« Tempus fugit »

...eli aika katoaa. Teen paluun näihin latinan sanontoihin opintojen innostamana, koska aika taas rientää! Viime postauksessa olin menossa Disneylle, eli alotetaan sitten siitä. Lähdettiin täältä aamulla bussilla klo 5.30 kohti Marne-La-Valléeta ja Disneylandia. Aikaa meillä meni vähän päälle neljä tuntia, joka sujui aika kivuttomasti nukkuessa. Pariisiin oli luvattu sadetta koko päiväksi, ja onneksi olinkin osannut varustautua kuoritakilla ja hanskoilla. Oli kyllä ehdottomasti kylmin päivä, jonka oon tänä syksynä kokenut! Hassua, että se sattui juuri sitten Disneyn-reissulle. Lisäksi Disneylle oli luvattu se blackout (eli ihmisodotuksen suurin "taso"), mutta minä tunsin puistot ja osasin tehdä reittisuunnitelman. Mentiin ensin Studioiden puolelle, haettiin Fastpass ToT:hen (Tower of Terror) ja mentiin jonottamaan Rock'n'Roller Coasteriin. (Joka on siis se Aerosmith-juttu. Pakko myöntää, etten ikinä Disneykesänäni sinne ollut ehtinyt, eli eipä mennyt hukkaan tämäkään Disney-reissu.) Käytiin myös Studio Tram Tourissa odotellessa ToT:n aikaa. Päästiin sitten lopulta sinnekin. Tämän jälkeen me suunnattiinkin jo puiston puolelle, että ehditään nähdä sieltä kaikki paikat. Ensimmäisenä stoppina oli - itseoikeutetusti - Frontierland. Haettiin Fastpassit BTM:ään (Big Thunder Mountain) ja lähdettiin jonottamaan Phantom Manoriin, koska olihan siellä nyt ihan pakko käydä katsomassa onko mikään muuttunut. Mun vanhoista työkavereista ei ihan kauheen moni ollut töissä, mutta meillä kävi tuuri, kun juuri kun oltiin astuttu jonoon niin minä näin että siihen portille vaihtui työntekijä ja se oli mun vanha kaveri Eric! Kävin sitten jutskailemassa Ericin kanssa ja niinhän siinä kävi, että minä viittoilin Henrikalle jonoon että jättää jonottamisen, ja päästiin tunnin jonon ohi VIP-puolelta :) Mahtavaa tuntea ihmisiä, hihih! Ja eihän siellä mikään ollut muuttunut, ihmiset vain vaihtuneet. Tässä vaiheessa päivää se sade sitten alkoikin ja jatkui koko loppupäivän. Me käytiin kiertämässä sitten muutkin puiston maat ja käytiin syömässä. Kävästiin Ruususen linnassa, jonka jälkeen olikin jo aika katsella paraatia (joka on muuten edelleen sama Once Upon A Dream! Kaikki muistot tulvi mieleen, koska mä useesti omana Disneykesänäni olin myös paraatissa töissä.) Paraatin aikana satoi vettä kaatamalla. Mun takki kesti suhteellisen hyvin vettä, mutta Henrika oli ihan likomärkä. Paljon ei kuitenkaan ollut tehtävissä, koska meidän bussi lähti vasta illalla. Kuivateltiin vähän, ja lähdettiin sitten käyttämään BTM:n Fastpassit sekä käymään Pirates of the Caribbeanissa. Tähän aikaan illasta ei ollut enää ihan kamalia jonoja edes, ja käytiin sitten vielä "pienemmissä" laitteissa etenkin Fantasylandin puolella. Vähän myöhemmin illalla oli sitten vuorossa joulukuusen ja linnan valojen sytyttäminen sekä Fantillusion-paraati (jossa mä olen myös ollut töissä monta kertaa!). Sen jälkeen shoppailtiin vielä kalliissa Disney-kaupoissa (jossa muuten melkein jo sain CM-alennuksenkin! Harmi kun sen myyjän pomo sattu seisomaan juuri vieressä.) Illalla sitten 22.30 lähti bussi takaisin kohti Louvain-la-Neuviä, ja kotosalla oltiin vähän ennen kolmea. Mutta LOISTAVA päivä, varmaan paras koko syksynä! (Ja sanoinko jo, että haluan sinne takaisin töihin? :D)

Disneyn taianomaisesta maailmasta palattiinkin aika pian takasin maanpinnalle, ja viime viikolla ei oikeastaan ollutkaan mitään erikoista. Keskiviikkoyönä oli mun vuoro leikkiä St-Nicolasta, ja mä olin ostanut kaikille tytöille (+itselleni, eihän se muuten ole mikään salaisuus!) pienet tuikkukynttiläsysteemit, jotka paketoin vielä kauniisti. (Muut tytöt muuten toivat lähinnä suklaata ja kaikkia herkkuja, eikä kukaan muu ollut paketoinut mitään... Minä en ollut ihan perillä, että St-Nicolas yleensä tuo kaikkia herkkuja! Mutta eipä kukaan ainakaan valittanut.) St-Nicolaksen päivähän oli sunnuntai, eli sama kun meidän itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivästä puheenollen, lauantai-iltana suuntasin Henrikan kanssa Brysseliin, jossa yksi Henrikan vanhoista kavereista järkkäsi suomalaiset itsenäisyyspäivän juhlat. Ja hienot juhlat olikin, oikein pukujuhlat! Ja Brysselissä kun oltiin, niin ainakin puolet juhlijoista oli Euroopan parlamentissa töissä. Kömmittiin sieltä sunnuntaina kotiin, ja valmistauduttiin katsomaan Linnan juhlia kera suomalaisten tuliaisten: glögiä ja joulutorttuja. Mutta Yle Areena ei toiminut (ylläri!) joten Linnan juhlat jäi näkemättä ja belgialainen valmisvoitaikina on ihan huonoa ja meidän tortut oli aika kuivia ja rapeita. (Ja ei, en polttanut niitä!) Mutta luumuhillo oli hyvää. Täytyy ensi kerralla varmaan vääntää se taikinakin itse, jos vaan joskus ehtisi!

Nyt tullaan tarinoissa jo tähän viikkoon. Alkuviikosta ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Keskiviikkoillaksi oli suunniteltu tyttöjen (=kämppisten) kanssa yhteinen illallinen (crêpejä, nam!), koska meidän piti nyt paljastaa että kuka oli minäkin yönä toiminut St-Nicolaksena! Oltiin juuri istumassa pöytään, kun tytöt tulevat keittiöön laulaen onnittelulaulua ja kantaen lahjapakettia. Minä sitten hölmistyneenä kuvittelin, että yhden Carolinen poikaystävällä on varmaan synttärit (tyyppi käytännössä katsoen asuu meillä, eli sen synttäreiden juhlimisessa meillä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä), mutta tytöt sitten valistivat että kyseessä on MINUN synttärit, vähän vaan ajoissa. (Ikinä ei olla samaan aikaan syömässä jos sitä ei olla erikseen sovittu, ja koska mun synttärit sattuu olemaan joululomalla ja heti loman jälkeen on kolme viikkoa tenttejä niin juhliminen olisi mennyt helmikuulle. Tytöt olivat sitten päättäneet pitää mulle yllätyssynttärit. Ja yllätys oli kyllä ihan täydellinen! Ihania kämppiksiä mulla, en mä olisi edes ajatellut että mun synttäreitä kamalasti juhlittaisiin. <3) Hauska sattuma, koska keskiviikkona sattui myös olemaan mun nimipäivät. Päästiin sitten jälkiruuan (suklaafondueta, mmm!) aikana itse asiaan, eli arvaamaan St-Nicolaksia. Jostain syystä mä olin tosi hyvä ja arvasin kaikki oikein, ja mun palkinto oli oikeeta italialiasta tiramisua (Natalinan vanhemmat on italialaisia, ja sen veli pitää ravintolaa...). Häviäjän (tai meidän tapauksessa häviäjien) tehtäväksi koitui järkätä seuraava yhteinen illallinen. Ja koska häviäjiä oli neljä, taidetaan me saada oikein kunnon monen ruokalajin illallinen seuraavaksi!

Torstaina (eilen!) oli vuorossa Erasmuksien Goodbye Dinner (mihin tää koko lukukausi oikein meni?!) ja tietysti vielä käytiin vähän juhlimassa ennen kuin kaikki bilemestat sulkee ovensa. Kuulitte siis oikein, ne cerclet joista olen puhunut (siis ne, joissa vaan olut lentää ja joissa kaikki käy), sulkevat ovensa vissiin ensi viikolla ja avautuvat vasta helmikuun 1. päivänä, kun uusi lukukausi alkaa. Syy on se, että ne ovat kaikki opiskelijavetoisia ja tällä taataan opiskelurauha kaikille. Silti kyllä tuntuu hiukan omituiselta käytännöltä. Kaikki "tavalliset" baarit ja ravintolat on kuitenkin ihan normaalisti auki. Kokeista puheenollen, nehän lähestyy uhkavaa tahtia ja suurin osa ihmisistä kertaa jo täyttä päätä. Pienoinen paniikki alkaa ehkä iskeä, mullahan on se kuuluisa latinan lopputentti jo alle kahden viikon päästä! Muut tentit (4) menevät sitten tammikuulle, ja alkavat heti loman loputtua. Toisin sanoen, eihän täkäläisillä opiskelijoilla ole lomaa ollenkaan vaan he opiskelevat ihan järjettömästi. Pitäisi kai ottaa mallia, mutta eihän Erasmukset ikinä opiskele! Heh.

Puolitoista viikkoa pitäisi siis vielä jaksaa ja sitten onkin jo joulu! Vihdoin sain kaikki joulusuunnitelmat järjestykseen, vaikka yhdessä vaiheessa iski epätoivo kaikkein suunnitelmien kaatuessa. Mutta nyt olen siis viettämässä joulua Brysselissä, josta Tapaninpäivänä suuntaan Lontooseen yhden Erasmuskaverini ja hänen perheen luokse, ja sieltä sitten uuden vuoden aatoksi takaisin Brysseliin. Uuden vuoden jälkeen suuntana on puolestaan Amsterdam, josta saavutaan tänne tekemään tenttejä. Nyt siis täytyy ottaa itseänsä niskasta kiinni ja aloittaa opiskelu! Tai ehkä vasta sunnuntaina, jos huomenna käväisisi vielä Brysselissä joulumarkkinoilla. Ai niin, ja ensi viikolla olisi tarkoitus pitää pikkujouluja ja siihen liittyen tehdä pipareita! Tänään kävin metsästämässä kaikki ainekset, mutta tajusinpa että enhän minä omista yhtäkään piparimuottia! Toivottavasti jostain kaupasta löytyisi jotain, huomenna lähden etsiskelemään. À la prochaine!