Joyeux Noël!

Eli hyvää joulua vaan kaikille sinne Suomeen ja muualle maailmalle! Tulihan se joulu tänne Belgiaankin vihdoinkin, vaikka välillä meinasi jo epätoivo iskeä. Mutta aloitetaanpa alusta! Viime kerralla jäätiin joulukuun puoliväliin, ja olin lähdössä katsastamaan Brysselin joulumarkkinat. Onneksi tuli mentyä, kyseessä on kuulemma Euroopan suurimmat joulumarkkinat, ja sen kyllä huomasi! Väkeä oli PALJON ja kaikkia eri kieliä kuuli kyllä siinä väkijoukossa. Minä ja yksi suomalainen Joonas kierreltiin siinä kojuja, ja maistettiin myös paikallista hehkuviiniä (joka ei ollut edes kamalan hyvää, ja kuulemma se vaan ostetaan kaupasta valmiina ja lämmitetään siellä markkinoilla...). Maistettiin myös paikallisia erikoisuuksia, eli croustilloneja. Ne on sellasia n. 3 cm halkaisijaltaan olevia palloja, munkkeja oikeastaan, jotka kuorrutetaan tomusokerilla. Hyviä, mutta eipä kai mitenkään ihmeellisiä. Ja löydettiinpä me myös suomalainen koju markkinoilta (katolla iso Suomen lippu), jossa myytiin porontaljoja ja pienoisjoulupukkeja. Ei viitsitty mennä juttelemaan, kun jotkut turistit siinä juuri kyselivät porontaljoista jotain... Loppuviikonloppu meni sitten myös Brysselissä, enhän mä pääse ikinä lähtemään ajoissa kotiin! Käytiin Hannan kanssa vielä sunnuntaina elokuvissa katsomassa piirrettyjä ranskaksi :D

Siitä alkavalla viikolla olikin kovasti jouluvalmistelut käynnissä: maanantaina Henrikan kanssa tehtiin piparitaikina, ja tiistaina sitten leivottiinkin pipareita! Mukana myös kanadalaisvahvistus Kelly. Löysin kuin löysinkin kaupasta piparimuotteja, joten onnistui helposti. Pipareita taisi tulla joku yhdeksän pellillistä, eli niitä syödään vielä pääsiäisenäkin varmaan... Ei ihan samoilta maistunut kun Suomessa, koska ihan kaikkia mausteita en täältä löytänyt, mutta ainakin olivat tarpeeksi lähellä! Keskiviikkona sitten pidettiin omat pikkujoulut, jolloin meidän kolmen mukaan liittyi myös venezuelalaisvahvistus Josephine. Koristeltiin pipareita ja syötiin joulutorttuja ja glögiä. Niin, ja joulutortut onnistui tällä kertaa, kun tajusin kostuttaa sen pakastevoitaikinan vedellä ennen leipomista! Ihana jouluinen fiilis.

Sitten tulikin jo viikonloppu, ja minä suuntasin Ranskaan ja tarkemmin sanottuna Angers-nimiseen kaupunkiin, jossa Katriina vietteli vaihtonsa viimeistä viikonloppua. Reissu meinasi kuitenkin tyssätä ihan alkuunsa, koska torstaina alkoi täällä Belgiassakin sataa lunta! Ihmiset sanoivat, että yleensä täällä on lunta 2-3 päivää vuodessa, mutta nyt sitä kesti kyllä viikon! Ja kaikki olivat innoissaan, minä mukaanlukien, mutta little did I know... Iltasella luentojen jälkeen lähdin suunnistamaan junalla kohti Brysseliä, jossa viettäisin yön koska bussi kohti Pariisia lähti aikaisin aamulla. Junat olivat tietty myöhässä, ja kun vihdoin pääsin Brysseliin asti, ei busseja kuulunut millään. Lopulta puolen tunnin odottelun jälkeen hyppäsin bussiin, jonka ei edes pitänyt pysähtyä minun pysäkilläni, mutta kuski lupasi jättää pois liikennevaloissa. Pääsin lopulta Hannan luokse. Ajattelin illalla sitten soittaa taksin itselleni asemalle seuraavaksi aamuksi, koska mikään julkinen kulkuneuvo ei kulje vielä niin aikaisin aamulla. Soitin sitten pariin paikkaa, ja mistään ei vastattu. Aloin etsimään netistä lisää numeroita, ja soitin 9 eri taksifirmaan, joista missään ei vastattu puhelimeen. Aloin sitten jo olla sitä mieltä että mun puhelimessa on jotain vikaa, mutta odotin pari tuntia ja soitin uudestaan. Taas sama juttu, kaikki 9 numeroa läpi eikä mistään vastata. Sitten yhdessä numerossa vastattiin, ja sanottiin että taksit ei kulje, koska on huono keli. Kuskit ei tule töihin. Jos joku taksi kulkeekin, niin ainakaan se ei pidä radiotaan päällä. Kannattaa kuulemma yrittää kysellä tuntia ennen lähtöä. Ja lähtöhän oli siis aamulla klo 5.00. Siis ihan oikeesti, max. 10 cm lunta ja taksit kieltäytyy ajamasta?! Aloin jo vähän panikoida, mutta odotin taas tunnin ja aloin soittelemaan takseja läpi (eihän mulla ollut mitään menetettävää, koska ei niistä vastata kuitenkaan, right?) Mutta sitten ihme tapahtui, ja yhdestä paikasta vastattiin ja klo 2.00 sain varattua itselleni taksin aamuksi. Olin ihan varma, että taksi ei saavu paikalle, mutta kyllähän se sitten soitteli summeria sovittuun aikaan. Pääsin bussiasemalle (olin siis ostanut bussilipun Pariisiin, josta jatkaisin junalla Angersiin koska siinä säästi jo melkein 100 eur), tein check-inin ja odottelin, mutta mitään ei vain tapahdu. Sitten kävin vähän kyselemässä, ja bussi oli tulossa Berliinistä ja oli myöhässä. Lopulta päästiin sinne bussiin tunnin myöhässä, ja koska kaikilla teillä oli kaaos lumen takia, oltiin Pariisissa kaksi tuntia myöhässä. Olin varannut kaksi tuntia vaihtoaikaa, eli myöhästyin sitten junastakin. Lippua ei enää vaihdettu, koska ei ole junayhtiön vika että myöhästyin junasta, ja jouduin sitten ostamaan uuden lipun joka tietysti juuri ennen junan lähtöä maksoi paljon enemmän. Eli hiukan kalliiksi tuli tämä reissu! (Laitan kyllä bussiyhtiölle vielä reklamaatiokirjeen menemään kunhan ehdin sellaisen kirjoittaa, onneksi tuli viime vuonna yliopistolla senkin tekemistä harjoiteltua!) Pääsin Angersiin lopulta joskus myöhään iltapäivästä, ja oli ihana nähdä Katriinan kanssa pitkästä aikaa ja hengailla siellä kaupungissa. Maanantaista lähdin kotiin, ja kappas kun edelleen junat ja bussit olivat lumen takia myöhässä, mutta lopulta 11h matkustamisen jälkeen selvisin kotiin. (Oikeasti olen sitä mieltä, että näissä maissa on jotakin vikaa kun vähästä lumesta seuraa pelkkä kaaos!)

Tällä viikolla oli ohjelmassa tiukkaa opiskelua: se kuuluisa latinan lopputentti häämötti aatonaattona iltapäivästä. Lievästi sanottuna oli hiukan motivaatio-ongelmia, kun kaikki muut tuntuivat jo päässen joululomille. Opiskelin nyt sitten sen verran kun sain aikaiseksi ja kai se ihan tarpeeksi hyvin meni. Tulokset tulevat tammikuun viimeisenä päivänä. Mutta vihdoin pääsin minäkin siis joulunviettoon! Keskiviikkoiltana uhmasin taas huonoa säätä ja matkustin Brysseliin kimpsuineni ja kampsuineni. Aattona syötiin suomalais-itävaltalainen jouluateria: suomalaisuutta edustivat joululaatikot (tuliaisina Suomesta, ihanaa!) sekä Saarioisten valmiit joulukinkkuviipaleet (:D), lämminsavulohi ja karjalanpiirakat, Itävaltaa oli kesäkurpitsa-alkukeitto ja possupaistia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Meillä oli myös glögiä ja niitä pipareita, joulutorttuaineksetkin löytyisivät mutta kun kukaan ei jaksa niitä enää syödä! Joulua vietettiin siis nelisin: minä, Hanna, Hannan poikaystävä Jani (joka meille toi siis näitä Suomen-tuliaisia) sekä Hannan kämppis Wiranti (siis se itävaltalainen!). Availtiin sitten vielä aattoiltana lahjat, kiitosta vaan kotiväelle ja kavereille, olivat mahtavia!

Tänään on siis joulupäivä (tai itse asiassa onhan tuo kääntynyt jo Tapaninpäivän puolelle...), ja tänäänkin ollaan vaan hengailtu ja katseltu leffoja, ei siis mitään järkevää. Muutaman tunnin päästä minulla on jo herätys, ja seuraavaksi suuntana Lontoo! Siellä kaverini Marianne jo odottelee. Saan siis asua heidän luonaan seuraavat 5 päivää, ja Marianne on kivasti luvannut näyttää minulle Lontoota. Ja Lontoossa tuleekin muuten täyteen 21 vuotta! Lontoosta tulen yöbussilla (bussi taas, 200 eur halvempi kuin Eurostar!) takaisin Brysseliin uudeksi vuodeksi. Sen jälkeen ohjelmassa olisi pari päivää opiskelua, Amsterdamin reissu ja heti reissun jälkeen alkavatkin ne tentit. Eli kiirettä pitää! Nähdään (tai siis kirjoitellaan tietysti tässä tapauksessa) sitten ensi vuoden puolella! Toivottelen kaikille vieläkin parempaa vuotta 2010!

« Tempus fugit »

...eli aika katoaa. Teen paluun näihin latinan sanontoihin opintojen innostamana, koska aika taas rientää! Viime postauksessa olin menossa Disneylle, eli alotetaan sitten siitä. Lähdettiin täältä aamulla bussilla klo 5.30 kohti Marne-La-Valléeta ja Disneylandia. Aikaa meillä meni vähän päälle neljä tuntia, joka sujui aika kivuttomasti nukkuessa. Pariisiin oli luvattu sadetta koko päiväksi, ja onneksi olinkin osannut varustautua kuoritakilla ja hanskoilla. Oli kyllä ehdottomasti kylmin päivä, jonka oon tänä syksynä kokenut! Hassua, että se sattui juuri sitten Disneyn-reissulle. Lisäksi Disneylle oli luvattu se blackout (eli ihmisodotuksen suurin "taso"), mutta minä tunsin puistot ja osasin tehdä reittisuunnitelman. Mentiin ensin Studioiden puolelle, haettiin Fastpass ToT:hen (Tower of Terror) ja mentiin jonottamaan Rock'n'Roller Coasteriin. (Joka on siis se Aerosmith-juttu. Pakko myöntää, etten ikinä Disneykesänäni sinne ollut ehtinyt, eli eipä mennyt hukkaan tämäkään Disney-reissu.) Käytiin myös Studio Tram Tourissa odotellessa ToT:n aikaa. Päästiin sitten lopulta sinnekin. Tämän jälkeen me suunnattiinkin jo puiston puolelle, että ehditään nähdä sieltä kaikki paikat. Ensimmäisenä stoppina oli - itseoikeutetusti - Frontierland. Haettiin Fastpassit BTM:ään (Big Thunder Mountain) ja lähdettiin jonottamaan Phantom Manoriin, koska olihan siellä nyt ihan pakko käydä katsomassa onko mikään muuttunut. Mun vanhoista työkavereista ei ihan kauheen moni ollut töissä, mutta meillä kävi tuuri, kun juuri kun oltiin astuttu jonoon niin minä näin että siihen portille vaihtui työntekijä ja se oli mun vanha kaveri Eric! Kävin sitten jutskailemassa Ericin kanssa ja niinhän siinä kävi, että minä viittoilin Henrikalle jonoon että jättää jonottamisen, ja päästiin tunnin jonon ohi VIP-puolelta :) Mahtavaa tuntea ihmisiä, hihih! Ja eihän siellä mikään ollut muuttunut, ihmiset vain vaihtuneet. Tässä vaiheessa päivää se sade sitten alkoikin ja jatkui koko loppupäivän. Me käytiin kiertämässä sitten muutkin puiston maat ja käytiin syömässä. Kävästiin Ruususen linnassa, jonka jälkeen olikin jo aika katsella paraatia (joka on muuten edelleen sama Once Upon A Dream! Kaikki muistot tulvi mieleen, koska mä useesti omana Disneykesänäni olin myös paraatissa töissä.) Paraatin aikana satoi vettä kaatamalla. Mun takki kesti suhteellisen hyvin vettä, mutta Henrika oli ihan likomärkä. Paljon ei kuitenkaan ollut tehtävissä, koska meidän bussi lähti vasta illalla. Kuivateltiin vähän, ja lähdettiin sitten käyttämään BTM:n Fastpassit sekä käymään Pirates of the Caribbeanissa. Tähän aikaan illasta ei ollut enää ihan kamalia jonoja edes, ja käytiin sitten vielä "pienemmissä" laitteissa etenkin Fantasylandin puolella. Vähän myöhemmin illalla oli sitten vuorossa joulukuusen ja linnan valojen sytyttäminen sekä Fantillusion-paraati (jossa mä olen myös ollut töissä monta kertaa!). Sen jälkeen shoppailtiin vielä kalliissa Disney-kaupoissa (jossa muuten melkein jo sain CM-alennuksenkin! Harmi kun sen myyjän pomo sattu seisomaan juuri vieressä.) Illalla sitten 22.30 lähti bussi takaisin kohti Louvain-la-Neuviä, ja kotosalla oltiin vähän ennen kolmea. Mutta LOISTAVA päivä, varmaan paras koko syksynä! (Ja sanoinko jo, että haluan sinne takaisin töihin? :D)

Disneyn taianomaisesta maailmasta palattiinkin aika pian takasin maanpinnalle, ja viime viikolla ei oikeastaan ollutkaan mitään erikoista. Keskiviikkoyönä oli mun vuoro leikkiä St-Nicolasta, ja mä olin ostanut kaikille tytöille (+itselleni, eihän se muuten ole mikään salaisuus!) pienet tuikkukynttiläsysteemit, jotka paketoin vielä kauniisti. (Muut tytöt muuten toivat lähinnä suklaata ja kaikkia herkkuja, eikä kukaan muu ollut paketoinut mitään... Minä en ollut ihan perillä, että St-Nicolas yleensä tuo kaikkia herkkuja! Mutta eipä kukaan ainakaan valittanut.) St-Nicolaksen päivähän oli sunnuntai, eli sama kun meidän itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivästä puheenollen, lauantai-iltana suuntasin Henrikan kanssa Brysseliin, jossa yksi Henrikan vanhoista kavereista järkkäsi suomalaiset itsenäisyyspäivän juhlat. Ja hienot juhlat olikin, oikein pukujuhlat! Ja Brysselissä kun oltiin, niin ainakin puolet juhlijoista oli Euroopan parlamentissa töissä. Kömmittiin sieltä sunnuntaina kotiin, ja valmistauduttiin katsomaan Linnan juhlia kera suomalaisten tuliaisten: glögiä ja joulutorttuja. Mutta Yle Areena ei toiminut (ylläri!) joten Linnan juhlat jäi näkemättä ja belgialainen valmisvoitaikina on ihan huonoa ja meidän tortut oli aika kuivia ja rapeita. (Ja ei, en polttanut niitä!) Mutta luumuhillo oli hyvää. Täytyy ensi kerralla varmaan vääntää se taikinakin itse, jos vaan joskus ehtisi!

Nyt tullaan tarinoissa jo tähän viikkoon. Alkuviikosta ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Keskiviikkoillaksi oli suunniteltu tyttöjen (=kämppisten) kanssa yhteinen illallinen (crêpejä, nam!), koska meidän piti nyt paljastaa että kuka oli minäkin yönä toiminut St-Nicolaksena! Oltiin juuri istumassa pöytään, kun tytöt tulevat keittiöön laulaen onnittelulaulua ja kantaen lahjapakettia. Minä sitten hölmistyneenä kuvittelin, että yhden Carolinen poikaystävällä on varmaan synttärit (tyyppi käytännössä katsoen asuu meillä, eli sen synttäreiden juhlimisessa meillä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä), mutta tytöt sitten valistivat että kyseessä on MINUN synttärit, vähän vaan ajoissa. (Ikinä ei olla samaan aikaan syömässä jos sitä ei olla erikseen sovittu, ja koska mun synttärit sattuu olemaan joululomalla ja heti loman jälkeen on kolme viikkoa tenttejä niin juhliminen olisi mennyt helmikuulle. Tytöt olivat sitten päättäneet pitää mulle yllätyssynttärit. Ja yllätys oli kyllä ihan täydellinen! Ihania kämppiksiä mulla, en mä olisi edes ajatellut että mun synttäreitä kamalasti juhlittaisiin. <3) Hauska sattuma, koska keskiviikkona sattui myös olemaan mun nimipäivät. Päästiin sitten jälkiruuan (suklaafondueta, mmm!) aikana itse asiaan, eli arvaamaan St-Nicolaksia. Jostain syystä mä olin tosi hyvä ja arvasin kaikki oikein, ja mun palkinto oli oikeeta italialiasta tiramisua (Natalinan vanhemmat on italialaisia, ja sen veli pitää ravintolaa...). Häviäjän (tai meidän tapauksessa häviäjien) tehtäväksi koitui järkätä seuraava yhteinen illallinen. Ja koska häviäjiä oli neljä, taidetaan me saada oikein kunnon monen ruokalajin illallinen seuraavaksi!

Torstaina (eilen!) oli vuorossa Erasmuksien Goodbye Dinner (mihin tää koko lukukausi oikein meni?!) ja tietysti vielä käytiin vähän juhlimassa ennen kuin kaikki bilemestat sulkee ovensa. Kuulitte siis oikein, ne cerclet joista olen puhunut (siis ne, joissa vaan olut lentää ja joissa kaikki käy), sulkevat ovensa vissiin ensi viikolla ja avautuvat vasta helmikuun 1. päivänä, kun uusi lukukausi alkaa. Syy on se, että ne ovat kaikki opiskelijavetoisia ja tällä taataan opiskelurauha kaikille. Silti kyllä tuntuu hiukan omituiselta käytännöltä. Kaikki "tavalliset" baarit ja ravintolat on kuitenkin ihan normaalisti auki. Kokeista puheenollen, nehän lähestyy uhkavaa tahtia ja suurin osa ihmisistä kertaa jo täyttä päätä. Pienoinen paniikki alkaa ehkä iskeä, mullahan on se kuuluisa latinan lopputentti jo alle kahden viikon päästä! Muut tentit (4) menevät sitten tammikuulle, ja alkavat heti loman loputtua. Toisin sanoen, eihän täkäläisillä opiskelijoilla ole lomaa ollenkaan vaan he opiskelevat ihan järjettömästi. Pitäisi kai ottaa mallia, mutta eihän Erasmukset ikinä opiskele! Heh.

Puolitoista viikkoa pitäisi siis vielä jaksaa ja sitten onkin jo joulu! Vihdoin sain kaikki joulusuunnitelmat järjestykseen, vaikka yhdessä vaiheessa iski epätoivo kaikkein suunnitelmien kaatuessa. Mutta nyt olen siis viettämässä joulua Brysselissä, josta Tapaninpäivänä suuntaan Lontooseen yhden Erasmuskaverini ja hänen perheen luokse, ja sieltä sitten uuden vuoden aatoksi takaisin Brysseliin. Uuden vuoden jälkeen suuntana on puolestaan Amsterdam, josta saavutaan tänne tekemään tenttejä. Nyt siis täytyy ottaa itseänsä niskasta kiinni ja aloittaa opiskelu! Tai ehkä vasta sunnuntaina, jos huomenna käväisisi vielä Brysselissä joulumarkkinoilla. Ai niin, ja ensi viikolla olisi tarkoitus pitää pikkujouluja ja siihen liittyen tehdä pipareita! Tänään kävin metsästämässä kaikki ainekset, mutta tajusinpa että enhän minä omista yhtäkään piparimuottia! Toivottavasti jostain kaupasta löytyisi jotain, huomenna lähden etsiskelemään. À la prochaine!