Kaikki hyvä loppuu aikanaan –adieu Belgique mutta hello Canada!

”Another turning point;
a fork stuck in the road.

Time grabs you by the wrist;
directs you where to go.

So make the best of this test
and don't ask why.

It's not a question
but a lesson learned in time.

It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.

So take the photographs
and still frames in your mind.

Hang it on a shelf
In good health and good time.

Tattoos of memories
and dead skin on trial.

For what it's worth,
it was worth all the while.

It's something unpredictable
but in the end it's right.
I hope you had the time of your life.” (Green Day – Time of Your Life)

Mulla ainakin oli paras vuosi taas hetkeen.

Blogin pitäminenkin taitaa loppua tähän – tää on ollut ihan hauskaa, mutta todella aikaa vievää (no kuka käskee kirjottamaan näin pitkiä tarinoita?). Ja tuskinpa mun elämä Suomessa on niin kauheen jännittävää, että saattaisi tulla aihepula jos jatkaisi kirjoittelua. Nyt on taas kerran pakattu koko elämä yhteen matkalaukkuun, ja taas mennään. En käsitä mihin tämäkin koko vuosi meni. Tuntuu, että juuri tulin tänne ja eksyin matkalla keskustasta kämpälle ja toisaalta kun miettii minne kaikkialle ehdin matkustaa tänä vuonna, alkaa itseänikin jo hengästyttää. Sitten taas niin monta paikkaa jäi myös kokematta ja näkemättä, milloinkohan niihin kerkiäisi matkustaa?

Viimeiset 1,5 viikkoa meni ihan hujauksessa täällä niin kuin arvelinkin etukäteen. Saksassa kävin siis pyörähtämässä, ihana oli nähdä kaveria jonka olen viimeksi nähnyt 3 vuotta sitten. Sitten käytiin kämppisten kanssa siellä melomassa se 22 km. Se oli ihan mahtava päivä, tosi hyvä sää ja sai mennä ihan omaan tahtiin. Ja sai meloakin, ei se virta vienyt oikein ollenkaan eteenpäin. Tunsi käsivarsissaan seuraavana päivänä olleensa Lesse-joella seikkailemassa. Täällä on ollut tosi aurinkoista ja lämmintä jo parisen viikkoa, ja siellä joessa ei välillä ollut ihan hirveästi vettä. Jäätiin sitten aina välillä pohjasta kiinni, ja minäkin sitten kävin uiskentelemassa joessa vetämässä meitä irti. Mutta kesä kuivasi nopeasti minkä kasteli, kaiken kaikkiaan ihan huippupäivä. Siitä pitikin sitten sanoa hyvästit kämppiksille, täällä mä olenkin jo asustellut yksinäni viimeiset pari viikkoa. Aika haikeet fiilikset oli hyvästellä tytöt, koska me tultiin niin hyvin toimeen keskenämme. Mä oon kuullut monilta Erasmuksilta tarinoita kuinka asiat ei suju kämpässä, mutta meillä on kaikki mennyt koko vuoden ajan ihan loistavasti. Kovasti mua kutsuttiin takasin käymään ja tytötkin haluaisivat tulla käymään Suomessa, mutta katsotaan mihin rahat ja aika riittää meillä kaikilla.

Viime viikolla oli ohjelmassa taas lisää juhlimista. Oltiin monenakin iltana järvellä (tai siis kuopan äärellä – olenhan mä kertonut että meidän järvestä otettiin vesi pois?) istumassa, ja keskiviikkona oli sitten massiivibailut, eli Bal des busés loman alkamisen kunniaksi. Lauantaina vietin viimeisen päivän Brysselissä hengaillen, ja eilinen ja tämä päivä menivätkin aika pitkälle siivotessa ja pakatessa. Eilen käytiin lasillisella parien tyyppien kanssa (yksi Erasmus kun lähti taas tänään) ja juuri tulen viimeisestä illasta kaikkien jäljellä olevien kavereiden kanssa. Aika surullista, koska ei tiedä tuleeko koskaan näitäkään ihmisiä näkemään uudestaan, mutta toisaalta mä olen joutunut jättämään hyvästejä jo aika monta kertaa (Kanada ja Disney) eli ehkä siihenkin turtuu jossain vaiheessa. Ja mä oon ihan innoissani lähdössä Kanadaan, joten se ehkä tasaa puntteja.

Ei kai tässä muuta enää. Täytyy sanoa, että aivan supermahtava vuosi, en vaihtaisi tätä(kään) kokemusta mihinkään. Ei kaduta! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja kyllä mä myös odotan Suomeen pääsemistä. Nyt lomailua kuukausi Kanadan tutuissa maisemissa, ja elokuussa näkyillään!

Loppuun vielä recap, mitä jäi käteen Belgiasta?
- taas entisestään parantunut kielitaito – nykyään puhuu taas entistä spontaanimmin ranskaa
- ei ainakaan rahaa, nyt ollaan miinuksen puolella ja pahasti
- vyötärön leveneminen (sitä se olut, ranskikset ja vohvelit teettää!)
- brittiaksentti englantiin (vähän trivial tämä, mutta totta!)
- paljon ihania uusia ystäviä, enimmäkseen ulkomailta mutta myös Belgiasta
- olut. Kyllä mä sittenkin opin juomaan olutta. Siperia opettaa, hahah, koska muuta juotavaa ei ole. Ainakaan yhtä halvalla!
- niin paljon mahtavia muistoja ja kokemuksia, joita on ihana muistella sitten Suomessa
- tuhottomasti valokuvia
- ainainen halu matkustaa. Luulisi että näillä reissuilla jo pärjäisi, mutta ei – sitä ollaan taas jo suunnittelemassa seuraavia seikkailuja.

Ja ihan loppuun kielitaitoisille Louvain-la-Neuve -laulu (sisältää paljon belgisismejä huom.!), joka tulee aina muistuttamaan mua tästä pikkukapungista ja ennen kaikkea näistä ihmisistä. LLN, jamais je ne t’oublierai <3

« Partout dans Louvain des soirées, des virées, des concerts et surtout des guindailles
Je chantais et fêtais toute la nuit, partout, où que j'aille
Y'avait les p'tits bleus qu'on achetait à coups de Barbãr
Des Poils calottés s'amusaient à leur faire des histoires
Alors ils buvaient tous à-fond
Et puis, "Gueule en terre, bleu !"
C'est la tradition

Refrain :
Louvain-la-Neuve
Tu ne dors jamais la nuit
Tu me fais chanter
Sans m'arrêter
On fête toute l'année
Parfois on pleure en juin
Mais non jamais, jamais je ne t'oublierai

C'était la CASA, le CESEC, le CIEE
Le Festival de la Chanson
Mais je pigeais que dalle à toutes ces abréviations
Beurré dans la rue je pissais sur un mur, c'est génial
Mais tout le monde me disait qu'ici tout ça est normal
J'ai dit que c'était marrant
Et tout à coup
J'étais dans le vent » (Edouard Priem – Louvain-la-Neuve)

Ohi on!

... blocus nimittäin. Keskiviikkona oli viimeinen tentti, ja nyt sitä ollaan sitten vapaita Belgian tenttikurjimuksesta! Toivotaan ettei tarvitse syyskuussa matkustaa takaisin niitä uusimaan... Tulokset tulee sitten joskus, täällä kun aina tiedotetaan kaikesta niin hyvin. Luultavasti menee viikko tai kaksi vielä. Tenttien jälkeen onkin ollut ihana vaan rentoutua ja käydä oluella ja muuten vaan hengata kavereiden kanssa vikoja kertoja. Meille avattiin tänne Louvainiin leffateatteri, ja sielläkin on käyty pariin otteeseen. Meille kävi muuten hauskasti siellä teatterissa, kun yritettiin mennä katsomaan Toy Story 3:sta alkuperäisversiona. Oltiin osteltu lippuja vähän eri aikoihin, ja huomattiin että meidän lipuissa oli eri salit eikä koko leffaa oltu edes mainittu siellä tauluilla. Muut menivät silti jo edellä, mutta minä päätin kysyä mikä juttu siinä oli kyseessä. Selvisi sitten, että heillä oli joku ongelma sen alkuperäisversion kanssa (mistä ei tietenkään voitu tiedottaa missään, tyypillistä!) ja näyttivät sitten ranskankielisen version, joka oli itse asiassa yllättävän hyvä! Mullahan ei niin ongelmaa ollut koska mä oon ollut jo Disneyllä töissä ranskaksi, ja muutenkin tottunut piirrettyjä katsomaan suomeksi dubattuina, mutta mun amerikkalaiset ja englantilaiset kaverit olivat aika skepitisiä. Mutta oli siis tosi hyvä! Niin tuosta hyvästä (kun valitin) saatiin sitten ilmaiset leffaliput, jotka olisi tarkoitus mennä tuhoamaan tänään! Melkoinen juhannusaatto siis. Onneksi muuten tuo leffateatteri avattiin uudestaan vasta nyt, olisi varmaan kulunut aika paljon rahaa leffalippuihin jos koko vuoden olisi päässyt näin helposti käymään leffassa.

Mitähän muuta täällä olisi tapahtunut parin viikon aikana... Ihan liian monet jäähyväisoluet on tultu juotua, kun aika moni Erasmuksista on jo lähtenyt. Olen yrittänyt tyhjentää ruokakaappejani ja oon leiponut ja tehnyt ruokaa (kämppikset tykkää!) samalla kun on sitten edelleen vietetty aikaa siellä kirjaston uumenissa. Olen yrittänyt käydä kamoja pikkuhiljaa läpi, että mitkä lähtevät mukaan ja mitkä jäävät tänne, mutta ei kuitenkaan oikein vielä jaksa pakata kunnolla. Onhan tässä vielä 1,5 viikkoa aikaa! Tuleepa muuten menemään nopeasti tuo loppuaika, aika paljon on suunnitteilla jo ohjelmaa. Kämppikset on kaikki lähteneet jo kämpästä pois, mä saan täällä olla ihan yksikseni loppuajan. He tulevat sitten mun lähtemisen jälkeen käymään täällä ja laittavat kaikki tavarat varastohuoneeseen. Ihanasti tekivät tytöt, koska mä olisin muuten joutunut elämään ilman keittiötavaroita ja vuodevaatteita viimeiset neljä päivää. Kaikki alkaa kyllä olla aika paketissa jo, ainakin suunnitelmia myöten - toteutuksen aika onkin sitten ensi viikolla.

Käytiin muuten Lillessä viime perjantaina, eli pyrähdettiin vaan yhtäkkiä Ranskan puolelle. Lille on tosi nätti kaupunki (ja ilmeisesti Ranskan 3. suurin? Jostain kuulin, nyt en tiedä pitääkö paikkaansa) ja tosi flaamilainen! Muistuttaa paljon enemmän Flanderia kun ranskaa, joka oli hauskaa. Sielläkin ihmiset vaan veti ranskiksia toreilla ja joi belgialaista olutta, mutta sitten itse kieli oli Ranskan ranskaa eikä Belgian sanastoa. Se oli aika hassu tunne. Näin siellä myös yhtä mun Disney-työkaveria (italialainen joka opiskelee Lillessä), ihan mahtavaa oli nähdä parin vuoden jälkeen!

Huomenna suuntaan sitten aamusta Kölniin yhdeksi yöksi, ja maanantaina on edessä tämä mun ja kämppisten kanotointireissu. Mennään Lesse-jokea alas 22 km, katsotaan miä siitäkin tulee! Varmaan ihan mahtava päivä, se tulee olemaan viimeinen juttu mitä tehdään yhdessä kämppisten kanssa. Ensi viikolla on muuten myös Bal de busés, joka on meidän 24h Vélon jälkeen toiseksi suurin tapahtuma. Tarkoituksena on siis vaan juhlia vuoden päätöstä samaan tapaan kun juhlittiin silloin lokakuussa. Ainakin viime vuonna porukkaa oli ilmeisesti ollut 10 000 eli ihan komeet kekkerit pitäis olla tiedossa! Koko tämä kaupunki tulee taas olemaan aivan täynnä olutta kittaavia belgialaisia opiskelijoita (ja ehkä muutama ulkomaalainenkin...).

Ei muuta kun hyvää juhannusta Suomeen kaikille! Harmittaa, että en siellä ole mutta ainakaan mulla ei enää ensi viikolla ole tenttejä (joka olisi ollut hyvin mahdollista!) eli mäkin voin edes täällä lomailla. Ehkä viimeistä kertaa, à tantôt!

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Kyllä, päätin sitten käyttää näinkin kulunutta ilmaisua otsikkona koska se nyt vaan sattuu olemaan totta. Tarkemmin sanottuna päiviä jäljellä 26. Se on aika vähän. Itse asiassa se on pelottavan vähän. Mihin muka on kulunut koko vuosi? Vastahan mä tänne lähdin. Toisaalta tuntuu kyllä että mä olisin asunut täällä jo ikäni. Ehkä musta on tullut vähän belgialainen sittenkin?

Otetaanpas nyt kuitenkin taas kalenteri käteen ja kerrataan viimeisen kuukauden tapahtumia. Vierailijat siis lähti, ja samalla lähti mun kamat. Siellä ne uskoakseni odottelevat matkalaukuissa mun paluuta, varmasti on mahtavaa niitä sitten alkaa elokuussa purkamaan ja miettiä että mistä ihmeestä ne kaikki tavarat ilmestyi ja mihin ihmeeseen mä ne siellä Suomessa oikein tungen? Kanadassa saakin olla sitten melko tarkkana että ei tartu liikaa tavaraa mukaan. Huom. liikaa, koska kyllä sieltä joka tapauksessa jotain tulee varmasti ostettua. (Niin olenhan mä muistanut kertoa, että matka jatkuu Belgiasta suoraan Kanadaan? Siellä menee sitten heinäkuu kivasti kavereiden vauvoja ihastellessa ja vanhan host-perheen ja kavereiden kanssa hengaillessa. Suomeen-paluupäivä on 1.8.)

Meillä oli siis toukokuun 3. viikko viimeinen viikko luentoja. Osa kursseista oli tosin päättynyt jo edellisellä viikolla. Mun kaikista viimeisin kurssi sattui olemaan Belgian kirjallisuus - aika ironista, koska se oli se kurssi mistä mä halusin päästä eroon ihan ekana, ei ollut tosiaan mikään lemppari. Sillä viikolla mulla oli myös kaksi suullista koetta, mutta ne olivat molemmat italiaa eli ne meni siinä vähän vasemmalla kädellä. Sinä viikonloppuna pidettiin sitten vielä isomman oman Erasmus-kaveriporukan kesken oma goodbye dinner. Sinne kaikki toi nyyttäriperiaatteella ruokaa ja juomaa, ja voin sanoa että kun 20 ihmistä tuo sinne syötävää niin sitä kyllä riitti! Mun mustikkapiirakka oli myös aika kovassa suosiossa siellä. Tosi ihana oli hengailla vielä noinkin isolla porukalla ennen kuin blocus eli siis tenttiviikot alkoivat. Blocus alkoi tosin kahden viikon lukulomalla, ja meikäläinenhän sitten otti ja lähti Espanjaan lomalle.

Espanjassa oli ihan mahtavaa! Ihanan lämmin, ja mikä parasta - ei tenttikirjoja mailla halmeilla. Essin kanssa sompailtiin ensin pari päivää Madridissa ja sen jälkeen lennettiin Cadiziin Essin hoodeille. Madrid oli tosi kiva kaupunki, käveltiin siellä vaan ympäriinsä ja käytiinpä muuten soutelemassa sellaisella lammellakin yhdessä puistossa! Cadiz on siellä etelärannikolla, ja siellä oli kyllä hiekkaranta poikineen! Ei me oikeastaan tehty siellä edes mitään muuta kun maattiin rannalla ja sitten seikkailtiin vähän kaupungilla. Heitin muuten talviturkkini Atlantissa! Ja vesikin oli tosi lämmintä. Käytiin yhtenä iltana afrikkalaisen musiikin ilmaiskonsertissa ja tapaksillekin ehdittiin. Pääsin mä kattomaan myös Essin flamencotuntia, se oli aika hauskaa myös. Cadizissa oli muuten halpaa, mä olin ihan shokissa. Ulkonakin voi käydä syömässä vaan ihan muutamalla eurolla. Toinen asia mistä mä olin ihan shokissa oli se, että siellä Erasmukset puhuivat pääosin espanjaa keskenään. Mä oon varmaan selittänytkin tilanteen täällä, mutta kun täällä voi opiskella englanniksi niin on paljon Erasmuksia jotka eivät puhu yhtään ranskaa tai sitten se on niin huonoa että parempi vaan mennä englannilla. Erasmusten yhteinen kieli täällä on vaan englanti.

Sieltä lomalta sitten takaisin (sateiseen, totta kai) Belgiaan. Paluu arkeen oli todella karu, koska sen jälkeen ei voinutkaan enää siirtää opiskelua tuonnemmaksi. Viimeiset kaksi viikkoa onkin sitten kulunut kirjastolla asuessa. Mä en ole eläessäni opiskelut yhtä paljon kun nyt (ja oonhan mä kuitenkin kirjottanut ylioppilaaksi ja lukenut pääsykokeisiin ja selvinnyt blocuksesta tammikuussa jo!) vaikka ei mulla nyt niin hirveesti ole kokeitakaan. Ne kaksi suullista tuli siis jo tehtyä, ja näille tenttiviikoille jäi neljä. Toiset tekee kymmentä tai neljäätoistakin tenttiä... Ne kurssit oli vaan sellaisia, joissa oli äärettömän paljon luettavaa. Nyt ollaan tosin jo voiton puolella, koska mä oon suorittanut jo ne kolme pelättyä ja inhottavaa kirjallisuuskurssia ja jäljellä on enää fonetiikka ja italia. Fonetiikkaan mä tein sen työn, jossa analysoin suomenkielisen puhujan ranskan ääntämystä, joten se homma on aika hallussa ja italiaakaan ei tarvi opiskella, eli niistä ei tarvitse kovasti ottaa stressiä. Toisin oli kyllä noiden kirjallisuuskurssien kanssa. Maanantaina palautin esseen (ehkä kamalin teksti joka mun on koskaan täytynyt kirjoittaa - novellianalyysiä ym. Musta tuntuu että ensi vuoden kandikin syntyy varmaan helpommalla...) ja se essee toimi kokeena mun kirjallisuushistorian (1850-2010) kurssille. Siitä kuvittelisin kuitenkin pääseväni läpi. Tiistaiaamuna oli myös kirjallisuushistorian koe (1700-1850), ja se meni ihan jees, joten siitäkin kuvittelen saavani opintopisteet. Tänään aamulla oli kyllä sellanen tentti että oksat pois. Kyseessä oli siis se ihana Belgian ranskankielinen kirjallisuus -kurssi. Se jäi aika kiikun kaakun että meneekö edes läpi, mutta toivotaan parasta! Ehkä se proffa antaa Erasmukselle armoa, tosin meitä oli aika monta Erasmusta sillä kurssilla... Jää nähtäväksi! (Muistakaa kaikki tulevat Erasmukset AINA kirjoittaa siihen koepaperiin Erasmus että ne proffatkin tajuaa!)

Huomenna olisi suuntana taas se kirjasto, täytyy alkaa valmistautumaan siihen fonetiikkaan. Onneksi meitä on siellä monta niin saa vähän vertaistukea ja joutuu oikeasti opiskelemaankin kun muutkin kerran opiskelee :D Senhän nyt tietää että yksin kotona sitä keksii kaikkea muuta tekemistä sen opiskelun sijaan. Ja on edes vähän sosiaalista elämää kun näkee muita ihmisiä ja voi käydä muiden kanssa aina lounaalla. Siellä kirjastolla on kulutettu penkkejä max. 10 h päivässä (osa mun kavereista tekee 12 h päivässä) eli ei ole ihme jos kaikilla alkaa vähän viirata päästä tässä vaiheessa. Mäkään en oo kauheesti saanu nukuttua, ja sitten vihdoin jos nukahdan niin yleensä herään keskellä yötä siihen että käyn koko ajan läpi kaikkea juuri opiskeltua. Vähän sitä kai siis toimii ylikierroksilla. (Toinen vaihtoehto on se, että nukahdan ja näen unia siitä että olen takaisin Suomessa ja töissä. Mistäköhän se johtuu? Ehkä mulla on sitten jo ikävä Ässää. Tuskinpa :D)

Mitään muuta ihmeellistä täällä kai ole kyllä tapahtunut. Kavereidenkin kanssa naureskellaan kun ei ole enää mitään puhuttavaa kun kaikki asuu siellä kirjastolla ja mitään ei tapahdu. Tänään mulla on ollut opiskeluvapaa päivä sen aamuisen tentin jälkeen. Käytin sitten vapaa-ajan hyväksi ja leivoin kämppiksille suklaapiirakkaa (yritän hävittää jonnekin kaikki ruuat mun kaapeista keittiössä) ja tein pitkästä aikaa ruokaa - siinä kun illalla tulee ennen yhdeksää kirjastolta missä on paahtanut 10 h niin ei yleensä kauheesti kiinnosta ruveta kokkailemaan. Siinä vaiheessa ruokavalio on yleensä pastaa, ketsuppia ja juustoraastetta... Meidän kämpässä kaikilla on nyt tenttiviikoilla aika samanlainen ruokavalio :D Lauantaina pitäisi myös olla vapaapäivä kun Casidhekin saa kokeensa hetkeksi pakettiin. Ilmeisesti ohjelmassa on Englanti-USA jalkapallomatsin katsomista (jos nyt jostain löydetään tv tai baari, joka sitä näyttäisi) ja sen jälkeen paluu taas opiskeluihin.

Täällä on nyt kovasti myös pohdittu tenttien jälkeistä elämää. Kaikki saavat tentit valmiiksi aika eri aikoihin, ja osa lähtee vielä Espanjaan lomalle jne jne että en tiedä miten sitä ehtii porukkaa nähdä ennen lähtöä. Juuri tällä viikolla kävi ilmi, että mun kaikki kämppikset lähtee täältä 2.7 viimeistään ja minä 6.7. Se tarkoittaa sitä, että mun kämppikset vie kaikki tavaransa (ja munkin tavarat, koska jätän niille aika paljon kamaa) pois ja nyt täällä on pohdinnassa että mitenköhän mä esimerkiksi teen ruokaa täällä sen viimeiset neljä päivää... Suunnitelma alkaa jo kyllä hahmottua, ehkä tästä selvitään. Minireissu Saksaan olisi myös suunnitteilla kun pitäisi vielä ehtiä treffaamaan pari kaveria, ja kämppisten kanssa mennään jotain kanotoimaan (eikö kayak=kanootti?) jotain jokea alas viimeisenä yhteisenä juttuna. Pitäisi olla aika hauskaa! Pikkuhiljaa alkaa siis ohjelma muodostua näille viimeisille päiville. Täällä on muuten taas tapeltu Belgian organisointikyvyn kanssa, mutta ehkä mä en jaksa niistä enää välittää. Kuuluvat asiaan! Ja mun Belgian kirjallisuus -kurssilla opiskeltiin myös Belgian historiaa, joten nyt mä tiedän miksi tää maa on niin kamalan häiriintynyt (=hallituksien muodostaminen kestää yleensä kauemmin kuin mitä ne pysyvät pystyssä, flaamin- ja ranskankieliset ei tule toimeen yhtään ja belgialaisilla ei ole identiteettiä, mainitakseni nyt vaan muutamia). Ajattelin tehdä pienen koosteen Belgian historiasta ja sen hallintorakenteista kunhan taas tenteiltäni ehdin, eli stay tuned! Nyt kyllä painun taas yöpuulle että jaksaisin aamulla raahustaa kirjastolle. À tantôt!

Lähtölaskenta

Eli vähiin käy ennen kuin loppuu. 7 vkoa Belgiaa jäljellä, joka tuntuu ehkä pitkältä mutta menee hujauksessa koska maanantaista alkaa armoton opiskelu. Muutama hassu luento enää jäljellä, ja sen jälkeen tentit. Koska (tietenkään) en ole tehnyt juuri mitään kurssien eteen lukukauden aikana, kuluvat loppuviikot kirjastolla asuen. Mutta summataanpas nyt taas viime kuukauden antia hiukan. Rooman reissun jälkeen alkoivat siis luennot uudestaan, ja tuhkan takia kavereita tippui tänne takaisin koko viikon ajan. Sillä viikolla kämppisten kanssa pidettiin (vihdoin) Rallye chambre, jossa kierretiin vuoron perään kaikkien huoneissa ja kaikilla piti olla omasta kaupungista jotain ruokaa ja juomaa. Mä sitten otin pienellä vapaudella suomalaista tavaraa, ja hapankorppu-lohirullat kävivät vähän paremmin kaupaksi kuin salmari ja Finlandia-vodka. Jostain syystä... Hauska ilta oli, ja tulipa taas maistettua enemmänkin noita belgialaisia oluita.

Samalla viikolla oli taas ohjelmassa ESN:n French Kissing party. Käytiinpä samalla katsastamassa espanjalaisten järkkäämät massiviset bileet. Samana viikonloppuna suuntasin Pariisiin päiväreissulle moikkaamaan mummaa ja paappaa. Oli ihan mahtava päivä Pariisissa taas. Siihen kaupunkiin ei kyllä kyllästy koskaan. Liityin heidän matkaporukkaan siis päiväksi, ja päästiin mm. Eiffel-tornin huipulle ja käytiin Seinen-risteilyllä. Pääsinpä aamulla käymään myös Yves Saint Laurentin näyttelyssä Petit Palais'ssa, kiitti vinkistä Jaana! Thalyksen ykkösluokassa saa muuten ilmaista ruokaa ja juomaa, ja niin paljon kuin haluaa! Joskus voi käydä niinkin että ykkösluokan liput on halvempia kuin kakkosen ja pienestä luksuksesta pääsee kuka tahansa nauttimaan. Tuntuu niin hassulta, että mulla meni vähemmän aikaa matkustaa Pariisiin kun mitä mulla olisi mennyt mumman ja paapan luokse Suomessa. Sijanti on ehdottomasti Belgian parasta antia!

Tästä seuraavalla viikolla olikin jo vappu, ja vähän harmitti kun en nyt sitten matkannutkaan Suomeen vappua juhlimaan. Me keksittiin sitten omaa ohjelmaa, ja aattona taidettiin olla grillailemassa LLN:n järvellä, ja itse vappupäivänä juhlittiin oikein kunnolla Brysselissä. Siellä taas belgialaiset miehet todettiin aivan kelvottomiksi, mutta ei siitä nyt ehkä sen enempää. Ja oli täällä ainakin lämpimämpi vappu kuin Suomessa!

Seuraava viikko vaikutti melko kiireiseltä, koska cerclet (eli meidän oluenheittobailumestat) aloittivat viimeisen aukioloviikkonsa! Nehän ovat opiskelijavetoisia, ja siksi siis sulkeutuvat niin että kaikille annetaan opiskelurauha tentteihin. Me käytettiin Erasmus-logiikkaa, ja päätettiin että joka päivä (tai siis ilta) täytyy siis lähteä juhlimaan. Viikko meni aika nopeesti, kun illalla juhlimaan ja aamulla väkisin ryömimään kursseille, iltapäivällä sitten päiväunet että jaksaa taas illalla juhlia. Siihen samaan syssyyn osui vielä yksi esitelmä ja kaikkea muuta, eli viikko meni kyllä ihan kuin unessa. Mutta ainakin nyt tuntuu, että sai ihan tarpeekseen oluesta hetkeksi. Saman viikon lauantaina otettiin Casidhen kanssa suunta kohti Liègeä. Liège ei edes ole kamalana kaukana, mutta viikonloppuna sinne matkaaminen on vähän monimutkasempaa. Ajeltiin sitten junalla pari tuntia suuntaansa. Matkan tarkoituksena oli reissu Primarkiin, joka on siis englantilainen vaateketju ja HALPA sellainen. Oli todellakin neljän tunnin junassa istumisen arvoista! Samalla sitten tietysti nähtiin Liège, koska siellä ei ollut vielä tullut käytyä. Nyt onkin Belgian kaupungit aika hyvin plakkarissa! Ehkä sitten tenttien jälkeen voisi vielä jotain pienempiä mestoja kiertää, tässä pohditaan mahdollisuutta auton vuokraamisesta, se kun olisi vähän helpompaa. Mutta sen näkee sitten.

Liègestä päästäänkin sitten jo tähän viikkoon. Helatorstai kivasti pilkko viikkoa, ja mulla ei ollut kuin kolme päivää luentoja. Siihenkin sisältyi esitelmiä ja muita hommia, mutta ne kun sai alta pois niin torstaiaamuna lennätti tuuli Suomesta ihan mieluisia vieraita Belgiaan :) Sehän tarkoitti sitten turisteilua Brysselissä, ja päivä täällä LLN:ssä. Eilen siis porukat suuntasivat tänne LLN:iin, ja tietenkin SNCB (Belgian VR) oli päättänyt olla lakossa. Aika tyypillistä. Mutta selvittiin siitäkin sitten kunnialla. Tänään ohjelmassa oli ostoksia ja törmättiin sitten myös Brysselin gay pride -paraatiin. Huomenna pitäisi vielä viettää viimeinen päivä Brysselissä, ja sen jälkeen lähettää vieraat takaisin Suomeen (ja niiden mukana about 80% mun tavaroista... :D) Ehkä niiden täyttyneiden matkalaukkujen myötä konkretisoitui se, että kyllä täältä pitää joskus lähteä poiskin. Torstaihin mahtui myös meidän Erasmuksien Goodbye Dinner, joka käytännössä tarkoittaa koko sosiaalisen elämän kuolemista, kun kaikki alkaa keskittyä tentteihin. Jostain syystä mä en oo ihan kauheen suuri Belgian yliopistojärjestelmän ystävä - mitä järkeä olla kaksi kuukautta vuodesta sulkeutuneena kirjastoon/huoneeseensa ja yrittäen opetella kaikkea ulkoa ja koko muuna vuonna ei tehdä mitään?

Täytyy sanoa säästä vielä sen verran, että täällä oli jo niin mahtava kesä pari viikkoa, kunnes iski jääkausi. Ihmiset oikeasti kaivoivat talvitakit kaapeista, kun lämpötila laski jonnekin 6C:n paikkeille. Mutta onneksi viikon päästä mua odottaa Espanjan reissu, eli eiköhän siellä ole ihan helteiset kelit jo. Ja kai se täälläkin taas lämpenee.

Nyt on aika vaikeeta tähän loppuun keksiä enää mitään valittamisen arvoista... Tai siis tietenkin kaikki edelliset valitukset pitää edelleen kutinsa (posti, ja junat ja yliopiston hallinto, ja tentit) eli lukekaa edellisiä postauksia sitten! :D Ehkä Belgian oikkuihin alkaa sitten pikkuhiljaa jo tottua. Ihan hyvä tässä vaiheessa?

Roma caput mundi

Eli Rooma valloittaa maailman. Terveisiä mahtavasta Roomasta! Oli kyllä loman kohokohta. Ekan viikon yritin (aika huonolla menestyksellä) tehdä kaikkia kouluhommia ja sitten sunnuntaina oli suuntana ihana Rooma. En ollut tosiaan koskaan käynyt siellä, ja ihastuin todella! Sunnuntaina saavuin perille, ja mun kaveri Marta oli jo tsekannut meidät sisään hotelliin. Yövyttiin sellasessa pienessä B&B:ssä aika lähellä Terminin asemaa (joka on siis Rooman keskusjuna-asema). Oli aika hauska paikka, siellä ei ollut kovin montaa huonetta ja siellä oli yksi mies töissä joka hoiti kaikki hommat. Tyyppi oli aika puhelias, ja sen kanssa sitten aamuisin aamupalalla aina jutskailtiin. Hauskaa oli olla myös Italiassa, kun sai harjoitella italiaa. Vähän vaan vaikeutti asiaa, että kukaan italialaisista ei uskonut, että mä osaisin oikeasti puhua italiaa koska en näytä pätkääkään italialaiselta. Aina vaihtoivat englantiin ja sitten piti kovasti ponnistella, että puhuisivat mulle italiaa. Ei nyt siis loppuen lopuksi ihan hirveästi tullut italiaksi kommunikoitua, mutta edes vähän kuitenkin!

Sunnuntaina lähdettiin sitten heti kävelemään ympäri Roomaa. Käytiin katsastamassa Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Trinità dei Monti, Piazza del Popolo jne. Illalla käytiin syömässä kiinalaisessa ravintolassa (joo, olin Italiassa mutta se oli älyttömän halpa! Ja kaikkina muina päivinä syötiin italialaisissa ravintoloissa.) Kun oltiin syömässä, puhkesi ulkona kevätmyrsky, mitkä on aika yleisiä Italiassa. Odoteltiin raflassa vähän aikaa, josko myrsky vähän laantuisi, mutta kun mitään ei tapahtunut, oli pakko vaan lähteä myrskyssä tallustamaan hotellia kohti. Päästiin salamoiden välkkeessä lopulta hotelliin aivan läpimärkinä. Ongelma oli sitten se, ettei mulla ollut toisia pitkiä housuja tai umpinaisia kenkiä tai toista takkia mukana, mä kun olin varautunut kesäkeleihin. Löysin hotellihuoneen kaapista tuulettimen (siis sellaisen ison, mitä kesällä käytetään) ja ei muuta kun tuuletin puhaltamaan (kylmää) ilmaa vaatteille koko yöksi ja pieni kokoontaitettava hiustenkuivaaja kenkiin. Ja kuinka ollakkaan, aamulla vaatteet ja kengät olivat suht kuivia ja ne pystyi taas laittamaan päälleen.

Seuraavana aamuna suuntasimme heti aikaisin aamusta Colosseumille, koska joka päivälle oli luvattu sadetta, niin yritettiin ehtiä sinne vielä kun aurinko paistoi. Käveltiin Colosseumille ja hätisteltiin pois kaikkia tyyppejä, jotka yrittävät myydä kierroksia Colosseumissa ja milloin mitäkin postikortteja ja matkamuistoja yrittivät kaupitella. Päästiin sisäänkäynnille, ja katsottiin pitkää jonoa, jolloin meitä lähestyi nainen, joka paljastui myös tarjoavan opastettua kierrosta Colosseumissa. Maksaisi kuulemma 8 eur + 8 eur sisäänpääsymaksu. Mietittiin tuon tourin olevan vähän kallis opiskelijabudjetille, mutta hintaan sisältyisi myös kierros Forum Romanumilla, jotka ovat rauniot siinä Colosseumin vieressä, Rooman valtakunnan ajan poliittinen keskus. Ei me oltaisi tiedetty mistään mitään ilman opastuksia, joten päätettiin maksaa ja päästiinhän me sitten samalla myös jonon ohi. Pelättiin, että nämä veisivät vain meidän rahat, mutta onneksi saatiinkin tosi hyvä opastuskierros Colosseumissa ja aivan mahtava tour Forum Romanumilla ja Palatinus-kukkulalla (joka on yksi niistä seitsemästä kukkulasta, joille Rooma on perustettu). Tällä jälkimmäisellä kierroksella meidän oppaana oli nuori opiskelijatyttö, joka tiesi aivan valtavasti. Antoi vielä lopuksi vinkkejä hyvistä ravintoloista (turistialueiden ravintolat kun on aina huippukalliita eivätkä edes hyviä) ja kertoi, että Roomassa on äärettömän monta vesipistettä (näyttävät vähän niinkuin vesiposteilta), joiden vesi tulee edelleen vanhoja Rooman aikaisia akvedukteja pitkin vuoristosta, ja on siis täysin juomakelpoista. Eipä tarvinut ostaa vettä! Käveltiin loppupäivä ja -ilta sitten ympäriinsä, ja käytiin yhdessä meidän oppaan suosittelemassa ravintolassa, jossa maantai-iltaisin kaikki pizzat olivat vain 6 eur!

Tiistaiaamuna suunnattiin sitten Vatikaaniin. Kovan pohdiskelun jälkeen oltiin edellisenä päivänä varattu opastuskierros myös sinne saman firman kautta, mistä edellisetkin olivat. Opiskelijoille hinta oli 35 eur, josta saatiin 5 eur alennusta kun oltiin osallistuttu edellispäivän kierroksille. Oltiin jo päätetty mennä ihan keskenämme, mutta loppuen lopuksi päädyttiin kuitenkin maksamaan opastuskierroksesta, vaikka hinta aika suolainen olikin. Vatikaanin museoissa ja Pietarinkirkossa meitä kierrätti italialainen taideopiskelija Gianluca, ja kierros kesti noin 4 h. Oli siis oikeasti rahansa väärti! Meillä kävi aikamoinen tuuri noiden opastuskierrosten kanssa, koska oppaat olivat ihan mahtavia (opiskelijoita, joita oikeasti kiinnosti ne asiat eikä mitään tanttoja, jotka ovat tehneet samaa duunia jo 30 vuotta). Ja ekan päivän opas kertoi meille, missä kannattaa syödä, ja syötiinkin suht edullisesti joka ilta, ja aivan mahtavaa italialaista ruokaa. Pietarinkirkko on muuten aivan massiivinen! Julkisivu on yli 100 m pitkä, ja pituus on melkein 200 m! Siellä sisällä on saarnastuoli, joka ei näytä kirkon mittakaavassa kovin suurelta, mutta todellisuudessa on yhtä korkea kuin 6-kerroksinen talo. Aivan käsittämätön rakennus. Sikstuksen kappeli, jonne pääsee Vatikaanin museoiden kautta, oli myös aika uskomaton ilmestys. Vatikaanista laitoin sitten myös postikortit menemään Vatikaanin postimerkillä ja -leimalla varustettuna, toivottavasti menivät perille. Vatikaanista suunnattiin Castel Sant'Angelolle ja käveltiin loppupäivä Tiber-joen vartta, kunnes lopulta uupuneina illalla päästiin vihdoin nukkumaan.

Keskiviikkona oli meidän viimeinen yhteinen päivä, ja tässä vaiheessa alkoivat jo jalat olla aika koetuksella monen päivän kävelystä. Tuloksena, että me pidettiin aina sellasia vähintään puolen tunnin taukoja ja syötiin gelatoa ja istuttiin auringossa (23C!). Ei sitä muuten olisi pystynyt kävelemään enää yhtään minnekään. Keskiviikon ohjelmassa oli mm. Circus Maximus, Isola Tiberina ja Caravaggio-näyttely. Nyt vietetään Caravaggio-juhlavuotta, ja Roomassa olevaan näyttelyyn oli koottu teoksia ympäri maailmaa. Meitä yritettiin huijata lounaalla, kun tarjoilijatyyppi väitti että meidän salaatit olisivat olleet 2 eur kalliimpia kuin ne oikeasti olivat, mutta mepä odotettiinkin toista tyyppiä kassalle, joka ei tiennyt mitä meille oli sanottu hinnaksi ja maksutti oikean hinnan mukaan. Vähän ärsyttävää näyttää niin epäitalialaiselta kun olla ja voi, kun kaikki yrittää huijata ja kukaan ei usko että oikeasti osaan italiaa. Iltapäivästä ja illasta suuntana oli vielä Trasteveren kaupunginosa, joka ei oikeastaan näytä edes Roomalta pienine katuineen ja viehättävine ravintoloineen. Mahtava päätös mahtavalle lomalle!

Seuraavana aamuna Marta lähti junalla takaisin Astiin (Torinon lähelle) ja minä suuntasin tapaamaan vanhoja lukiotuttuja. Susa on Erasmuksena Roomassa ja oli lupautunut pitämään mulle seuraa niin ei ihan yksinään tarvinut vaeltaa Roomassa. Käytiin varmasti Rooman parhailla tiramisùilla, ja tehtiin tosi pitkä kävelylenkki yhdessä puistossa ihan Rooman keskustassa, jossa luulisi olevan keskellä maaseutua. Puistossa oli meinaan hevosia ja kanoja ja lampaat laidunsivat ihan vapaina! Siitä sitten vielä viimeisille gelatoille, ja sitten olikin minun aika jatkaa matkaa kohti Belgiaa. Olin ottanut lennot vasta illalle, koska näin ne olivat halvempia ja sain vielä yhden ylimääräisen päivän Roomassa. Mutta kunpa olisin lentänyt jo aamulla kotiin, silloin olisin säästynyt aika paljolta. Suunnitelmana oli lentää illalla Roomasta Milanoon, nukkua yö lentokentällä ja jatkaa aamulennolla Brysseliin. Opiskelijabudjetilla lennetään milloin on halvinta! Toisinpa kävi, kun sattuikin tulivuorenpurkaus. Menin Roomassa lentokentälle, jossa näin että lennot Englantiin, Irlantiin ja Pohjoismaihin ovat peruttu, samoin muutamat lennot jo Brysseliin ja Pariisiinkin. Lensin kuitenkin Milanoon, ja ajattelin selvittää asiaa siellä.

Milanon päässä ei ollut ketään EasyJetin henkilökuntaa töissä, vaan laput että menkää nettiin. Lentokentällä ei kuitenkaan ollut pääsyä nettiin, eikä omaakaan läppäriä ollut mukana. Onneksi oli iskä puhelimen päässä ja netin äärellä, joka yritti löytää vaihtoehtoja kotimatkaan. Kiitti iskä! Milanossa ei päässyt edes hotelliin, koska siellä oli menossa jonkunlaiset massiiviset messut, ja kaikki hotellit olivat jo ennen tätä matkustuskaaosta ihan täynnä. Siellä sitten hengailin epätietoisena yöllä yhden brittiopiskelijaporukan kanssa. Informaatio ei lentokentällä oikein kulkenut, koska pitkään vielä näytti että minun Brysselin-lento lennettäisiin vaikka iskä oli kertonut että koko Euroopan ilmatila Ranskasta pohjoiseen on suljettu. Siellä kaikki yrittivät kuumeisesti etsiä keinoja takaisin kotiin, mutta valitettavasti aika huonolla menestyksellä. Tuli ehkä puoli tuntia loppuen lopuksi nukuttua lentokentän lattialla. Sitten puoli viiden aikaan päätin, että ei kentältä lähde kuitenkaan mitään lentoja sinne suuntaan mihin halusin mennä, ja lähdin seikkailemaan kohti Milanon keskustaa ja juna-asemaa. Oltiin sitä paitsi tavattu EasyJetin yksi pilotti lentokentällä, jolle oltiin tarjottu lentämistä aamulla ja hän kieltäytyi koska sanoi sen olevan liian vaarallista - ei siis ihan hirveästi myöskään kiinnostanut lentää vaikka siihen olisi tarjoutunut mahdollisuuskin. Lentokenttäjuna Milanoon oli tietysti peruttu, mutta löysin sitten sinne menevän bussin. Kysyin kuskilta, että paljonkohan lippu Milanoon mahtaisi maksaa, mutta näytin varmaan niin kärsivältä että kuski päästi mut ilmaiseksi 40 min matkan Milanoon. Tietystikään bussi ei vienyt Milanon keskusjuna-asemalle vaan jollekin toiselle. Otin sitten metron, ja pääsin lopulta lippujonoon. Kuten arvata saattaa, muutama muukin ihminen oli ostamassa lippua, mutta sain lopulta junalipun Baseliin, Sveitsiin asti à 75 eur. 4 tuntia meni junalla Baseliin, jossa taas uusi lippujono. Sain lopulta lipun Brysseliin menevään junaan, mutta paikkalippuja ei ollut enää jäljellä. Edessä oli siis 7 tunnin junamatka (à 95 eur) ilman istumapaikkaa. Ei auttanut muu kuin käydä äkkiä Burger Kingissä syömässä ja suunnata toiseen junaan. Lopulta en joutunut varmaan kuin jonkun tunnin istumaan lattialla junan käytävällä, vaihtelin vaan istumapaikkoja sen mukaan kun niitä vapautui paikkalippuja saaneilta. Junassa ei tietenkään ollut ilmastointia, ja ulkona noin 20C lämmintä, eli ei mikään kaikista mukavin reissu ollut kyseessä. Lopulta pääsin sitten kotiin, jossa aika pian sänky kutsui. Takana 26 h matkustamista ja unta ehä yhteensä joku 3 h. Sinänsä olin kyllä onnellisessa asemassa, että sain ylipäänsä lipun Brysselin-junaan. Kuulemma se, ja aamujuna olivat ainoita junia, jotka kulkivat sinä päivänä Brysseliin, muut eivät kulkeneet Ranskan junahenkilökunnan lakon takia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Onneksi mulla oli lento Milanoon edes, koska Roomasta junalla lähteminen olisi kestänyt noin 7 tuntia enemmän, ja onneksi sain junaliput ja pääsiin kotiin aika helposti. Nyt on ollut viikonloppu aikaa toipua ja nukkua. (Mukava ylläri muuten tulla takaisin kotiin rättiväsyneenä, ja edelleenkään ei oltu sänkyä korjattu. Mutta eihän tässä vielä olekaan mennyt kun 3 vkoa, eli ihan normaali aika Belgiassa.) Reissu tulikin sitten suhteellisen kalliiksi ja harmittaa kun rahaa ei muutenkaan enää ihan hirveesti ole jäljellä niin se pitää tuhlata ylihinnoiteltuihin junalippuihin. Mutta eipä sitä tulivuorelle kukaan mitään voi. Huomenna jatkuvat taas luennot. Suurin osa mun kavereista on tosin edelleen "lomalla" saman tulivuoren takia, eli eivät siis pääse tänne. Katsotaan kuinka paljon täällä on porukkaa ensi viikolla... Viikonloppuna olisi suunnitteilla päiväreissu Pariisiin (olemattomilla rahoilla), katsotaan onnistuuko! 5 vkoa luentoja enää jäljellä, vähiin käy ennen kuin loppuu! À la prochaine :)

Hiljaista

Hiljaista on Louvain-la-Neuvessä tällä hetkellä. Pääsiäisestä alkoi kahden viikon loma, ja eihän tänne jää kukaan. Pari tuntia sitten saatoin pääsiäisvieraat, Annan ja Matleenan, junalle kohti lentokenttää ja Suomea ja nyt kiireisen viikonlopun jälkeen tuntuu tosi hiljaiselta täällä. Mun kaikki kämppiksetkin on tietysti kotonansa koko loman - opiskelemassa. Tentit alkaa kesäkuun toisella viikolla, mutta silti se tarkoittaa sitä että koko kaksiviikkoinen loma on opiskeltava. Ihana Belgia. Ajattelinpa minäkin nyt tällä ekalla lomaviikolla saada kouluhommia aikaiseksi, kun tähän asti tämä kevätlukukausi on ollut yhtä matkustelua. Vähän ehkä olen siis jäljessä kaikilla kursseilla. Mutta eiköhän se tästä!

Viime entryssä olin lähdössä Amsterdamiin, eli kerrotaanpa siitä viikonlopusta. Viimeksihän kävin siellä Henrikan kanssa tammikuun alussa, ja nyt oli vuorossa ESN-retki. Matkattiin sinne siis bussilla 50 muun Erasmuksen kanssa. Erasmusten kanssa on aina vähän hankala reissata, koska meitä on aina niin monta. Esimerkiksi nyt meidän hostelli oli aika kaukana keskustasta - monet hostellit kun ovat niin pieniä ettei niihin mahdu edes 50 henkilöä, ja monet eivät ota tällaista porukkaa vain yhdeksi yöksi. Muuten Amsterdam näytti kyllä parhaat puolensa: tammikuussa kun oltiin, tuli Amsterdamissa lunta ja paljon, mutta nyt oli ihanan keväinen ilma. Amsterdamissa ns. nähtävyyksiä ole juuri lainkaan, joten aika samat paikat kierrettiin nyt kuin viimeksikin. Jostain syystä tykästyin Amsterdamiin tällä kertaa paljon enemmän kuin viimeksi! Loppuen lopuksi se on tosi kaunis kaupunki. Red Light District onkin sitten asia erikseen. ESN:n tytöt valitettavasti alittivat itsensä aika pahasti tällä retkellä, ja mikään käytännön järjestely ei oikein pelannut. Monet sanoivatkin, että kiinnoistaisi kotiin palatessa liittyä oman yliopiston ESN-toimikuntaan (ESN=Erasmus Student Network, muuten) varmistaakseen että asiat siellä omaan yliopistoon tulevilla vaihtareilla olisivat vähän paremmin... Muuten oli kyllä tosi onnistunut viikonloppu!

Amsterdamin jälkeen odoteltiinkin itse asiassa aika kuumeisesti vain lomaa. Anna ja Matleena saapuivat torstaiaamuna, ja heille piti keksiä ohjelmaa. Torstaina käytiin täällä LLN:n Hergé-museossa. Hergé on siis Tintti-sarjakuvan piirtäjä, erittäin suosittu Belgiassa koska on tietysti belgialainen. Siellä en ollut koskaan käynyt ennen, ja oli tosi positiivinen yllätys! Koko museo on avattu vasta vuosi sitten keväällä, ja oli todellakin 7 eur pääsymaksun arvoinen. Torstaina mentiin ulos, koska pitihän tytöille näyttää miten täällä juhlitaan. Eivätkä tytöt uskoneet mun varoitteluja, ja tuli vissiin LLN:n bileet aika yllätyksenä... Kyllä sitä olutta ihan oikeasti lentää ympäriinsä. Torstai sattui vielä olemaan ihan hitsin ruuhkainen, koska kyseessä oli tietysti viimeinen mahdollinen ilta lähteä ulos ennen lomaa, joka tarkoitti sitä että kaikki olivat siellä. Perjantai ja lauantai vietettiin Brysselissä nähtävyyksiä katsellen ja shoppaillen. Tietysti maisteltiin myös vohveleita, ranskalaisia, simpukoita ja oluita - Belgian erikoisuuksia. (Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että Brysselissä on friterie=ranskalaispaikka, mistä saa kaikkien oppaiden mukaan Belgian parhaimmat ranskalaiset. En ollut koskaan ennen siellä käynyt, mutta nyt tyttöjen kanssa seikkailtiin sinnekin. Eikä kyllä vakuuttanut! Meillä on täällä LLN:ssä ihan pieni "chip stand" josta saa kyllä maailman parhaimmat ranskalaiset. Kokemuksesta voin nyt sanoa, että opaskirjat ovat väärässä! :D) Käytiin sitten Annan ja Matleenan kanssa myös Antwerpenissä seikkailemassa, jossa minulle kävi "Amsterdam-efekti" eli nyt oli toinen kerta kun sinne pääsin ja tykkäsin vieläkin enemmän kuin edellisellä kerralla. Antwerpen on kyllä miljoona kertaa kivempi kaupunki kuin Brysseli ikinä, vaikka Brysselikin näin keväällä näyttäytyy paljon paremmassa valossa kuin talvella. Antwerpenissä käytiin Timanttimuseossa, onhan Antwerpen sentään Euroopan timanttipääkaupunki. Sinnekään en ollut ennen eksynyt, eli tuli mullekin onneksi uusia juttuja vaikka Belgia-oppaana toiminkin. Toinen ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Tällä viikolla saatiin taas nauttia ihanasta Belgian säästä: vesisadetta koko viikko. Belgiassa se vaan tarkoittaa sitä, että vettä tulee aivan kaatamalla 5 min, sen jälkeen paistaa aurinko, jonka jälkeen taas tulee hullu vesisadekuuro, jonka jälkeen taas paistaa aurinko. Tätä jatkuu sitten koko päivän ja koko viikon. Anna ja Matleenakin saivat pääsiäisenä kokea sen ainoan oikean Belgian sään. Kumisaappaat ovat mulla aika kovassa käytössä!

Belgiassa ei muuten pitkäperjantai ole pyhä, aika hassua. Katolinen maa kuitenkin. Ja UCL on vielä katolinen yliopisto. Tuntui jotenkin oudolta että perjantaina vielä järjestetään luentoja normaalisti. Onneksi mulla on aina perjantait vapaat!

Kerrotaan vielä taas tästä mun ihanasta kämpästä: nyt on nimittäin niin että mun sängystä meni kaksi puolaa poikki (tai siis siitä säleiköstä kaksi lautaa, miksikä niitä nyt Suomessa ikinä kutsutaankaan). Ensin kyselin kämppiksiltä, että miten ko. asian voi selittää ranskaksi (kuka nyt tietää tollasta sanastoa?) ja sitten marssin taas housingiin. Sieltä kertoivat, että ne puolat ovat tilaustavaraa, eli ne laitetaan tilaukseen ja saattaa kestää parikin viikkoa ennen kuin ne tulevat. Sillä aikaa voin kuulemma nostaa patjan lattialle ja nukkua siinä. (Ne puolat ovat tietysti poikki vierekkäin ja ihan keskeltä sänkyä eli siinä nukkuminen ei ihan onnistu kun patja putoaa siihen aukkoon.) Ensimmäinen puola meni rikki pari viikkoa sitten, ja kävin siitä heti ilmoittamassa. Toinen meni rikki viime viikolla, ja kun menin siitä ilmoittamaan niin kas kummaa, kun ei sitä edellistäkään ilmoitusta oltu rekisteröity. Nyt kun tähän sattui sitten pääsiäinenkin väliin niin voi olla ettei mulla sänkyä ennen toukokuuta ollenkaan. Mutta ei kai siinä mitään, patja vaan lattialle. Sama kai se on missä sitä nukkuu.

Nyt siis loma, ensin hommia ja sunnuntaina toivottavasti ihanan aurinkoiseen ja lämpimään Roomaan! Siinä on kyllä jotain mitä odottaa. À tantôt!

Kevättä ja paljon reissaamista

Taas on mennyt kuukauden päivät viime kerrasta! Viime kuukausi on ollut yhtä haipakkaa, hyvä jos ehtii edes sähköposteja lukea saatika sitten kirjottaa mitään blogia. Mutta jatketaanpa taas siitä mihin viimeksi jäätiin. Lähdettiin siis Bruggeen ja Gentiin ESN-retkelle. Koko homma oli yllättävän hyvin organisoitu, ja meillä oli Bruggessa opastettu kaupunkikierros lauantaina ja illalla sitten ulkoilua... Yö hostellissa ja sunnuntaina matkattiin Gentiin, jossa risteiltiin kanaaleilla ja käveltiin kaupungilla. Molemmat kaupungit tosi nättejä, Brugge varsinkin käymisen arvoinen. Tosi turistikaupunki toisaalta myös. Yleensä ottaen Flanderin kaupungit tuntuu muutenkin olevan paljon kauniimpia ja mukavampia visiteerata kun Vallonian. Antwerpen, Brugge ja Gent on ihan mahtavia ja sitten taas Namur ja Charleroi on suoraan sanottuna rumia. Huomenna meen Casidhen kanssa retkelle Leuveniin (Louvain ranskaksi, siis se kaupunki jonka yliopistosta me ollaan erottu 60-luvulla). Kuulemma sekin on tosi nätti, sehän nähdään!

Bruggen retkestä seuraavalla viikolla suuntasinkin sitten Wieniin. Lensin Ryanairilla Bratislavaan halvalla (Bratislavasta on tunti Wieniin), ja päätin sitten viettää ekan päivän Bratislavassa. Voin lisätä Slovakian vierailtujen maiden listalle siis! Bratislava oli aika pieni, mutta varsinkin vanha kaupunki (tai historical center niinkun ne itse sitä kutsuvat) oli hieno. Asiaan vaikutti myös se, että aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti +17C! Sama keli jatkui Wienissäkin oikeastaan koko viikonlopun, ja oltaisiinkin jo avattu terassikausi siellä helmikuun puolella jos oltaisiin mahduttu terassille :D Wienissä musta tuntui että mä näin kaiken mahdollisen! Wiranti oli hyvä turistiopas. Käytiin jopa tutustumiskierroksella Itävallan parlamentissa, joka on sinänsä ihan kiva kun mä en ole ikinä käynyt Eduskunnassakaan tutustumassa... Wien oli kyllä ihan mahtava! Todella kaunis kaupunki, eikä kuitenkaan yllättäen kovin kallis. AInakin ruoka ja juoma oli suht edullista Suomen hintatasoon verrattuna. Bratislava nyt oli vielä paljon halvempi! Mieluustihan sitä matkustaa, jos ei tarvitse perillä mitään älyttömiä summia tuhlata. Varsinkin tässä vaiheessa vuotta alkaa tuo matkustelubudjetti olla aika tiukoilla...

Wienin reissusta alkoikin jo maaliskuu. Maaliskuun ekan viikonlopun olin kotona ja tarkoitus oli kai opiskellakin jotain. Toisin kävi, kun sain yhtä kovan flunssan kun jo paria viikkoa aiemmin oli ollut Lanzarotella. Nukuin sitten aivan käsittämättömiä määriä (tietysti tuota univelkaakin kivasti kertyy kaikista reissuista), mutta raahauduin kuitenkin ESN:n järkkäämälle International Dinnerille. Troppia vaan naamaan, puolukkapiirakka nopeasti valmiiksi ja sinne syömään. Tällä kertaa, erotuksena syksyn samasta tapahtumasta, ilta oli tosi onnistunut ja ruokaa oli oikeastaan liikaakin. Eivätkä ihmiset vieläkään tienneet mitä puolukat on :D Hauskaa.

International Dinneriä seurasi meidän kämpän Suomi-ilta. Koko päivä oli aika mielenkiintonen, koska mun olis pitänyt olla sängyssä lepäämässä mutta sen sijaan kokkasin kolmen ruokalajin ateriaa kämppiksille. Kaikki ruoka-aineet oli jo ostettu, eli ei siinä paljon muu auttanut. Ei muuten ollut riemulla rajoja, kun kävin kaupasta hakemassa lohifileitä, ja just samaan aikaan siinä joku kaupantäti veteli niihin alennuslappuja kun olivat menossa vanhaksi seuraavaana päivänä. Lohi tuli siis edelleen kalliiksi, mutta sainpahan edes -30%! Lohikeitosta tuli hyvää, vaikka ei se tietenkään yhtä hyvää ollut kun kotona. Karjalanpiirakoista kaikki tykkäsivät, ja samoin puolukkapiirakasta. Eli kaikien kaikkiaan onnistunut ilta, elleivät tytöt nyt valehdelleet tykänneensä mun ruuista! Niin, ja ne tyttöjen puvut! Yksi oli pukeutunut kaikkiin omistamiinsa talvivaatteisiin, toinen oli joulupukki ja kolmas oli suomalainen jalkapallofani. Sitten kerroin, ettei Suomen jalkapallossa ole paljon kannattamista niin vaihdettiin se lätkäfaniksi. Mä pistin vaan leiti päähän ja olin oikea Eloveena-tyttö.

Suomi-ilta vaati sitten veronsa, ja seuraavana päivänä skippasin kaikki kurssit, että jaksoin sitä seuraavana päivänä lentää Varsovaan. (Erasmus-prioriteetit on ehkä vähän metsässä, kun luennoille ei voi mennä että jaksaa matkustaa... Mutta liput oli sentään jo ostettu!) Varsovassa oli myös ihan mahdottoman halpaa! Ulkona pystyi käydä syömässä kolmen ruokalajin aterina, ja maksoi 5 eur. Alkoholi oli myös melko halpaa. Mulle kehuttiin kovasti Finlandia-vodkaa, kun kuultiin että mä tuun Suomesta. Itse asiassa, ostinkin sieltä sitten pullon karpalo-Finlandiaa meidän rallye chambreen kun sen sai noin kolme kertaa halvemmalla Puolasta kuin Suomesta. Ola oli kanssa tosi hyvä turistiopas, ja näin kyllä kaiken mitä Varsovassa oli näkemisen arvoista! Käytiin jopa Varsovan kansannousun museossa, oli aika vaikuttava. Varsova ei ollut mikään erityisen kaunis kaupunki, ja kommunismin vaikutus näkyi aika selvästi useammassakin paikassa. Varsovan vanha kaupunki oli nätti, mutta oikeasti ei sekään ole kuin 50 vuotta vanha. Varsova pommitettiin ihan maan tasalle toisessa maailmansodassa ja kaikki "vanhat" rakennukset on rakennettu uudestaan sodan jälkeen sellaisiksi kuten ne olivat ennen sotaa.

Varsovasta päästiinkin sitten jo tähän viikkoon, joka kuluikin myös yhdessä hujauksessa! Maanantaina tulin yöllä kotiin Puolasta, tiistaina syötiin oikein hyvin (meidän St-Nicolas -ateria, johon mun ei tarvinut pistää tikkua ristiin. Mahtavat neljä ruokalajia!) ja sitten keskiviikkona saapui Essi katsastamaan Belgian hoodit! Siinä sitten toimittiin enemmän tai vähemmän onnistuneesti Bryssel-oppaana ja yritettiin näyttää Belgian parhaat puolet. Mutta oli hauskaa! Yllätin itsenikin miten kivuttomasti osasin Brysseliä esitellä. Tästä odottelenkin sitten seuraavia vieraita, eli Anna ja Matleena tervetuloa vaan viettämään pääsiäistä ihanaan Louvain-la-Neuviin! Koko viime kuukausi on kyllä oikeastaan jaksottunut noiden kaikkien reissujen mukaan. Siinä välissä ehdittiin käydä Casidhen kanssa neljä kertaa teatterissa (ylioppilasteatterin näytöksiä, ja olivat tosi hyviä kaikki neljä!) ja sitten tietysti pakollista ulkoilua iltaisin Louvain-la-Neuvessä. Tämä kevätlukukausi menee tosi paljon nopeammin kuin syksy! Kahden viikon päästä on pääsiäinen, sitten meillä on kaksi viikkoa lomaa ja sen jälkeen onkin jo tentteihin valmistautumista ja koko vuosi oli siinä. Ihan hullua että nyt alkaa jo lähtölaskenta.

Ensi viikolla on luvassa ESN:n järkkäämä reissu Amsterdamiin, ja sitä seuraavalla viikolla on jo se pääsiäinen ja seuraavien vieraiden aika. Pääsiäisen jälkeen reissu jatkuu Roomaan italialaista kaveria tapaamaan. Siinä siis mitä on odotettavissa.

Loppuun sitten vähän taas jo perinteeksi muodostunutta observointia ihanasta Belgiasta: En ole muistanutkaan aiemmin kertoa ongelmista tän mun kämpän kanssa. Tammikuun lopussa, juuri ennen meidän Lanzaroten lomaa, huomasin että mun huoneessa on oikeasti hometta (jota olin epäillytkin koko ajan). Menin sitten housingiin kertomaan asiasta, ja he sieltä - oikein ystävälliseen sävyyn - kertoivat, että ongelma on tiedossa ja home pitää vaan pestä pois. Ja tietysti jos he tulevat sen pesemään, se laskutetaan. Aluksi sanoivat, että antaisivat puhdistusaineet mutta loppuen lopuksi, muutaman kerran mun housingissa juostuani, nekin piti ostaa itse. Kuulemma jos home palaa, pitää mennä kertomaan. Eikä sen tyyppinen home kuulemma ole vaarallista meille, vaikkei se tietysti terveellistäkään ole. Juttelin sitten kämppisten kanssa ja koska kaikilla on sama ongelma, ja he kuitenkin asuvat täällä koko ajan, päättelin että ehkä minäkin pystyn täällä asumaan loppuajan. Siksi toisekseen, en löydä täältä tässä vaiheessa muutakaan kämppää (ainakaan yhtä halvalla), eikä mulla ole minkäänlaista mahdollisuutta muuttaa mun tavaroita minnekään kun ne pitäisi kantaa kävellen joka paikkaan ja vielä kolmanneksi, mä oikeasti tykkään asua tässä kämpässä! Home pitää siis vaan unohtaa toisin sanoen. Koko ajan pitää tuulettaa, eikä se home ainakaan vielä ole kasvanut takaisin. Toinen ylläri tulikin sitten pari viikkoa sitten, kun sain kirjeen UCL:n housingilta, jossa luki että en voi asua enää UCL:n kämpässä, koska en ole rekisteröitynyt yliopistoon. Tässä vaiheessa Erasmus-vuotta mikään ei oikeastaan enää yllätä mua, ja taas sitten juostiinkin housingissa selvittämässä asiaa. Ilmeisesti kyse olikin loppupeleissä siitä, että jostain syystä housingin väki ei ollut kirjannut mua opiskelijaksi enää kevääksi, ja siitä syystä mun vuokrasopimusta ei olisi voitu uusia kesäksi tai ensi syksyksi. Mutta sekin asia saatiin lopulta selväksi! Yleisesti ottaen mikään ei toimi odotetulla tavalla, mutta kyllä niihin ylläreihinkin sitten tottuu!

Ai niin, täällä alkoi tällä viikolla oikeasti kevät! +15C näytti mittari muutamana päivänä jo, ja talvitakin sai siirtää kaappiin Suomeen kuljetusta odottamaan. Mahtavuutta! Palataan asiaan seuraavien reissukuulumisten myötä, nyt à tantôt ja bonne nuit!

Kevät?

Yleisön pyynnöstä (ja omastakin halusta) nyt jatkuu vihdoinkin tämä blogi! Tammikuussa ei tuntunut tapahtuvan mitään kertomisen arvoista ja helmikuu onkin ollut tähän asti yhtä haipakkaa, eli siinä syy hiljaiseloon. Otsikkoa kommentoidakseni, on ihanaa kun täällä paistaa jo aurinko aina välillä ja lämpömittari näyttää 5-10 astetta. Mutta mä oon joulun jälkeen jo montaa kertaa iloinnut itsekseni kevään tulosta, ja aina seuraavalla viikolla tulee taas lunta. Eli en nyt vieläkään uskalla sanoa mitään siitä keväästä... Mutta kyllä ne aurinkoiset päivät aina piristävät mieltä!

Mutta palataanpas taas siihen minne viimeksi jäätiin, ja matkataan sinne tammikuun alkuun. Hui, kun viime kerrasta onkin pitkä aika! Mutta viime entryn tunnelmissa oli vasta ensimmäinen tentti ohi. Sen viikonlopun "lomailun" jälkeen ohjelmassa olikin sitten pelkkää opiskelua. Meillä Henrikan kanssa oli aika toimiva systeemi: tavattiin joka päivä puolelta päivin (ei nyt liian aikasin että saa nukkua!) ja suunnattiin kirjastolle. Siellä sitten paahdettiin iltaan asti ja sitten kun oltiin ahkerasti opiskeltu niin voitiinkin hyvällä omalla tunnolla hengailla aina illat. Täytyy kyllä myöntää, että alkuvaiheessa opiskeltiin kirjastolla aina eri paikoissa, mutta loppuvaiheessa istuttiin saman pöydän ääressä ja puolet ajasta valitettiin kuinka järjentöntä on opiskella niitä kaikkia nippelitietoja :D Mutta kaikki tentit pääsin läpi ja nyt on 23 op plakkarissa! Täytyy nyt vielä kerran kertoa belgialaisten käsittämättömästä yliopistojärjestelmästä: kun proffat tekee kokeita niin ne ajattelee vaan sitä, että ne joutuu myös korjaamaan ne kokeet. (Yks yliopistoproffa itse kertoi tämän, ei ole edes mun keksintöä!) Tästä seuraa se, että kokeissa on oikein/väärin-väittämiä, monivalintakysymyksiä ja mikä ei kuulu joukkoon -tehtäviä. Se taas puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikki pienet sivuhuomatuksetkin mitä joskus ehkä on luennolla kuullut, täytyy opiskella ulkoa. Mitään ei voi todellakaan jättää välistä. (Tämän takia siis kaikki ihmiset opiskelee täällä aivan käsittämättömiä määriä. Kyllähän se vie aikaa, että opettelee kaiken ulkoa. Onneksi mulla on ihan suhteellisen hyvä muisti niin se kirjastolla istuminen riitti tenteistä läpi pääsemiseen.) Yhdessä mun tenteistä oli sitten viimesenä kysymyksenä sellanen, mihin ei suoraan saanut vastausta siitä, mitä oltiin tunnilla käyty vaan siinä piti SOVELTAA eri asioita. Ainakin 10 ihmistä kysy siitä kysymyksestä jotain, niin että se proffakin sano siellä tentissä että hei come on, teidän täytyy soveltaa nyt noita teidän tietojanne. Tenttejä kun me ei saada takaisin, niin en tiedä miten se kysymys sitten oli loppuen lopuksi mennyt. Mutta mun usko Belgian yliopistokoulutukseen horjuu pahasti, varsinkin kun tiedetään että UCL on muistaakseni Belgian top 3:n parhaan yliopiston joukossa, ja muuten kuitenkin opetus on tosi laadukasta. Niin tenteistä vielä sen verran, että tehtiin myös yhdelle kurssille 30 sivun tutkielma ranskan kielen historiasta Kanaalisaarilla. Naurattaa vaan, kun sen pituinen se ensi vuoden kandikin tulee olemaan...

Nyt keväällä käynkin yhtä kurssia (Kontrastiivinen ja korrektiivinen fonetiikka), johon mun täytyy ilmeisesti nauhottaa suomenkielisiä puhumassa ranskaa ja tehdä siitä analyysi. Samanlainen työ kun tuo edellinenkin tutkielma, mutta tällä kertaa siitä, minkälainen on suomen foneettinen järjestelmä ja millaisia vaikeuksia se aiheuttaa suomalaisille ranskan kielen opiskelijoille. Tosi mielenkiintosta (ja hyödyllistä, jos musta nyt sitten joskus tulee opettaja) mutta ihan hitosti hommaa! Katotaan miten se lähtee edistymään, tuntu kyllä alussa että onkohan sitä taas tultu haalittua enemmän kun mihin pystyykään. Mun muita kursseja nyt keväällä on kirjallisuuden historia 1700-1850, sitten 1850-nykypäivä ja vielä Belgian ranskankielinen kirjallisuus. (Tiesittekö muuten, että Belgiassa opetetaan kouluissa Ranskan kirjallisuutta eikä Belgian? Siis ranskankielisellä puolella, eli Valloniassa. Eka luento käsittelikin sitä, mitä yleensä tarkoittaa Belgian ranskankielinen kirjallisuus. Tässä maassa on identiteetti aika hakusessa!) Kolme kurssia siis kirjallisuutta, jota mä suuressa määrin inhoan. Kaikille kursseille pitää lukea väh. 5 kirjaa ja enintään taisi olla 15... Vähän eri meininki täällä kun mitä meillä Suomessa! (Ärsyttää muuten, kun niiden kirjojen ostamiseen menee ihan hirveesti rahaa ja sitten ongelmana on vielä niiden kuljettaminen Suomeen.) Sitten mulla on vielä kaksi kurssia italiaa, joissa ei kummassakaan tehdä oikein mitään. (Taisin valita omalle tasolle vähän liian helpot kurssit, mutta se ei haittaa kun sieltä saa helpot opintopisteet! Muilla kursseilla onkin sitten sitäkin enemmän hommaa!)

Palataanpas nyt kuitenkin kursseista taas kronologiaan ja siihen tenttien loppumiseen. Meillä oli tenttiviikkojen jälkeen viikko lomaa, ja me suunnattiinkin neljän tytön voimin Lanzaroten lämpöön. Kävi aika hyvä tuuri, koska lämpöä riitti ihan kohtuullisesti (niin että voi maata altaalla ja rannalla), eikä satanutkaan kun yhtenä päivänä. Ja täksi sadepäiväksikin me oltiin satuttu vuokraamaan auto ja ajeltiin silloin ympäri saarta. Vähän jännittäviä oli kyllä ne pienet vuoristotiet, kun toisella puolella oli rotko ja toisella puolella kallio! Onneksi ei kovin montaa autoa tullut vastaan! :D Viikon jälkeen kaikki oli saaneet ainakin vähän väriä pintaan ja rentoutuneena matkattiin takaisin kohti Belgiaa. Tai oltaisiin matkattu, mutta Ryanair päätti pistää huumorin vähän koetukselle. Oltiin Lanzaroten kentällä odottamassa omaa lentoa ja huomattiin, että suurin osa Euroopan lennoista oli myöhässä. Pääteltiin sitten, että Euroopassa tulee varmasti lunta toivottiin että junat ja bussit kulkisivat vielä Brysselissä. Kone lähti ihan ajallaan, mutta tunnin lentämisen jälkeen tehtiin U-käännös ja kapteeni kuuluttaa että nyt palataan takaisin Lanzarotelle. Ei kuitenkaan voitu heti laskeutua kun koneessa oli liikaa polttoainetta eli kierrettiin sitten ympyrää Lanzaroten yllä tunnin verran. Laskeuduttiin ja meille kerrottiin, että insinööri on tulossa Frankfurtista noin kuuden tunnin kuluttua ja sitten nähdään lennetäänkö enää mihinkään. Kahdeksan tuntia me loppuen lopuksi hengailtiin siellä kentällä ja kone lähti sitten 10 h aikataulusta myöhässä. Tietenkin oltiin Belgiassa niin myöhään, etteivät bussit ja junat enää kulkeneet ja ainoa vaihtoehto oli maksaa 120 eur taksista Brysseliin (ilman mittaria, en uskalla edes kuvitella mitä tuo olisi tullut maksamaan mittarin kanssa!) Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin eli perille päästiin ja muut tytöt ehtivät vielä jatkolennoilleen Suomeenkin. (Ja Ryanairille lähti korvauspyyntö taksista postissa tänään!)

Lanzaroten jälkeen alkoi uusi lukukausi, jonka kursseista jo kerroinkin. Uuden lukukauden eka viikko tarkoitti myös uusien Erasmuksien Welcome weekiä. Koska mulle kävi vähän hassusti ja kaikki mun kaverit (kahta ihmistä lukuunottamatta) lähti jo koteihinsa ei auttanut muu kuin osallistua tuohon Welcome weekiin taas uudestaan. Ja oli kyllä hauskaa, uudet Erasmuksetkin on ihan mahtavia! Huomenna onkin sitten edessä ESN-retki (eli siis Erasmus-retki) Bruggeen ja Gentiin. Rankka bailausviikko päättyi siihen, että matkasin Suomeen lomalle. Reteesti otin omaa lomaa viikon, ja kyllä teki hyvää! Erityisen onnellinen mä olin, kun sain kannettua kassillisen ruokaa Suomesta tänne Belgiaan. Ruisleipä on vaan niin hyvää.

Tuohon kaveripulaan auttoi onneksi myös se, että me tehdään mun kämppisten kanssa nyt paljon enemmän asioita yhdessä kun viime lukukaudella. Tällä viikolla syötiin yhdessä (tarjosin muuten jälkiruoaksi niitä mustikkapiirakkasuklaita, ja hyvin maistui - kiitos vaan Anitta ja Pena!) ja suunniteltiin kaikkia muita tapahtumia. Seuraava tapahtuma meillä on suomalaisilta (jonne on nyt menu valmistunut: alkuruoaksi karjalanpiirakoita, pääruoaksi lohikeittoa ja jälkkäriksi vielä puolukkapiirakkaa. Mun mielestä ainakin aika suomalaista!) Suomalaisiltaan kuuluu myös se, että kaikkien pitää pukeutua teeman mukaan. Ts. sanoin tytöille, että pukeudutte suomalaisittain mutta mä en anna mitään vinkkejä. Innolla odotan siis, että mitä suomalaisuuteen viittaavaa tytöt on löytäneet. Kaikki varmaan käyvät Wikipediasta lukemassa jotain Suomesta :D Niin, ja ne joutuu myös siis sitten selittämään mulle, että miten niiden asu liittyy Suomeen. Siitä seuraava tapahtuma onkin sitten yhteinen ateria, jonka St-Nicolas-leikin hävinneet joutuvat valmistamaan. Ts. kaikki muut paitsi minä, koska satuin sen silloin joulukuussa voittamaan! Ja vielä on myös Rallye chambre -tapahtuma suunnitteilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kierretään huoneesta toiseen täällä meidän solussa ja jokaisen on täytynyt valmistella oma huoneensa. Valittiin teemaksi kaupungit, mistä ollaan kotoisin ja huone pitää olla koristeltu siihen liittyen ja sitten täytyy olla teeman mukaisesti jotain juomista, pientä syömistä ja ehkä vielä joku peli/leikkikin muille valmisteltuna. Mulla sattuu täällä olemaan salmaria vielä, ruoaksi teen jotain naposteltavaa (mikähän hyvin liittyisi Suomeen? Tai siis Vantaaseen/Helsinkiin?) ja nyt taas tarvitsen teidän apua tuohon leikkiin! Ei ainakaan heti tullut mieleen mitään muuta suomalaista kuin mölkky, ja me kuitenkin ollaan vaan mun pienessä huoneessa! Voi olla, että teenkin sitten vaan jonkun questionnairen Suomesta ja suomen kielestä ja katson kuka arvaa parhaiten? Mutta siis paljon tapahtumia, hauskaa! Ostettiin myös mun kaverin Casidhen kanssa neljän lipun sarja johonkin ylioppilasteatterifestivaalin näytöksiin, ja nyt käydään joka viikko teatterissakin! Ensimmäinen näytelmä oli jo tällä viikolla, ja oli kyllä hauska!

Tässä taitaa nyt olla suurin piirtein paketissa kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta! Huomenna siis Bruggeen ja sunnuntaina Gentiin ja ensi viikolla kutsuu jo Wien! Täytyy vielä mainita siitä Belgian junaturmasta joka oli tällä viikolla, että se tapahtui siis lounaaseen Brysselistä kun mä olen kaakkoon päin. Kaikki siis kunnossa! Paitsi että Belgian junankuljettajat olivat sitten lakossa heti tuon turman jälkeen ja meillä olikin aika vähän porukkaa paikalla tiistaina... Muutenkaan ei ole ihan kamalan helppoa ollut kulkea julkisilla täällä - aina kun tulee se 2 cm lunta, koko maa pysähtyy kokonaan. Tammikuussa ei esimerkiksi ihmiset ehtineet tentteihin ajoissa, koska satoi lunta. Ja vaikka ei lunta sataisikaan niin siltikin junien myöhästely on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Itse melkein myöhästyin Suomen-koneesta, koska juna seisoi puoli tuntia pysähdyksissä menemättä mihinkään. Myöhemmin kuulin, että se johtui siitä että liikennevalot olivat jumittuneet punaiselle, eikä kuljettaja halunnut ottaa riskiä ja ajaa punaisia päin. (No onneksi, nähtiinhän se mitä maanantainakin tapahtui! Mutta ei paljon naurattanut kun juoksin lentokoneeseen.)

Vielä tähän loppuun pieni valitus Belgiasta (mitä olisikaan yksikään blogientry ilman sitä? :D): Kaksi kertaa olen jo tehnyt tuttavuutta Belgian postin järjettömän hinnoittelujärjestelmän kanssa. On pitänyt lähettää papereita Suomeen ja nyt tänään viimeksi Ryanairille. Paperit on taitettuna A5-kokoisia, ei luulisi olevan ongelma. Väärin! A5-kokoinen kirjekuori on väärän kokoinen (liian iso) ja sen postittamisesta täytyy maksaa 3 euroa, vaikka sisällä onkin se kaksi pientä arkkia. Niitä "oikean" kokoisia kirjekuoria ei myydä missään erikseen (ei edes postissa!), vaan vaihtoehtona olisi ostaa 100 kpl niitä oikeita kirjekuoria tai yksi vääränkokoinen. Tänään kyllä kerroin postin työntekijälle mitä olin mieltä ko. asiasta. Mä oonkin sanonut että mitä kauemmin mä Belgiassa asun, sitä vähemmän mä ymmärrän tätä maata. Aina ei vaan tajua. Mutta palaan asiaan seuraavien seikkailujen myötä, à tantôt!

Bonne année!

Ja taas päivitellään, ekaa kertaa tällä vuosikymmenellä! Kiirettä pitää, mutta näin illalla/yöllä löytyy tähänkin aikaa. Jatketaan taas siitä mihin viime postauksessa päästiin eli Lontoosta. Tapaninpäivänä oli suuntana siis Brysselin bussiasema ja sieltä Lontoo. Bussi lähti tällä kertaa jopa ihan ajoissa (ihme!). Ajeltiin ensin Calais'hin, jossa bussi ajoi shuttlevaunuun (pitkä junanvaunu, joka vie autot kanaalista. Siis veden alta.), joka vei Doveriin ja siitä taas eteenpäin Lontooseen. Matka meni tosi jouhevasti , ja oltiin jopa tunnin etuajassa Lontoossa perillä. Ainoa pieni ärsytys oli Ranskan ja Brittien rajaviranomaiset: meidän piti Calais'ssa nousta bussista pois kolme kertaa ja näyttää passia, ja yhdellä kerralla piti vielä ottaa matkalaukutkin sieltä bussin ruumasta ulos ja läpivalaisuun. Itse matka shuttlella kesti vain 20 min eikä siinä ehtinyt edes tajuta olevansa veden alla. Lauantai menikin sitten oikeastaan pelkästään matkustamiseen, ja mentiin aikaisin nukkumaan koska seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Marianne ja hänen isänsä laulavat jossain kirkon kuorossa, joka käy perinteisesti joka vuosi joulun jälkeen sunnuntaina Canterburyssa messussa laulamassa. Canterburyyn siis suunnattiin aamulla, ja jätettiin Marianne ja isä treenaamaan ja minä suuntasin Mariannen äidin kanssa seikkailemaan kaupungille. Canterbury on tosi vanha kaupunki, ja siellä olikin vanhoja jäännöksiä ensin roomalaisten ja sen jälkeen normannien ajoilta. Canterburyn katedraali oli massiivisen kokoinen, en ole ikinä nähnyt niin isoa kirkkoa! Mutta Canterbury onkin kuulemma Englannin kirkon pääpaikka. Minäkin pääsin sinne iltapäivämessua kuuntelemaan sitten (aamulla me oltiin vielä seikkailemassa...). Maanantaina sitten lähdettiin koko perheellä taas liikenteseen ja suunnattiin Lontoon keskustaan. Mariannen vanhemmat asuvat siis Kaakkois-Lontoossa. Oli ihan mahtava päivä, aurinko paistoi ja mulla oli aivan upeat oppaat: kummatkin Mariannen vanhemmista on syntyneet Lontoossa ja he kyllä tiesivät minne kannattaa mennä! En jaksa luetella missä kaikkialla käytiin, koska tuntuu että kierrettiin kyllä koko Lontoo lähestulkoon. Tiistaina olikin sitten mun synttärit, ja suunnitelmana oli mennä London Eyehin (siis siihen maailmanpyörään) ja illalla musikaaliin. Ja näin tehtiin! Aamulla ensimmäisenä stoppina oli half price ticket booth, josta ostettiin liput illan Chicagoon, puoleen hintaan tietty! Oltiin jonoja välttääksemme ostettu liput London Eyehin jo netistä, joten siinäkään ei ollut kamalasti ongelmia. Ainoa vaan, että mulle oli tilattu synttäriksi typical London weather: sadetta koko päiväksi! Kengät oli läpimärät kyllä koko päivän, mutta flunssaa ei silti ihme kyllä tullut! London Eyen jälkeen lähdettiin Oxford Streetillä ja kuuluisiin Lontoon alennusmyynteihin! Ja ihmisiä kyllä riitti, ei ihan kamalasti edes kiinnostanut loppuen lopuksi siellä pyöriä. Ja illalla olikin sitten Chicago, joka oli kyllä mahtava näytös, suosittelen! Keskiviikkona mun pitikin jo lähteä kotiin, mutta bussi lähti vasta myöhään illalla. Me suunnattiin sitten Mariannen kanssa kahdestaan keskustaan ja käytiin ensin King's Crossin asemalla katsomassa Platfrom 9 3/4 eli siis Harry Potterin trolley! Siitä matkattiin Camden Marketiin, joka oli massiivisen kokoinen alue täynnä mitä ihmeellisimpää tavaraa. Vähän ehkä sama kuin Pariisin St-Ouenin markkinat, mutta paljon paljon isompi! Sieltä matkattiin sitten vielä South Kensingtoniin, jossa katsattettiin mm. Victoria&Albert Museum sekä National History Museum. Ja Royal Albert Hall. Ennen mun bussin lähtöä käytiin tietty vielä englantilaisessa pubissa siiderillä. Ihan kaiken kaikkiaan aivan mahtava reissu, ja aivan mahtava host-perhe muutamaksi päiväksi!

Lontoosta matkasin siis yöbussilla takaisin Brysseliin. Tällä kertaa bussi ei muuten mennytkään shuttlella tunnelista vaan lautalla kanaalin yli! Lautta oli ehkä vähän kuin ruotsinlaiva, mutta paljon vähemmän ohjelmaa. Tietysti ihan ymmärrettävää, koska lauttamatka kesti 90 min. Ärsyttävää oli tässäkin se, että meidän ei annettu nukkua bussissa vaan kaikkien piti lähteä lautalle hengailemaan keskellä yötä. Brysseliin päästiin kuitenkin 90 min aikataulusta edellä, ja noin klo 5.00 suuntasin Hannan kämpille nukkumaan että jaksaisi juhlia uutta vuotta! Illalla lähdettiinkin Brysselin Grand Placelle ottamaan uutta vuotta vastaan, josta käytiin parissa baarissa istumassa ja aamuyöstä sitten kotiin laulamaan karaokea. Mutta oli hauskaa!

Uuden vuoden jälkeen suuntasin LLN:iin takaisin pariksi päiväksi. Tarkoitus oli opiskella tenttiviikkojen häilyessä aika lähitulevaisuudessa, mutta eihän siitä nyt taaskaan mitään tullut... Mutta ainakin kämppä kiiltää nyt puhtauttaan! Tiistaiaamuna hylkäsinkin sitten kirjat ja laitoin nokan kohti Amsterdamia! Brysseliin junalla, josta kerrotiin että Amsterdamin juna on peruttu eikä tiedetä lähteekö seuraavakaan juna (tunnin päästä) lainkaan liikkeelle. Liikkumisen vaikeuteen jo tottuneena lähdin sitten Antwerpeniin junalla ja toivoin että sieltä lähtisi juna kohti Amsterdamia jossain vaiheessa. Melkein pari tuntia aikataulusta myöhässä Hollantiin sitten lopulta selvisinkin. Henrika tuli Suomesta ja treffattiin siellä ja kierretiin pari päivää Amsterdamia. Tosi hieno kaupunki sekin, paljon kanaaleja! Mutta ei ihan kamalasti kuitenkaan ns. perinteisiä nähtävyyksiä. Mutta oli hyvät pari päivää siellä kierrellessä! Torstaina lähdettiin iltapäivästä takaisin ja päätettiin pysähtyä matkalla Haagissa. Nähtiin siellä sitten mm. Hollannin kuningattaren linna sekä Kansainvälinen tuomioistuin. Ihana muutaman päivän loma ennen kokeita :)

Perjantaina (eli eilen!) oli sitten pakko ottaa rankemmat keinot käyttöön opiskelussa, ja lähdin istumaan kirjastolle. Täytyy oikein tässä nyt julkisestikin ihmetellä ja paljastaa oma tyhmyytensä, kun ei ole ennen tullut sitä tehtyä - niin paljon enemmän sai aikaseksi kuin kotona kun ei ollut mitään muita virikkeitä häiritsemässä opiskelua. Tänään oli ensimmäinen tentti (tai oikeastaan toinen, yksi kun oli jo silloin ennen joulua) ja sattuipa olemaan vielä suullinen sellainen. Ja lauantaina! Astelin kokeeseen ja sain neljä kysymystä käteeni. Luin ne ja ajattelin, että voisin saman tien lähteä pois, koska en osaa vastauksia kuitenkaan. Täällä kun kysytään kaikenmaailman nippelitietoa, eikä Suomen opiskeluihin tottuneena ollut osannut lukea niin yksityiskohtia, vaikka oli siitä vähän osviittaa jo saanutkin. 15 min valmistautumisen tuloksena mulla oli A4 tekstiä ja asetuin vastaamaan. Onnistuin aina joka kysymyksen aluksi selittämään jotain edes vähän sinnepäin, jonka jälkeen tentaattori aina ohjasi vastauksia oikeaan suuntaan! :D En tiedä oliko vain moukan tuuria vai annettiinko Erasmukselle vähän armoa, mutta tuloksena tentti kirkkaasti läpi! Sen jälkeen olikin hyvä pitää loppupäivä vapaata, ja minä ja Henrika päätettiinkin leipoa pullaa! Itse asiassa leivottiin puolet korvapuusteja ja puolet rahkapullia. Ja olivat hyviä (vaikka nyt kardemumma puuttuikin...). Huomenna jatkuu taas tiukka opiskelu fonetiikan ja morfologian muodossa, tähän oli hyvä päättää vapaapäivä! Mutta tasan kahden viikon kuluttua tähän aikaan on kaikki kokeet ohi ja me tyttöset maataan Lanzaroten auringon alla! Toivotaan siis aurinkoa ja lämpöä parin viikon päähän! Nyt bonne nuit ja à tantôt!

P.S. Mun kämppikset valittaa, että mä teen aina ruokaa/leivon jotain ja sanon aina että se on suomalaista mutta ne ei saa kuitenkaan maistaa mitään. Oonkin siis luvannut järkätä niille suomalaisen aterian jossain vaiheessa keväällä, ja nyt ainoa ongelma on se, mitä tehdä ruoaksi! Ehdotuksia otetaan ilolla vastaan! Oon menossa Suomeen helmikuussa käymään, eli jos vaikka tarviikiin jotain ainesosia mitä ei täältä saa niin niidenkää hankkiminen ei tule luultavasti olemaan ongelma. Tällä hetkellä kärkisijaa pitää ehkä kalakeitto (tosin lohi ja muukin kala on täällä älyttömän kallista!). Muita ehdotuksia on ollut mm. kaalikääryleet, mutta kaalia kyllä syödään aika monessa muussakin Euroopan maassa. Jälkiruoan olen melkein jo päättänyt: puolukkapiirakka. Siihen tosin täytyisi löytää parempi ohje, kun viimeksi pohjasta tuli ehkä vähän liian kuivaa.