Opiskelua...

Huomiseksi pitäisi kerrata fonetiikkaa, mutta tähänhän se sitten johti... Kaikkea muuta tekemistä olen jo keksinyt! Fonetiikkakin on sellaista, josta suoritin kurssin toukokuussa Suomessa, täällä ollaan vaan luettu paljon yksityiskohtasemmin asiat eli opiskeltavaa olisi. Käynnistysvaikeuksia vain, toivottavasti!

Viimeksi olin lähdössä karaokeiltaan. Kävikin ilmi, että karaokepuoli oli suljettu mutta päästiin me edes biljardia pelaamaan! En lähtenyt sieltä minnekään jatkoille vaan kiltisti kotiin nukkumaan siinä toivossa että flunssa jo alkaisi vähitellen väistymään. Perjantaina nukuin myöhään (ei kursseja perjantaisin!) ja siivosin kämpän (kaikki paska kulkeutuu huoneeseen kun yhteisissä tiloissa suurin osa käyttää kenkiä...). Onneksi yhdellä kämppiksistä on imuri, jota muutkin saa lainata :) Vähän helpottaa kyllä siivousurakkaa. Perjantain toinen urakka olikin sitten pyykkäysmahdollisuuden selvittäminen. Meidän pesula on n. 400 m kämpiltä, ja sinne sitten raahasin kaikki vaatteni (onneksi olin käynyt Ikeassa, ja olen nyt ihanan ison Ikea-kassin onnellinen omistaja!). Pesulassa maksaa yksi koneellinen 4 euroa. Sen lisäksi pitää olla omat pesuaineet, ja kuivausrumpu maksaa 50 snt/10 min. Sitten kun vielä valkopyykin mieluusti pesisi erikseen, niin kävi mielessä jo se iskän ehdottama vaihtoehto: ostetaan vaan uusia vaatteita ja lähetetään entiset Suomeen! :D No, rohkeasti kuitenkin käytiin pyykkikoneen kimppuun (me on siis minä ja Henrika, toinen suomalainen tyttö jonka kanssa asutaan lähekkäin ja jonka kanssa jaettiin sitten pyykkikoneet köyhinä opiskelijoina.) Vähän nuukailtiin ja laitettiin kuivausrumpu vaan puoleksi tunniksi pyörimään, ja niinhän siinä kävi että mun vaatteet on edelleen kosteita ja tänään on kuitenkin jo maanantai! Eli ensi kerralla ei auta säästellä euroja jos haluaa kuivia vaatteita. Niin kallista lystiä on kuitenkin, että kaikkia vaatteita varmaan tulee käytettyä ennen kun niitä lähtee uudestaan pesettämään.

Siivous- ja pyykkiurakasta selvittyämme lähdettiin kaupungille yhdessä ostoksille tyttöjen kanssa (Erasmuksia, me kaksi suomalaista + kaksi brittiä). Päätettiin pitää ihan rauhallinen ilta ja hengattiin mun luona (kätevää, kun kaikki kämppikset lähtee aina viikonlopuksi koteihinsa!) ja tehtiin tortilloja ja vuokrattiin ranskalainen leffa.

Lauantain ohjelmassa oli jo se mainostettu Luxembourgin retki! Paikka on pieni, mutta todella kaunis. Kannattaa todellakin käydä! Lähdettiin aamulla aikasin junalla ja tultiin iltajunalla takaisin. Junaliput maksoi yhteensä 40 eur, eli ei mitään kovin kallista lystiä! Mahtava paikka.

Sunnuntaina mulla oli ohjelmassa laiskottelua, ja sainpa aikaseksi tehtyä myös omenapiirakkaa à la finlandaise. Selkä vääränä kannoin jauhoja ja sokeria kotiin sitä varten. Ja piti ostaa myös kulho ja sähkövatkain. Täytyy loppuvuonnakin leipoa sitten niin ettei ihan turhaa mennyt niihin rahaa! Sunnuntaina opiskelin myös vähän fonetiikkaa brittiläisen Mariannen kanssa ja sitten hengailtiin Henrikan kanssa ja etsittiin halvinta mahdollista reissua Pariisiin. Päätettiin sitten lähteä vielä Welcome Weekin viimeiseen partyyn (Soirée latino), jossa muuten voitettiin joukkueena siellä järjestetty tietokilpailu! Palkinnoksi tietysti olutta belgialaiseen tapaan :D Ça va!

Tänään mulla oli sitten yksi luento (lingvistiikkaa, joka ilmeisesti olisi sama kun yleisen romanistiikan kurssi Suomessa). Toivotaan että näin todella on! Vaikutti ainakin mielenkiintoselta. Kaikki kurssit täällä on tuntunu kyllä laadukkailta ja mielenkiintosilta, mikä tietysti on ihan mahtava juttu. Kaikkia mulla ei edes vielä ole ollut, ja itse asiassa vieläkin tuskailen niiden lopullisten kurssivalintojen kanssa. Rajasin kurssit 58 op:een, ja ilmeisesti pudotan siitäkin vielä kaksi kurssia pois, jolloin koko vuoden saldo olisi 50 op (ja jäisi vielä varaa sille, että en pääsisi jotain kurssia läpi). 58 olisi ihan normaali määrä Suomessa, mutta en halua viettää koko aikaani täällä opiskellen, joten pakko on vähän karsia. Omituista, kun ei mitenkään haluaisi luopua yhdestäkään kurssista! Ihmeellinen into on iskenyt haalia kaikkia mahdollisia kursseja. Harmi vaan että tuo into ei siinä konkreettisessa opiskeluinnossa näy lainkaan :D Mulla on keskiviikkoon asti aikaa lopullisesti päättää mitä teen, sillon mulla on tapaaminen mun koordinaattorin kanssa ja hän lyö allekirjotuksen mun opintosuunnitelmaan.

Tälle viikolle ei sitten olekaan enää Erasmus-bileitä, kun Welcome Week on ohi. Paitsi keskiviikkona olisi kai jotain, mutta minä juhlin yhden kämppiksen synttäreitä. Tosi jees, me aika vähän nähdään toisiamme täällä kämpässä, ja Erasmusten kanssa puhutaan melkein pelkästään englantia eli odotan ihan innolla tätä meidän iltaa. Selitys sille, miksi Erasmusriennoissa puhutaan englantia on se, että täällä on todella paljon (uskaltaisin jopa väittää, että suurin osa) Erasmuksia, jotka eivät puhu sanaakaan ranskaa! Syy on siinä, että yksi UCL:n laitoksista on Louvain School of Management, jossa kaikki kurssit pystyy opiskelemaan englanniksi. Ei siis tarvita ranskaa mihinkään. Se vain tarkottaa niille meistä, jotka haluaisivat puhua ranskaa, vähän vaikeampia aikoja, koska meidän pitää sitten puolestaan etsiä jostain niitä ranskankielisiä kavereita. Vähän mua kyllä helpottaa se ajatus, että mä puhun ranskaa aivan loistavasti verrattuna suurimpaan osaan Erasmuksista, mikä on ihan hullua! Ihmiset lähtee opiskelemaan Belgiaan osaamatta yhtään mitään. Multa kysytään ihan ihmeissään että ihanko oikeasti mä luen kaikki kurssini ranskaksi? No kyllä. Mä olen vielä täällä koko vuoden, tuntuu että ehdottomasti suurin osa on vaan puoli vuotta. Tämä puolestaan tarkottaa sitä, että mä saan osallistua Welcome Weekiin uudestaan helmikuussa!

Viimenen asia tältä erää: Posti. Mä olin jo tehnyt listan, että mitä kaikkea mä tarvitsen tänne Suomesta: villasukat (toiset, edellisistä ei kohta oo enää mitään jäljellä kun ne on niin kovassa käytössä) ja/tai Ainot/Reinot (lattia on niin kylmä, ja pitäis kyllä olla sisäkengät kun keittiössä kulkee), kumisaappaat (Marimekon suomalaiset ihanat designkumisaappaat olisi aika kova juttu, täällä sataa kuulemma koko ajan. Vaikka tähän asti on satanutkin vaan kerran!) ja salmiakkia. Mutta kun meiltä täältä kaupungista lähti postitoimisto pois kesällä (ilmeisesti jos oikein olen ymmärtänyt, se yksityistettiin eli samaan tapaan kun Suomessakin on asiamiespostit, ja nyt sitä ei ole täällä ollenkaan), niin en mä voi oikein vastaanottaa tänne mitään paketteja! Lähin postitoimisto on Ottigniessa, jonne menee täältä 10 min junalla, eli ei sekään nyt sitten mikään kamala matka olisi, mutta kuitenkin vähän monimutkaista. Mun kämppis tosin tarjoutu tekemään niin, että mun mahdolliset paketit lähetetään sille kotiin, josta se sitten tuo ne mulle. Ihana tyyppi, mutta se nyt vasta monimutkaseksi ehkä menisikin! Täytyy vähän pohdiskella, että miten sitä pärjää ilman noita (ja muita) tavaroita... Marraskuun lopussa kuitenkin vasta tulee Suomen-reissu eteen.

Niin, täällä siis kaikki belgialaiset opiskelijat lähtee koteihinsa viikonlopuiksi ja kaupunki lähestulkoon autioituu! (Ja kaikilla isot pakaasit aina mukanaan, he vievät pyykkinsä kotiin! Ymmärrän täysin.) Täällä elämä jaksottuukin niin, että viikolla bailataan (ja käydään samalla luennoilla) ja sitten viikonlopuksi lähdetään kotiin lepäämään ja opiskelemaan. Hiukan omituinen systeemi, ja meille Erasmuksille vielä hankalaa, koska meidän pitää juhlia kaikki viikot ja matkustaa viikonloput! :D That said, Dubliniin alle kahden viikon kuluttua! À tantôt!