin, että mitenhän näistä pienistä kakuista riittää kaikille, mutta lautaselle tytöt leikkasivat pieniä paloja, joista sitten tarjosivat kaikille pienen sormin otettavan suupalan. Näin se toimii, eikä tarvita edes mitään astioita! Ja totta kai opettajille tarjoiltiin ekana. Ohjelman jälkeen ainakin me opettajat saatiin ruokaa, en kyllä huomannut, että kaikki oppilaat olisivat saaneet. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo oppinut olemaan ihan hiljaa ja ihmettelin vain mielessäni, että olikohan meillä nyt sitten loppuen lopuksi ollenkaan tarpeeksi rahaa. Tuskinpa. Lounaan jälkeen suurin osa oppilaista (tai siis uimataitoisista oppilaista, aika moni ei osaa uida lainkaan) kävi vaihtamassa uikkarit päälle ja juoksi veteen. Kovasti muakin yritettiin houkutella uimaan, mutta ehkä en muutenkaan olisi bikineissä esiintynyt oppilaiden edessä ja sitten kun näin, miten likaista (vihreää) lake Victorian vesi oli, viimeisetkin uintihalut kaikkosivat. Kahlasin rantaa pitkin kuitenkin ja sen jälkeen kävinkin sitten hakemassa bilharzia-lääkkeet varmuuden vuoksi. Päivä kun kääntyi iltaa kohti, rannalla alkoi bileet ja oppilaat tanssivat hullun lailla. Eipä ollut kauhea ihme, että oppilaat eivät halunneet lähteä kotiin lainkaan, eikä meidän sadan oppilaan löytäminen tuhannen nuoren joukosta ollut mikään helppo nakki. Vielä seiskalta pimeyden laskeuduttua olikin entistä hankalampi tunnistaa tummaihoisia oppilaita muiden joukosta. Luovutin jossain vaiheessa ja annoin muiden opettajien hoitaa homman, mulla ei muutenkaan ollut järjestelyissä osaa eikä arpaa muuta kun rahallisesti. Pari tuntia siihen sitten meni, että porukka saatiin bussiin ja kasin aikaan lähdettiin takaisin kotiin. Tokihan juututtiin sitten jokailtaiseen liikenneruuhkaan ja kotimatkaan meni melkein kaksi ja puoli tuntia. Bussikuski ajeli myös niin holtittomasti, että istuessani etupenkillä pelkäsin koko matkan jalankulkijoiden ja bodaboda-miesten puolesta. 

Oli tosi hauska päivä, ja oppilaillakin vaikutti olevan tosi kivaa! Takaisintulomatkalla meinasi kyllä hermo pettää, kun koko päivän oli joutunut odottelemaan sitä ja tätä ja sen jälkeen piti vielä istua ruuhkassa. Opin sen, että vaikka mä oon osannut olla täällä tosi kärsivällinen, niin kaikella on kuitenkin rajansa. Mietin aina välillä, että kuka valvoo meidän oppilaita uimassa (ei kukaan, rannalla ei ole edes uimavalvojia). Kommentoin tästä muille opettajille, ja vastaus oli, että this is Africa, ja jos jotain sattuu niin vanhemmat on kuitenkin antaneet rahaa oppilaille eli käytännössä luvan tulla, joten ei ole meidän ongelma. Samoin olisiko joku voinut kertoa oppilaille jo ennen lähtöä kellonajan, jolloin lähdetään kotiin ja paikan, jossa tavataan, eikä meidän olisi tarvinut maanitella ja etsiä kaikkia meidän oppilaita paria tuntia. Bussikuskit eivät myöskään tienneet, monelta oltiin lähdössä. Ehkä joku olisi siis vähän paremmin voinut päivän organisoida, mutta kivaa oli joka tapauksessa!

Koulua jatkettiin sen jälkeen normaaleissa merkeissä tähän päivään asti. Eilen alkoivat meidän kandidaattien (eli S4 ja S6) mock examit eli prelit, jotka jatkuvat ilmeisesti ainakin ensi viikon loppuun. Mock examit on myös muuten valtakunnalliset! Eilen mulla oli maanantaiseen tapaan yksi ainoa tunti aamulla klo 7.20, ja sen jälkeen olen yleensä pitänyt ylimääräisiä tunteja S6:lle, mutta S6 oli prelissä ja lähes kaikki muut oppilaat lähetettiin kotiin hakemaan koulumaksuja, joten päivä päättyikin sitten aamulla lyhyeen. Oppilaat eivät saa osallistua kokeisiin, jos eivät ole maksaneet koulumaksujaan täyteen, mikä on toisaalta ihan loogista, koska ovat kuitenkin osallistuneet opetukseen maksamatta, mutta toisaalta on niin tyhmää, koska eivät silloin saa arvosanaakaan eivätkä varmaan sitten todistustakaan. Huomenna meillä alkaa loppukokeet, ja tänään mulla oli siis viimeinen oikea työpäivä.  Tai osalla luokista alkaa vasta ensi viikolla, tällä viikolla on kai vain noita mock exameja. Mutta opetus loppuu silti kaikilta jo huomenna. Oppilaat ovat siis koulussa sen 10h päivässä koko loppuviikon lukemassa kokeisiin. Kuulemma voin kyllä mennä vielä pitämään heille tunteja, mutta koska en oikein ymmärrä tätä koko hommaa ja kaikki muuttuu koko ajan, sanoin tänään molemmille ranskan ryhmille (S1 ja S2), että nyt oli meidän viimeinen tunti ja otettiin sitten paljon valokuvia sun muita. Enpä oikein edes tiedä, että monelta mun pitäisi mennä töihin. Toisaalta mun odotetaan olevan siellä, toisaalta siellä ei juuri ole edes hommaa. Taidanpa ottaa koneen mukaan ja valmistella kokeet valmiiksi ensi viikkoa varten. Mun ranskan kokeet on ensi viikolla tiistaina ja keskiviikkona ja tänään jo kovasti huolestuttiin siitä, että mä en vielä ole antanut koetta kopioitavaksi. Se olisi pitänyt jo tehdä, koska meidän kopiokone on yli puolet ajasta rikki ja toisen puolen ajasta meillä ei ole sähköä, joten kopioimiseen pitää varata aikaa. Käsittämätöntä, että työt on nyt jo ohi, melko haikeat fiilikset. Helposti olisin voinut jäädä vielä toiseksi lukukaudeksi!

Näillä viimeisillä viikoilla ranskan tunneilla olen yrittänyt tehdä vähän jotain erilaisia juttuja, että oppilaat näkisivät, ettei opiskelun aina tarvitse olla sitä samaa sanelusta kirjoittamista ja ulkoa opettelua. Ollaan pelattu erilaisia ihan simppeleitä pelejä, ja meillä on ollut tosi hauskaa. Verbejä opeteltiin esimerkiksi esittämällä niitä toisille ilman puhumista ja numeroita harjoiteltiin bingon avulla, eli ei mitään monimutkaista mutta yläkoulu- ja lukioikäisille silti täällä ihan uusia juttuja. Ensi viikolla nähdään, miten on oppi mennyt perille! Enkussa mulla on ollut S3-oppilaiden kanssa CV- ja työhakemusjuttujen jälkeen väittelyitä, jotka on menneet paljon paremmin kuin osasin kuvitella. Esimerkiksi kun puhuttiin homoseksuaalisuudesta (muistatte, että se on täällä laissa kiellettyä, ehkä tarkoituksellisen provokatiivinen aihe), se puoli luokasta, jolle olin antanut tehtäväksi puolustaa väitettä, osasi kyllä löytää perusteita puolesta. Sitten kun alettiin puhua oikeista mielipiteistä, väittely olikin minä vastaan muut, mutta ainakin oppilaat osaavat asettautua myös toisen asemaan. Ei huono! S4-luokan kanssa meillä on mennyt vähän huonosti, koska toissaviikolla lähes kaikki oli päästetty kotiin hakemaan vaatteita beach partya varten, joten ei pidetty tuntia ja viime viikolla joku opettaja piti koetta mun tunnin päällä. Ihan normaalia. Tänään mä pidin tuntini toisen opettajan tunnin päällä, koska kyseinen ope lähti kotiin lounaan jälkeen. Meillä on siis jäänyt työhakemusjutut S4:ten kanssa tekemättä, mutta jospa me koeviikolla käytettäisiin se kokeeseen varattu aika siihen. Toivotaan, ja katsotaan miten meille käy!

Nyt on matkan puolivälin taituttua ollut ekaa kertaa myös vähän ongelmia olon kanssa, on ollut tosi väsynyt ja vetämätön ja heikko olo. Kävin kerran malarian testauttamassa (ei löytynyt, jes!), ja syynä taitaa olla vain kuumuus. Täällä on nyt kuumempi kuin silloin kun tulin, ja se selkeästi vaikuttaa. Väsyttää koko ajan, enkä ole kyllä ainoa muzungu, joka tykkää nukkua. Sen lisäksi sain viime viikonloppuna käydä tutustumassa myös paikalliseen hammaslääkäriin, koska tokihan mun tuurilla siitä ainoasta paikasta hampaassa lohkesi pala irti ja ei muuta kuin klinikalle. Klinikka oli jonkinlainen sairaala, ja vaikutti ainakin tosi siistiltä ja hyvin hoidetulta (ja maksoikin sen verran), että taisivat tehdä ihan hyvää työtä. Ja ihan asiantuntevan paperin sain myös vakuutusta varten, eli ihan hyvä kokemus!

Viime perjantaina käytiin muuten päiväntasaajalla! Sehän kulkee Ugandan läpi ja siellä sitten seisottiin samaan aikaan pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Hauskaa! (Vaikka kuulemma se on laitettu joku 40 km sivuun oikeasta päiväntasaajasta, mutta ei anneta sen häiritä.)

Loppukaneetiksi kerrottakoon, miten omituista on kun on tottunut siihen, että sähköä tai vettä ei ole. Sähkökatkot on tosi yleisiä, ja joskus kestävät vain puoli tuntia, mutta joskus päiviäkin. Uganda myy ison osan tuottamastaan sähköstä ulkomaille, joten jos sähköä ei riitä tarpeeksi, katkaistaan se meiltä ja myydään tuotettu sähkö. Joskus myös osasta maata katkaistaan sähkö, jos sitä tarvitaan muualla. Vesikatkoja meillä oli aika harvakseltaan aluksi, mutta nyt kun on ollut vähän kuivempi kausi, on vesi poikki paljon useammin (vaikka guesthouse siis kuuluukin vesijohtoverkkoon). Nyt ollaan taas jo kohta kolmatta päivää ilman vettä. Kun jompikumpi menee poikki, kuuluu kollektiivinen huokaus ja sen jälkeen kaikki ovatkin jo tottuneet tilanteeseen. Normaaalia. Eipä olisi Suomessa. Parhaillaan meillä on sekä sähkö että vesi poikki, se on kyllä aika harvinaista. Yleensä sentään vain jompikumpi.

Ai niin, olen muuten aloittanut lugandan tunnit! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, koska helpommin sitä oppii, jos on oikea opettaja. Tämä on sellainen heinäkuun viikonloput kestävä intensiivikurssi. Ei ole kovin helppoa opiskella bantu-kieltä, mutta tosi hauskaa! Kovasti yritän harjoitella. Äänneasu on hyvin samanlainen kuin suomessa, joten se ainakin sujuu kohtuullisen hyvin. Mutta ensi kerralla kerron sitten, että miten meidän kokeissa kävi ja miten mun no caining -projekti edistyy!