Roma caput mundi

Eli Rooma valloittaa maailman. Terveisiä mahtavasta Roomasta! Oli kyllä loman kohokohta. Ekan viikon yritin (aika huonolla menestyksellä) tehdä kaikkia kouluhommia ja sitten sunnuntaina oli suuntana ihana Rooma. En ollut tosiaan koskaan käynyt siellä, ja ihastuin todella! Sunnuntaina saavuin perille, ja mun kaveri Marta oli jo tsekannut meidät sisään hotelliin. Yövyttiin sellasessa pienessä B&B:ssä aika lähellä Terminin asemaa (joka on siis Rooman keskusjuna-asema). Oli aika hauska paikka, siellä ei ollut kovin montaa huonetta ja siellä oli yksi mies töissä joka hoiti kaikki hommat. Tyyppi oli aika puhelias, ja sen kanssa sitten aamuisin aamupalalla aina jutskailtiin. Hauskaa oli olla myös Italiassa, kun sai harjoitella italiaa. Vähän vaan vaikeutti asiaa, että kukaan italialaisista ei uskonut, että mä osaisin oikeasti puhua italiaa koska en näytä pätkääkään italialaiselta. Aina vaihtoivat englantiin ja sitten piti kovasti ponnistella, että puhuisivat mulle italiaa. Ei nyt siis loppuen lopuksi ihan hirveästi tullut italiaksi kommunikoitua, mutta edes vähän kuitenkin!

Sunnuntaina lähdettiin sitten heti kävelemään ympäri Roomaa. Käytiin katsastamassa Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat, Trinità dei Monti, Piazza del Popolo jne. Illalla käytiin syömässä kiinalaisessa ravintolassa (joo, olin Italiassa mutta se oli älyttömän halpa! Ja kaikkina muina päivinä syötiin italialaisissa ravintoloissa.) Kun oltiin syömässä, puhkesi ulkona kevätmyrsky, mitkä on aika yleisiä Italiassa. Odoteltiin raflassa vähän aikaa, josko myrsky vähän laantuisi, mutta kun mitään ei tapahtunut, oli pakko vaan lähteä myrskyssä tallustamaan hotellia kohti. Päästiin salamoiden välkkeessä lopulta hotelliin aivan läpimärkinä. Ongelma oli sitten se, ettei mulla ollut toisia pitkiä housuja tai umpinaisia kenkiä tai toista takkia mukana, mä kun olin varautunut kesäkeleihin. Löysin hotellihuoneen kaapista tuulettimen (siis sellaisen ison, mitä kesällä käytetään) ja ei muuta kun tuuletin puhaltamaan (kylmää) ilmaa vaatteille koko yöksi ja pieni kokoontaitettava hiustenkuivaaja kenkiin. Ja kuinka ollakkaan, aamulla vaatteet ja kengät olivat suht kuivia ja ne pystyi taas laittamaan päälleen.

Seuraavana aamuna suuntasimme heti aikaisin aamusta Colosseumille, koska joka päivälle oli luvattu sadetta, niin yritettiin ehtiä sinne vielä kun aurinko paistoi. Käveltiin Colosseumille ja hätisteltiin pois kaikkia tyyppejä, jotka yrittävät myydä kierroksia Colosseumissa ja milloin mitäkin postikortteja ja matkamuistoja yrittivät kaupitella. Päästiin sisäänkäynnille, ja katsottiin pitkää jonoa, jolloin meitä lähestyi nainen, joka paljastui myös tarjoavan opastettua kierrosta Colosseumissa. Maksaisi kuulemma 8 eur + 8 eur sisäänpääsymaksu. Mietittiin tuon tourin olevan vähän kallis opiskelijabudjetille, mutta hintaan sisältyisi myös kierros Forum Romanumilla, jotka ovat rauniot siinä Colosseumin vieressä, Rooman valtakunnan ajan poliittinen keskus. Ei me oltaisi tiedetty mistään mitään ilman opastuksia, joten päätettiin maksaa ja päästiinhän me sitten samalla myös jonon ohi. Pelättiin, että nämä veisivät vain meidän rahat, mutta onneksi saatiinkin tosi hyvä opastuskierros Colosseumissa ja aivan mahtava tour Forum Romanumilla ja Palatinus-kukkulalla (joka on yksi niistä seitsemästä kukkulasta, joille Rooma on perustettu). Tällä jälkimmäisellä kierroksella meidän oppaana oli nuori opiskelijatyttö, joka tiesi aivan valtavasti. Antoi vielä lopuksi vinkkejä hyvistä ravintoloista (turistialueiden ravintolat kun on aina huippukalliita eivätkä edes hyviä) ja kertoi, että Roomassa on äärettömän monta vesipistettä (näyttävät vähän niinkuin vesiposteilta), joiden vesi tulee edelleen vanhoja Rooman aikaisia akvedukteja pitkin vuoristosta, ja on siis täysin juomakelpoista. Eipä tarvinut ostaa vettä! Käveltiin loppupäivä ja -ilta sitten ympäriinsä, ja käytiin yhdessä meidän oppaan suosittelemassa ravintolassa, jossa maantai-iltaisin kaikki pizzat olivat vain 6 eur!

Tiistaiaamuna suunnattiin sitten Vatikaaniin. Kovan pohdiskelun jälkeen oltiin edellisenä päivänä varattu opastuskierros myös sinne saman firman kautta, mistä edellisetkin olivat. Opiskelijoille hinta oli 35 eur, josta saatiin 5 eur alennusta kun oltiin osallistuttu edellispäivän kierroksille. Oltiin jo päätetty mennä ihan keskenämme, mutta loppuen lopuksi päädyttiin kuitenkin maksamaan opastuskierroksesta, vaikka hinta aika suolainen olikin. Vatikaanin museoissa ja Pietarinkirkossa meitä kierrätti italialainen taideopiskelija Gianluca, ja kierros kesti noin 4 h. Oli siis oikeasti rahansa väärti! Meillä kävi aikamoinen tuuri noiden opastuskierrosten kanssa, koska oppaat olivat ihan mahtavia (opiskelijoita, joita oikeasti kiinnosti ne asiat eikä mitään tanttoja, jotka ovat tehneet samaa duunia jo 30 vuotta). Ja ekan päivän opas kertoi meille, missä kannattaa syödä, ja syötiinkin suht edullisesti joka ilta, ja aivan mahtavaa italialaista ruokaa. Pietarinkirkko on muuten aivan massiivinen! Julkisivu on yli 100 m pitkä, ja pituus on melkein 200 m! Siellä sisällä on saarnastuoli, joka ei näytä kirkon mittakaavassa kovin suurelta, mutta todellisuudessa on yhtä korkea kuin 6-kerroksinen talo. Aivan käsittämätön rakennus. Sikstuksen kappeli, jonne pääsee Vatikaanin museoiden kautta, oli myös aika uskomaton ilmestys. Vatikaanista laitoin sitten myös postikortit menemään Vatikaanin postimerkillä ja -leimalla varustettuna, toivottavasti menivät perille. Vatikaanista suunnattiin Castel Sant'Angelolle ja käveltiin loppupäivä Tiber-joen vartta, kunnes lopulta uupuneina illalla päästiin vihdoin nukkumaan.

Keskiviikkona oli meidän viimeinen yhteinen päivä, ja tässä vaiheessa alkoivat jo jalat olla aika koetuksella monen päivän kävelystä. Tuloksena, että me pidettiin aina sellasia vähintään puolen tunnin taukoja ja syötiin gelatoa ja istuttiin auringossa (23C!). Ei sitä muuten olisi pystynyt kävelemään enää yhtään minnekään. Keskiviikon ohjelmassa oli mm. Circus Maximus, Isola Tiberina ja Caravaggio-näyttely. Nyt vietetään Caravaggio-juhlavuotta, ja Roomassa olevaan näyttelyyn oli koottu teoksia ympäri maailmaa. Meitä yritettiin huijata lounaalla, kun tarjoilijatyyppi väitti että meidän salaatit olisivat olleet 2 eur kalliimpia kuin ne oikeasti olivat, mutta mepä odotettiinkin toista tyyppiä kassalle, joka ei tiennyt mitä meille oli sanottu hinnaksi ja maksutti oikean hinnan mukaan. Vähän ärsyttävää näyttää niin epäitalialaiselta kun olla ja voi, kun kaikki yrittää huijata ja kukaan ei usko että oikeasti osaan italiaa. Iltapäivästä ja illasta suuntana oli vielä Trasteveren kaupunginosa, joka ei oikeastaan näytä edes Roomalta pienine katuineen ja viehättävine ravintoloineen. Mahtava päätös mahtavalle lomalle!

Seuraavana aamuna Marta lähti junalla takaisin Astiin (Torinon lähelle) ja minä suuntasin tapaamaan vanhoja lukiotuttuja. Susa on Erasmuksena Roomassa ja oli lupautunut pitämään mulle seuraa niin ei ihan yksinään tarvinut vaeltaa Roomassa. Käytiin varmasti Rooman parhailla tiramisùilla, ja tehtiin tosi pitkä kävelylenkki yhdessä puistossa ihan Rooman keskustassa, jossa luulisi olevan keskellä maaseutua. Puistossa oli meinaan hevosia ja kanoja ja lampaat laidunsivat ihan vapaina! Siitä sitten vielä viimeisille gelatoille, ja sitten olikin minun aika jatkaa matkaa kohti Belgiaa. Olin ottanut lennot vasta illalle, koska näin ne olivat halvempia ja sain vielä yhden ylimääräisen päivän Roomassa. Mutta kunpa olisin lentänyt jo aamulla kotiin, silloin olisin säästynyt aika paljolta. Suunnitelmana oli lentää illalla Roomasta Milanoon, nukkua yö lentokentällä ja jatkaa aamulennolla Brysseliin. Opiskelijabudjetilla lennetään milloin on halvinta! Toisinpa kävi, kun sattuikin tulivuorenpurkaus. Menin Roomassa lentokentälle, jossa näin että lennot Englantiin, Irlantiin ja Pohjoismaihin ovat peruttu, samoin muutamat lennot jo Brysseliin ja Pariisiinkin. Lensin kuitenkin Milanoon, ja ajattelin selvittää asiaa siellä.

Milanon päässä ei ollut ketään EasyJetin henkilökuntaa töissä, vaan laput että menkää nettiin. Lentokentällä ei kuitenkaan ollut pääsyä nettiin, eikä omaakaan läppäriä ollut mukana. Onneksi oli iskä puhelimen päässä ja netin äärellä, joka yritti löytää vaihtoehtoja kotimatkaan. Kiitti iskä! Milanossa ei päässyt edes hotelliin, koska siellä oli menossa jonkunlaiset massiiviset messut, ja kaikki hotellit olivat jo ennen tätä matkustuskaaosta ihan täynnä. Siellä sitten hengailin epätietoisena yöllä yhden brittiopiskelijaporukan kanssa. Informaatio ei lentokentällä oikein kulkenut, koska pitkään vielä näytti että minun Brysselin-lento lennettäisiin vaikka iskä oli kertonut että koko Euroopan ilmatila Ranskasta pohjoiseen on suljettu. Siellä kaikki yrittivät kuumeisesti etsiä keinoja takaisin kotiin, mutta valitettavasti aika huonolla menestyksellä. Tuli ehkä puoli tuntia loppuen lopuksi nukuttua lentokentän lattialla. Sitten puoli viiden aikaan päätin, että ei kentältä lähde kuitenkaan mitään lentoja sinne suuntaan mihin halusin mennä, ja lähdin seikkailemaan kohti Milanon keskustaa ja juna-asemaa. Oltiin sitä paitsi tavattu EasyJetin yksi pilotti lentokentällä, jolle oltiin tarjottu lentämistä aamulla ja hän kieltäytyi koska sanoi sen olevan liian vaarallista - ei siis ihan hirveästi myöskään kiinnostanut lentää vaikka siihen olisi tarjoutunut mahdollisuuskin. Lentokenttäjuna Milanoon oli tietysti peruttu, mutta löysin sitten sinne menevän bussin. Kysyin kuskilta, että paljonkohan lippu Milanoon mahtaisi maksaa, mutta näytin varmaan niin kärsivältä että kuski päästi mut ilmaiseksi 40 min matkan Milanoon. Tietystikään bussi ei vienyt Milanon keskusjuna-asemalle vaan jollekin toiselle. Otin sitten metron, ja pääsin lopulta lippujonoon. Kuten arvata saattaa, muutama muukin ihminen oli ostamassa lippua, mutta sain lopulta junalipun Baseliin, Sveitsiin asti à 75 eur. 4 tuntia meni junalla Baseliin, jossa taas uusi lippujono. Sain lopulta lipun Brysseliin menevään junaan, mutta paikkalippuja ei ollut enää jäljellä. Edessä oli siis 7 tunnin junamatka (à 95 eur) ilman istumapaikkaa. Ei auttanut muu kuin käydä äkkiä Burger Kingissä syömässä ja suunnata toiseen junaan. Lopulta en joutunut varmaan kuin jonkun tunnin istumaan lattialla junan käytävällä, vaihtelin vaan istumapaikkoja sen mukaan kun niitä vapautui paikkalippuja saaneilta. Junassa ei tietenkään ollut ilmastointia, ja ulkona noin 20C lämmintä, eli ei mikään kaikista mukavin reissu ollut kyseessä. Lopulta pääsin sitten kotiin, jossa aika pian sänky kutsui. Takana 26 h matkustamista ja unta ehä yhteensä joku 3 h. Sinänsä olin kyllä onnellisessa asemassa, että sain ylipäänsä lipun Brysselin-junaan. Kuulemma se, ja aamujuna olivat ainoita junia, jotka kulkivat sinä päivänä Brysseliin, muut eivät kulkeneet Ranskan junahenkilökunnan lakon takia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Onneksi mulla oli lento Milanoon edes, koska Roomasta junalla lähteminen olisi kestänyt noin 7 tuntia enemmän, ja onneksi sain junaliput ja pääsiin kotiin aika helposti. Nyt on ollut viikonloppu aikaa toipua ja nukkua. (Mukava ylläri muuten tulla takaisin kotiin rättiväsyneenä, ja edelleenkään ei oltu sänkyä korjattu. Mutta eihän tässä vielä olekaan mennyt kun 3 vkoa, eli ihan normaali aika Belgiassa.) Reissu tulikin sitten suhteellisen kalliiksi ja harmittaa kun rahaa ei muutenkaan enää ihan hirveesti ole jäljellä niin se pitää tuhlata ylihinnoiteltuihin junalippuihin. Mutta eipä sitä tulivuorelle kukaan mitään voi. Huomenna jatkuvat taas luennot. Suurin osa mun kavereista on tosin edelleen "lomalla" saman tulivuoren takia, eli eivät siis pääse tänne. Katsotaan kuinka paljon täällä on porukkaa ensi viikolla... Viikonloppuna olisi suunnitteilla päiväreissu Pariisiin (olemattomilla rahoilla), katsotaan onnistuuko! 5 vkoa luentoja enää jäljellä, vähiin käy ennen kuin loppuu! À la prochaine :)