Vähiin käy ennen kuin loppuu

Kyllä, päätin sitten käyttää näinkin kulunutta ilmaisua otsikkona koska se nyt vaan sattuu olemaan totta. Tarkemmin sanottuna päiviä jäljellä 26. Se on aika vähän. Itse asiassa se on pelottavan vähän. Mihin muka on kulunut koko vuosi? Vastahan mä tänne lähdin. Toisaalta tuntuu kyllä että mä olisin asunut täällä jo ikäni. Ehkä musta on tullut vähän belgialainen sittenkin?

Otetaanpas nyt kuitenkin taas kalenteri käteen ja kerrataan viimeisen kuukauden tapahtumia. Vierailijat siis lähti, ja samalla lähti mun kamat. Siellä ne uskoakseni odottelevat matkalaukuissa mun paluuta, varmasti on mahtavaa niitä sitten alkaa elokuussa purkamaan ja miettiä että mistä ihmeestä ne kaikki tavarat ilmestyi ja mihin ihmeeseen mä ne siellä Suomessa oikein tungen? Kanadassa saakin olla sitten melko tarkkana että ei tartu liikaa tavaraa mukaan. Huom. liikaa, koska kyllä sieltä joka tapauksessa jotain tulee varmasti ostettua. (Niin olenhan mä muistanut kertoa, että matka jatkuu Belgiasta suoraan Kanadaan? Siellä menee sitten heinäkuu kivasti kavereiden vauvoja ihastellessa ja vanhan host-perheen ja kavereiden kanssa hengaillessa. Suomeen-paluupäivä on 1.8.)

Meillä oli siis toukokuun 3. viikko viimeinen viikko luentoja. Osa kursseista oli tosin päättynyt jo edellisellä viikolla. Mun kaikista viimeisin kurssi sattui olemaan Belgian kirjallisuus - aika ironista, koska se oli se kurssi mistä mä halusin päästä eroon ihan ekana, ei ollut tosiaan mikään lemppari. Sillä viikolla mulla oli myös kaksi suullista koetta, mutta ne olivat molemmat italiaa eli ne meni siinä vähän vasemmalla kädellä. Sinä viikonloppuna pidettiin sitten vielä isomman oman Erasmus-kaveriporukan kesken oma goodbye dinner. Sinne kaikki toi nyyttäriperiaatteella ruokaa ja juomaa, ja voin sanoa että kun 20 ihmistä tuo sinne syötävää niin sitä kyllä riitti! Mun mustikkapiirakka oli myös aika kovassa suosiossa siellä. Tosi ihana oli hengailla vielä noinkin isolla porukalla ennen kuin blocus eli siis tenttiviikot alkoivat. Blocus alkoi tosin kahden viikon lukulomalla, ja meikäläinenhän sitten otti ja lähti Espanjaan lomalle.

Espanjassa oli ihan mahtavaa! Ihanan lämmin, ja mikä parasta - ei tenttikirjoja mailla halmeilla. Essin kanssa sompailtiin ensin pari päivää Madridissa ja sen jälkeen lennettiin Cadiziin Essin hoodeille. Madrid oli tosi kiva kaupunki, käveltiin siellä vaan ympäriinsä ja käytiinpä muuten soutelemassa sellaisella lammellakin yhdessä puistossa! Cadiz on siellä etelärannikolla, ja siellä oli kyllä hiekkaranta poikineen! Ei me oikeastaan tehty siellä edes mitään muuta kun maattiin rannalla ja sitten seikkailtiin vähän kaupungilla. Heitin muuten talviturkkini Atlantissa! Ja vesikin oli tosi lämmintä. Käytiin yhtenä iltana afrikkalaisen musiikin ilmaiskonsertissa ja tapaksillekin ehdittiin. Pääsin mä kattomaan myös Essin flamencotuntia, se oli aika hauskaa myös. Cadizissa oli muuten halpaa, mä olin ihan shokissa. Ulkonakin voi käydä syömässä vaan ihan muutamalla eurolla. Toinen asia mistä mä olin ihan shokissa oli se, että siellä Erasmukset puhuivat pääosin espanjaa keskenään. Mä oon varmaan selittänytkin tilanteen täällä, mutta kun täällä voi opiskella englanniksi niin on paljon Erasmuksia jotka eivät puhu yhtään ranskaa tai sitten se on niin huonoa että parempi vaan mennä englannilla. Erasmusten yhteinen kieli täällä on vaan englanti.

Sieltä lomalta sitten takaisin (sateiseen, totta kai) Belgiaan. Paluu arkeen oli todella karu, koska sen jälkeen ei voinutkaan enää siirtää opiskelua tuonnemmaksi. Viimeiset kaksi viikkoa onkin sitten kulunut kirjastolla asuessa. Mä en ole eläessäni opiskelut yhtä paljon kun nyt (ja oonhan mä kuitenkin kirjottanut ylioppilaaksi ja lukenut pääsykokeisiin ja selvinnyt blocuksesta tammikuussa jo!) vaikka ei mulla nyt niin hirveesti ole kokeitakaan. Ne kaksi suullista tuli siis jo tehtyä, ja näille tenttiviikoille jäi neljä. Toiset tekee kymmentä tai neljäätoistakin tenttiä... Ne kurssit oli vaan sellaisia, joissa oli äärettömän paljon luettavaa. Nyt ollaan tosin jo voiton puolella, koska mä oon suorittanut jo ne kolme pelättyä ja inhottavaa kirjallisuuskurssia ja jäljellä on enää fonetiikka ja italia. Fonetiikkaan mä tein sen työn, jossa analysoin suomenkielisen puhujan ranskan ääntämystä, joten se homma on aika hallussa ja italiaakaan ei tarvi opiskella, eli niistä ei tarvitse kovasti ottaa stressiä. Toisin oli kyllä noiden kirjallisuuskurssien kanssa. Maanantaina palautin esseen (ehkä kamalin teksti joka mun on koskaan täytynyt kirjoittaa - novellianalyysiä ym. Musta tuntuu että ensi vuoden kandikin syntyy varmaan helpommalla...) ja se essee toimi kokeena mun kirjallisuushistorian (1850-2010) kurssille. Siitä kuvittelisin kuitenkin pääseväni läpi. Tiistaiaamuna oli myös kirjallisuushistorian koe (1700-1850), ja se meni ihan jees, joten siitäkin kuvittelen saavani opintopisteet. Tänään aamulla oli kyllä sellanen tentti että oksat pois. Kyseessä oli siis se ihana Belgian ranskankielinen kirjallisuus -kurssi. Se jäi aika kiikun kaakun että meneekö edes läpi, mutta toivotaan parasta! Ehkä se proffa antaa Erasmukselle armoa, tosin meitä oli aika monta Erasmusta sillä kurssilla... Jää nähtäväksi! (Muistakaa kaikki tulevat Erasmukset AINA kirjoittaa siihen koepaperiin Erasmus että ne proffatkin tajuaa!)

Huomenna olisi suuntana taas se kirjasto, täytyy alkaa valmistautumaan siihen fonetiikkaan. Onneksi meitä on siellä monta niin saa vähän vertaistukea ja joutuu oikeasti opiskelemaankin kun muutkin kerran opiskelee :D Senhän nyt tietää että yksin kotona sitä keksii kaikkea muuta tekemistä sen opiskelun sijaan. Ja on edes vähän sosiaalista elämää kun näkee muita ihmisiä ja voi käydä muiden kanssa aina lounaalla. Siellä kirjastolla on kulutettu penkkejä max. 10 h päivässä (osa mun kavereista tekee 12 h päivässä) eli ei ole ihme jos kaikilla alkaa vähän viirata päästä tässä vaiheessa. Mäkään en oo kauheesti saanu nukuttua, ja sitten vihdoin jos nukahdan niin yleensä herään keskellä yötä siihen että käyn koko ajan läpi kaikkea juuri opiskeltua. Vähän sitä kai siis toimii ylikierroksilla. (Toinen vaihtoehto on se, että nukahdan ja näen unia siitä että olen takaisin Suomessa ja töissä. Mistäköhän se johtuu? Ehkä mulla on sitten jo ikävä Ässää. Tuskinpa :D)

Mitään muuta ihmeellistä täällä kai ole kyllä tapahtunut. Kavereidenkin kanssa naureskellaan kun ei ole enää mitään puhuttavaa kun kaikki asuu siellä kirjastolla ja mitään ei tapahdu. Tänään mulla on ollut opiskeluvapaa päivä sen aamuisen tentin jälkeen. Käytin sitten vapaa-ajan hyväksi ja leivoin kämppiksille suklaapiirakkaa (yritän hävittää jonnekin kaikki ruuat mun kaapeista keittiössä) ja tein pitkästä aikaa ruokaa - siinä kun illalla tulee ennen yhdeksää kirjastolta missä on paahtanut 10 h niin ei yleensä kauheesti kiinnosta ruveta kokkailemaan. Siinä vaiheessa ruokavalio on yleensä pastaa, ketsuppia ja juustoraastetta... Meidän kämpässä kaikilla on nyt tenttiviikoilla aika samanlainen ruokavalio :D Lauantaina pitäisi myös olla vapaapäivä kun Casidhekin saa kokeensa hetkeksi pakettiin. Ilmeisesti ohjelmassa on Englanti-USA jalkapallomatsin katsomista (jos nyt jostain löydetään tv tai baari, joka sitä näyttäisi) ja sen jälkeen paluu taas opiskeluihin.

Täällä on nyt kovasti myös pohdittu tenttien jälkeistä elämää. Kaikki saavat tentit valmiiksi aika eri aikoihin, ja osa lähtee vielä Espanjaan lomalle jne jne että en tiedä miten sitä ehtii porukkaa nähdä ennen lähtöä. Juuri tällä viikolla kävi ilmi, että mun kaikki kämppikset lähtee täältä 2.7 viimeistään ja minä 6.7. Se tarkoittaa sitä, että mun kämppikset vie kaikki tavaransa (ja munkin tavarat, koska jätän niille aika paljon kamaa) pois ja nyt täällä on pohdinnassa että mitenköhän mä esimerkiksi teen ruokaa täällä sen viimeiset neljä päivää... Suunnitelma alkaa jo kyllä hahmottua, ehkä tästä selvitään. Minireissu Saksaan olisi myös suunnitteilla kun pitäisi vielä ehtiä treffaamaan pari kaveria, ja kämppisten kanssa mennään jotain kanotoimaan (eikö kayak=kanootti?) jotain jokea alas viimeisenä yhteisenä juttuna. Pitäisi olla aika hauskaa! Pikkuhiljaa alkaa siis ohjelma muodostua näille viimeisille päiville. Täällä on muuten taas tapeltu Belgian organisointikyvyn kanssa, mutta ehkä mä en jaksa niistä enää välittää. Kuuluvat asiaan! Ja mun Belgian kirjallisuus -kurssilla opiskeltiin myös Belgian historiaa, joten nyt mä tiedän miksi tää maa on niin kamalan häiriintynyt (=hallituksien muodostaminen kestää yleensä kauemmin kuin mitä ne pysyvät pystyssä, flaamin- ja ranskankieliset ei tule toimeen yhtään ja belgialaisilla ei ole identiteettiä, mainitakseni nyt vaan muutamia). Ajattelin tehdä pienen koosteen Belgian historiasta ja sen hallintorakenteista kunhan taas tenteiltäni ehdin, eli stay tuned! Nyt kyllä painun taas yöpuulle että jaksaisin aamulla raahustaa kirjastolle. À tantôt!