Matkakuumetta ja -järjestelyjä

Reissublogi jatkaa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen päivittymistään! Tarkoitus jälleen kirjoitella kuulumisia ja tunnelmia kotirintamalle seikkaluista Afrikassa. Katsotaan, kuinka usein aika ja nettiin pääsy antavat todellisuudessa myöden, mutta yritystä ainakin on!

Suuntana siis Uganda kesän ajaksi. Vapaaehtoistyöprojekti, johon menen, on Muyonjo Senior School Nansanassa Ugandassa. Nansana on kylä Kampalan alueella noin 12 km eli puoli tuntia-tunnin kulkuneuvosta ja ruuhkasta riippuen Kampalan keskustasta. Koulu on siis senior school, eli oppilaat ovat 13-18-vuotiaita. Valitsin juuri tuon projektin pitkästä listasta siitä syystä, että halusin päästä opettamaan vanhempia lapsia. Kuvittelen ainakin, että siinä pääsee vähän enemmän opettamaan ja vähän vähemmän pelkästään hoitamaan lapsia. Työnkuva on siis englannin opettamista, mutta työstä en osaa vielä sanoa juuri mitään. Vapaaehtoistyön tarkoitus ei ole korvata jonkun toisen palkkatyötä, mutta koska opettajista on niin huutava pula, uskoisin pääseväni siellä ihan tositoimiinkin! Vähän jännittää, että miten sitä pärjää aivan toisenlaisessa koulukulttuurissa ja miten sitä osaa opettaa ilman materiaaleja, nettiä ja älytauluja ja muuta teknologiaa. Jos materiaalina on vain sinä itse ja liitutaulu, täytyy luovuutta ja pedagogiikkaa löytyä itsestä. Siinä onkin yksi iso syy, miksi haluan lähteä reissuun. Haluan nähdä Afrikkaa, ja tehdä samalla jotain hyvää ja hyödyllistä, koska itsellä on asiat kuitenkin niin hyvin Suomessa. Samalla haluan kuitenkin haastaa itseäni ja omia rajojani, ja katsoa, mihin ne omat rahkeet riittää sekä opetustyössä että täysin erilaisissa olosuhteissa ja kulttuurissa eläen. 3 kk töitä ja sen jälkeen mahdollisesti 1 kk reissausta ei todellakaan ole pitkä aika, mutta siinäkin ajassa jo tullee tutustumaan itseensä aivan uudella tavalla.

TJ6! Tunnelma: pa-niik-ki. Stressitaso: korkea. Suurimmat matkajärjestelyt on tosin onneksi jo tehty. Vapaaehtoishakemuksen hyväksymisen jälkeen aloin tutkia lentoja ja rokotuksia, sun muita, ja kaikki on nyt hoidossa. Lennot on Kilroyn opiskelijahintaiset, eli niiden päiviä saa muuttaa, jos siltä tuntuu. YTHS:llä on tosi asiantunteva matkailuneuvontapalvelu, josta neuvottiin heti, mitkä rokotukset pitää olla ja mitkä kannattaa ottaa. Pistetty on siis se pakollinen keltakuumerokote (maahan mentäessä siitä pitää olla todistus) ja sen lisäksi vielä aivokalvontulehdusrokote, polio ja lavantauti. Lavantautirokotus otettiin pillereinä. Sen lisäksi jäykkäkouristus- ja A- ja B-hepatiittirokotukset oli onneksi jo voimassa. Rokotusten lisäksi täytyy Ugandaan vielä olla malarianestolääkitys. Itselläni on Lariamia, mistä ilmeisesti tulee eniten sivuvaikutuksia (hallusinaatioita, friikkejä unia, päänsärkyä, huonovointisuutta jne.) ja aloitinkin sen jo hyvissä ajoin, kolme viikkoa etukäteen niin että ehtisi vielä vaihtaa lääkkeet, jos jotain tulisi. Ainakaan vielä ei mitään ongelmia ole tullut, ja toivottavasti ei tule myöhemminkään. Sekin ilmeisesti on mahdollista, että sivuvaikutuksia alkaa tulla vasta sitten myöhemmin, kun lääkettä on enemmän elimistössä. Noiden lääkkeiden lisäksi kävin tänään apteekissa ostamassa matka-apteekin mukaan särkylääkkeistä ja silmätipoista lähtien. Yritin ostaa kaikkea tarpeellista :D Laskin, että kaikkiin noihin rokotuksiin ja lääkkeisiin on yhteensä mennyt melkein 300 euroa, mutta kai se on parempi olla varautunut!

Tänään sain vihdoin myös vähän kontaktia Ugandan järjestöön UPAan. Sieltä ei ole aiemmin tullut juuri mitään viestiä, osittain johtuu kyllä varmasti minun epäaktiivisuudestani sinne päin. Joka tapauksessa he tietävät onneksi, että olen tulossa ja projektissakin tietävät minusta. Yritin kysellä, että mitä voisin viedä mukanani sinne, ja vastauksena oli, että Suomen kartta ja muuta materiaalia, että voin kertoa Suomesta (missä voi muuten kehittää valokuvia pika-aikataululla?), jalkapallo ja/tai käsipallo tai muita urheiluvälineitä, jos pystyn, sekä mitä tahansa muuta koulumateriaalia, johon mulla on varaa. Tosi vaikea tuosta nyt siis päätellä, että mitähän se koulumateriaali voisi olla... Kyniä ja vihkoja vai jotain ihan oppikirjan tyyppistä? Pitäisi tietää vähän enemmän sen koulun resursseista. Ainakin varmaan jalkapallojen ostoon on lähdettävä! Jos joku haluaa sponsoroida ugandalaiselle koululle jalkapalloja, huutaa hep! Tällä viikolla pitäisi noita vielä lähteä metsästämään.

Kämppäkin on vuokrattu ja vaatehuone jo pakattu varastoon (kiitos avusta Hanna ja Jani!). Vielä pitäisi laatikot sun muut tyhjentää ja siivota ja siirtää kalusteet sivuun ikkunaremonttia varten. Vuokralainen tulee vasta kesäkuun alussa, kun ensin pitää nuo ikkunat saada kuntoon. Rahatilanne tällä hetkellä on mitä on, ainakin töitä on nyt koko kevät tahkottu ihan urakalla, toivotaan että se riittää! Muuta ei enää ole tehtävissä :D

KVT:n (eli lähettävän järjestön) valmennuskin oli viime viikonloppuna, ja sieltä sai kivasti käytännön tietoa Ugandasta. Emmi on siellä käynyt, joten pystyi kyselelmään ihan pikkuasioitakin siitä, mitä sinne majoitukseen esimerkiksi pitää ottaa mukaan. Siinä Emmin kuvia katsellessa itki ja nauroi samanaikaisesti, toisaalta fiilis on ihan loistava ja toisaalta fiilis on, että mihin ihmeeseen tässä on itsensä laittamassa. Vieläkään ei osaa päättää, oliko tämä maailman paras vai maailman huonoin idea, mutta nyt alkaa olla jo liian myöhäistä katua! Tuolta aikasemmin linkkaamaltani UPAn sivuilta voi muuten katsella myös kuvia siitä guesthousesta, missä majoitun. Se on siis ihan talo, jossa on sähkö ja vesi (aika epäluotettavasti ilmeisesti tosin), ja ihan sängytkin löytyy. Moskiittoverkko vaan matkaan mukaan, sellainenkin on jos ostettuna ja valmiiksi permetriinillä käsiteltynä vielä. Muutenkin tässä on aika tiuhaan lueskeltu muiden vapaaehtoisten blogeja ja kaikkea muuta mahdollista netistä, joten luulisin, että omalle tyylilleni uskollisena aika hyvin olen osannut valmistautua reissuun. Siellä sen sitten näkee, miten paljon turhaa tuli otettua mukaan.

Yksi asia, joka jää jännitettäväksi, on viisumi. Viisumin voi kuulemma ostaa Ugandasta lentokentältä sinne saavuttaessa, ja se maksaa 50 USD. Viisumi myönnetään kolmeksi kuukaudeksi, ja sen jälkeen siihen voi hakea pidennystä. Minulla on paluulippu yli kolmen kuukauden päähän ja olen kuullut, että esimerkiksi Keniaan ei tällaisessa tilanteessa edes päästetä lennolle. Mutta muutkin ovat sen viisumin vasta kentältä hankkineet, ja prosessi etukäteen olisi ollut vähän liian monimutkainen (lähin lähetystö on Kööpenhaminassa), joten tässä aion hyvin itselleni epätyypillisesti vain toivoa parasta. Jännitystä heti seikkailun alkuun!

Lentokone nousee Helsinki-Vantaalta sunnuntaina joskus viiden jälkeen iltapäivällä ja seuraavana aamuna klo 7.30 olen perillä Kampalassa.Toivottavasti koneessa nukuttaa, muuten saattaa olla vähän liiankin jännittävät paikat ekana aamuna. Ei muuta kuin upouusi rinkka matkaan, ja menoksi!