Opiskelua...

Huomiseksi pitäisi kerrata fonetiikkaa, mutta tähänhän se sitten johti... Kaikkea muuta tekemistä olen jo keksinyt! Fonetiikkakin on sellaista, josta suoritin kurssin toukokuussa Suomessa, täällä ollaan vaan luettu paljon yksityiskohtasemmin asiat eli opiskeltavaa olisi. Käynnistysvaikeuksia vain, toivottavasti!

Viimeksi olin lähdössä karaokeiltaan. Kävikin ilmi, että karaokepuoli oli suljettu mutta päästiin me edes biljardia pelaamaan! En lähtenyt sieltä minnekään jatkoille vaan kiltisti kotiin nukkumaan siinä toivossa että flunssa jo alkaisi vähitellen väistymään. Perjantaina nukuin myöhään (ei kursseja perjantaisin!) ja siivosin kämpän (kaikki paska kulkeutuu huoneeseen kun yhteisissä tiloissa suurin osa käyttää kenkiä...). Onneksi yhdellä kämppiksistä on imuri, jota muutkin saa lainata :) Vähän helpottaa kyllä siivousurakkaa. Perjantain toinen urakka olikin sitten pyykkäysmahdollisuuden selvittäminen. Meidän pesula on n. 400 m kämpiltä, ja sinne sitten raahasin kaikki vaatteni (onneksi olin käynyt Ikeassa, ja olen nyt ihanan ison Ikea-kassin onnellinen omistaja!). Pesulassa maksaa yksi koneellinen 4 euroa. Sen lisäksi pitää olla omat pesuaineet, ja kuivausrumpu maksaa 50 snt/10 min. Sitten kun vielä valkopyykin mieluusti pesisi erikseen, niin kävi mielessä jo se iskän ehdottama vaihtoehto: ostetaan vaan uusia vaatteita ja lähetetään entiset Suomeen! :D No, rohkeasti kuitenkin käytiin pyykkikoneen kimppuun (me on siis minä ja Henrika, toinen suomalainen tyttö jonka kanssa asutaan lähekkäin ja jonka kanssa jaettiin sitten pyykkikoneet köyhinä opiskelijoina.) Vähän nuukailtiin ja laitettiin kuivausrumpu vaan puoleksi tunniksi pyörimään, ja niinhän siinä kävi että mun vaatteet on edelleen kosteita ja tänään on kuitenkin jo maanantai! Eli ensi kerralla ei auta säästellä euroja jos haluaa kuivia vaatteita. Niin kallista lystiä on kuitenkin, että kaikkia vaatteita varmaan tulee käytettyä ennen kun niitä lähtee uudestaan pesettämään.

Siivous- ja pyykkiurakasta selvittyämme lähdettiin kaupungille yhdessä ostoksille tyttöjen kanssa (Erasmuksia, me kaksi suomalaista + kaksi brittiä). Päätettiin pitää ihan rauhallinen ilta ja hengattiin mun luona (kätevää, kun kaikki kämppikset lähtee aina viikonlopuksi koteihinsa!) ja tehtiin tortilloja ja vuokrattiin ranskalainen leffa.

Lauantain ohjelmassa oli jo se mainostettu Luxembourgin retki! Paikka on pieni, mutta todella kaunis. Kannattaa todellakin käydä! Lähdettiin aamulla aikasin junalla ja tultiin iltajunalla takaisin. Junaliput maksoi yhteensä 40 eur, eli ei mitään kovin kallista lystiä! Mahtava paikka.

Sunnuntaina mulla oli ohjelmassa laiskottelua, ja sainpa aikaseksi tehtyä myös omenapiirakkaa à la finlandaise. Selkä vääränä kannoin jauhoja ja sokeria kotiin sitä varten. Ja piti ostaa myös kulho ja sähkövatkain. Täytyy loppuvuonnakin leipoa sitten niin ettei ihan turhaa mennyt niihin rahaa! Sunnuntaina opiskelin myös vähän fonetiikkaa brittiläisen Mariannen kanssa ja sitten hengailtiin Henrikan kanssa ja etsittiin halvinta mahdollista reissua Pariisiin. Päätettiin sitten lähteä vielä Welcome Weekin viimeiseen partyyn (Soirée latino), jossa muuten voitettiin joukkueena siellä järjestetty tietokilpailu! Palkinnoksi tietysti olutta belgialaiseen tapaan :D Ça va!

Tänään mulla oli sitten yksi luento (lingvistiikkaa, joka ilmeisesti olisi sama kun yleisen romanistiikan kurssi Suomessa). Toivotaan että näin todella on! Vaikutti ainakin mielenkiintoselta. Kaikki kurssit täällä on tuntunu kyllä laadukkailta ja mielenkiintosilta, mikä tietysti on ihan mahtava juttu. Kaikkia mulla ei edes vielä ole ollut, ja itse asiassa vieläkin tuskailen niiden lopullisten kurssivalintojen kanssa. Rajasin kurssit 58 op:een, ja ilmeisesti pudotan siitäkin vielä kaksi kurssia pois, jolloin koko vuoden saldo olisi 50 op (ja jäisi vielä varaa sille, että en pääsisi jotain kurssia läpi). 58 olisi ihan normaali määrä Suomessa, mutta en halua viettää koko aikaani täällä opiskellen, joten pakko on vähän karsia. Omituista, kun ei mitenkään haluaisi luopua yhdestäkään kurssista! Ihmeellinen into on iskenyt haalia kaikkia mahdollisia kursseja. Harmi vaan että tuo into ei siinä konkreettisessa opiskeluinnossa näy lainkaan :D Mulla on keskiviikkoon asti aikaa lopullisesti päättää mitä teen, sillon mulla on tapaaminen mun koordinaattorin kanssa ja hän lyö allekirjotuksen mun opintosuunnitelmaan.

Tälle viikolle ei sitten olekaan enää Erasmus-bileitä, kun Welcome Week on ohi. Paitsi keskiviikkona olisi kai jotain, mutta minä juhlin yhden kämppiksen synttäreitä. Tosi jees, me aika vähän nähdään toisiamme täällä kämpässä, ja Erasmusten kanssa puhutaan melkein pelkästään englantia eli odotan ihan innolla tätä meidän iltaa. Selitys sille, miksi Erasmusriennoissa puhutaan englantia on se, että täällä on todella paljon (uskaltaisin jopa väittää, että suurin osa) Erasmuksia, jotka eivät puhu sanaakaan ranskaa! Syy on siinä, että yksi UCL:n laitoksista on Louvain School of Management, jossa kaikki kurssit pystyy opiskelemaan englanniksi. Ei siis tarvita ranskaa mihinkään. Se vain tarkottaa niille meistä, jotka haluaisivat puhua ranskaa, vähän vaikeampia aikoja, koska meidän pitää sitten puolestaan etsiä jostain niitä ranskankielisiä kavereita. Vähän mua kyllä helpottaa se ajatus, että mä puhun ranskaa aivan loistavasti verrattuna suurimpaan osaan Erasmuksista, mikä on ihan hullua! Ihmiset lähtee opiskelemaan Belgiaan osaamatta yhtään mitään. Multa kysytään ihan ihmeissään että ihanko oikeasti mä luen kaikki kurssini ranskaksi? No kyllä. Mä olen vielä täällä koko vuoden, tuntuu että ehdottomasti suurin osa on vaan puoli vuotta. Tämä puolestaan tarkottaa sitä, että mä saan osallistua Welcome Weekiin uudestaan helmikuussa!

Viimenen asia tältä erää: Posti. Mä olin jo tehnyt listan, että mitä kaikkea mä tarvitsen tänne Suomesta: villasukat (toiset, edellisistä ei kohta oo enää mitään jäljellä kun ne on niin kovassa käytössä) ja/tai Ainot/Reinot (lattia on niin kylmä, ja pitäis kyllä olla sisäkengät kun keittiössä kulkee), kumisaappaat (Marimekon suomalaiset ihanat designkumisaappaat olisi aika kova juttu, täällä sataa kuulemma koko ajan. Vaikka tähän asti on satanutkin vaan kerran!) ja salmiakkia. Mutta kun meiltä täältä kaupungista lähti postitoimisto pois kesällä (ilmeisesti jos oikein olen ymmärtänyt, se yksityistettiin eli samaan tapaan kun Suomessakin on asiamiespostit, ja nyt sitä ei ole täällä ollenkaan), niin en mä voi oikein vastaanottaa tänne mitään paketteja! Lähin postitoimisto on Ottigniessa, jonne menee täältä 10 min junalla, eli ei sekään nyt sitten mikään kamala matka olisi, mutta kuitenkin vähän monimutkaista. Mun kämppis tosin tarjoutu tekemään niin, että mun mahdolliset paketit lähetetään sille kotiin, josta se sitten tuo ne mulle. Ihana tyyppi, mutta se nyt vasta monimutkaseksi ehkä menisikin! Täytyy vähän pohdiskella, että miten sitä pärjää ilman noita (ja muita) tavaroita... Marraskuun lopussa kuitenkin vasta tulee Suomen-reissu eteen.

Niin, täällä siis kaikki belgialaiset opiskelijat lähtee koteihinsa viikonlopuiksi ja kaupunki lähestulkoon autioituu! (Ja kaikilla isot pakaasit aina mukanaan, he vievät pyykkinsä kotiin! Ymmärrän täysin.) Täällä elämä jaksottuukin niin, että viikolla bailataan (ja käydään samalla luennoilla) ja sitten viikonlopuksi lähdetään kotiin lepäämään ja opiskelemaan. Hiukan omituinen systeemi, ja meille Erasmuksille vielä hankalaa, koska meidän pitää juhlia kaikki viikot ja matkustaa viikonloput! :D That said, Dubliniin alle kahden viikon kuluttua! À tantôt!

"C'est la police!"

Toinen viikko jo melkein vierähtänyt täällä, tuntuu edelleen ikuisuudelta! Paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Piti oikein itsekin lukea, että mihin on jääty edellisessä postauksessa. Maanantaiaamuna heräsin ja flunssaa meinasi pukata päälle. Edessä oli eka päivä yliopistolla, eli ei muuta kun apteekin kautta keskustaan! Apteekissa yritin epätoivoisesti selittää ranskaksi, että nenä on tukossa ja kurkku kipeä eli tarvis vähän Nasolinia. Heppu varmaan naureskeli partaansa minua palvellessaan, mutta ainakin sain belgialaista vastinetta Nasolinille! Ja totta kai kyseltiin vielä perään että onko muita oireita, jos vaikka sikainfluenssa olisi iskenyt... Mutta ei onneksi! Ekana päivänä yliopistolla meillä oli infotilaisuus, jossa ei oikeasti tarjottu minkään näköistä hyödyllistä informaatiota. Puhuttiin, että lopulliset kurssivalinnat tehdään lokakuun alussa, mutta ei kerrota miten niille kursseille rekisteröidytään jne. jne. Tähän auttaa onneksi aina kysyminen, ja suurin osa asioista lopulta selvisikin. Vaikka monenlaista seikkailua on tullut tehtyä viikon mittaan eri bureauhin.

Tiistaina alkoivat kurssit. Niille saa siis mennä ilman ennakkoilmoittautumista, ja me Erasmukset ollaankin paljon harrastettu eri kurssien kokeilemista, nyt kun meillä on siihen mahdollisuus! Tiistaina mulla oli joku lingvistiikan kurssi, jonka arvioin etukäteen maailman tylsimmäksi, mutta osoittautuikin yllättävän mielenkiintoiseksi! Tullaan siellä mm. arvioimaan eri ranskan aksentteja (siis Ranska, Belgia, Québec jne.) ja analysoimaan niiden foneettisia piirteitä ja käsitellään belgisismejä (eli siis Belgian ranskalle ominaisia sanontoja). Huippua! Tiistaina yritinkin sitten loppupäivän selviytyä muille kursseille, tuloksetta tosin :D Se ei aina ole ihan itsestäänselvää, että missä kurssi pidetään tai kuka sinne saa osallistua. Keskiviikkona oli uusi yritys ja aamulla tarkoituksena oli mennä ranskan kielen historian luennolle. Paikalla oli opiskelijoita, mutta proffaa ei näy missään. Ilmeisesti luennot alkaakin vasta kahden viikon päästä. Iltapäivällä menin latinan luennolle. Vaikuttaa tosi kivalta, mutta erittäin suuritöiseltä kurssilta. Katotaan miten käy! Tänään oli sitten vielä ensimmäinen pedagogisten luento. Ne on täällä maisterivaiheen opintoja, eli vähän jännittää kuinka käy, mutta tänään ainakin oli tosi kiva ja ymmärrettävä tunti! Multa jopa kysyttiin että haluanko tehdä harjottelun :D Jos nyt en kuitenkaan, säästetään ne sitten Suomeen. Täällä on muuten ärsyttävä piirre kursseissa se, että niissä on erikseen harjoitusluennot (siis tunnit, joissa tehdään jotain tehtäviä, läsnäolopakko) ja niiden ajankohdasta ilmotetaan ekalla tunnilla. Totta kai kaikki menee aina muiden kurssien kanssa päällekkäin ja ne lisäävät viikko-ohjelmaan aika monta tuntia lisää! Tässä on juuri pohdinnassa, että mitähän kursseja jättäisin pois kun kaikkia ei pysty millään tekemään (eikä toisaalta haluakaan liikaa täällä opiskella). Tällä hetkellä syksyksi pyörii noin 10 kurssivaihtoehtoa, joista varmaan 2-4 joudun pudottamaan pois. Ärsyttävää miettiä, että saako niitä kursseja sitten hyväksiluettua, ja aika tiuhaan täällä selaillaan kurssikuvauksia HY:stä ja verrataan niitä täkäläisiin. Tässä voi kyllä vielä käydä niin, että päätän vaan opiskella jotain kivaa ja tapella niiden hyväksilukemisesta sitten ensi syksynä Suomessa.

Päivät on menny yliopistolla seikkaillessa ja illat sitten Eramusriennoissa. Meillä on meneillään Welcome Week, joka tarkoittaa joka illalle jotain ohjelmaa. Maanantain BBQ:n jätin väliin flunssan takia, mutta tiistaina olin maistelemassa oluita (enkä vieläkään oppinut niitä juomaan, ainoastaan ne hedelmäoluet on hyviä!) Brasse-Tempsissä, eilen oltiin syömässä ja sen jälkeen melko massiivisessa ulkoilmabileissä (vähän kun Suomen festarit. Ihan hullua, ne vaan järkätään jossain yliopiston luentosalirakennusten välissä! Ja olut 90 snt tuoppi. Kaipa sitä pihinä ihmisenä oppii sitäkin vuodessa juomaan.) Tänään pitäisi vielä lähteä Snooker/Pool+Karaoke -iltamiin toiseen baariin. Ei kyllä flunssa oikein meinaan parantua, kun ei ikinä ehdi kotona eikä niin paljoa nukukaan. Mutta jos sitä ens viikolla sitten! Huomennakin olis illalla jotain ohjelmaa ja lauantaina Erasmus-retki Brysseliin. Minä ja Hanna ja yksi kolmas suomalainen tyttö lähdetään vissiin kyllä lauantaina käymään Luxembourgissa, Hanna on jo hommannu meille sieltä paikallisen oppaankin!

Ai niin, ja unohtui melkein selittää tuon otsikon salaisuus! Tiistaiaamuna oli mukava aamuherätys. Olin vielä nukkumassa (melkein hereillä, olihan se kello jo soinutkin! :D) kun ovelta kuuluu äänekäs koputus. Unenpöppörössä huudan "Oui?" ja kuvittelen, että joku kämppiksistä tulee sanomaan että lopeta jo se torkuttaminen, mutta sieltä kuuluukin miehen ääni "C'est la police!". Enpä ole ennen moista aamuherätystä kokenut :D Kömmin siitä avaamaan oven, ja poliisisetähän se siinä tulee tarkistamaan että varmasti asun täällä. Ei vissiin ollu kyllä mitään epäilystä asiasta! Yliopistoltakin tuli jo postissa (nopeeta toimintaa, aika ihme!) se viimeinen puuttuva paperi, eli joku aamu tästä pitäisi mennä kai taas jonottelemaan lopullisen oleskeluluvan saamiseksi.

Puolet jutuista varmaan unohtui tässä kiireessä, nyt pitää taas lähteä Erasmusten kanssa ulkoilemaan! Taitaa kyllä karaoket jäädä väliin, ellei me kaksi suomalaista innostuta vetämään jotain ikivihreää... Huomenna on onneksi vapaapäivä, niin ehtii siivota ja tehdä kunnolla ruokaa ja tuskailla kurssivalintojen kanssa. À tantôt, jatkan niiden unohtuneiden juttujen kanssa sitten vaikka huomenna!

Home sweet home

Eka viikko vasta takana, tuntuu kun täällä olisi ollut jo paljon pidempäänkin. Syy on siinä, että tekemistä löytyy koko ajan! Keskiviikkona jonotin rekisteröitymään yliopistolle. Siellä kivasti yksi ihminen ottaa vastaan kaikki Erasmus-opiskelijat, eli jonotusta oli todellakin tiedossa. Seinällä onneksi kivasti luki, että mitä kaikkia dokumentteja ja valokuvia ym. pitää olla mukana. Minun vuoroni tullessa kävi kuitenkin ilmi että "passi tai muu henkilökortti" tarkoittaakin kopiota siitä! Kas kun en itse ymmärtänyt! No, ei auttanut muu kuin lähteä ottamaan kopiota. Minulle lyötiin kartta käteen ja sanottiin paikka minne pitää mennä. Löysin perille paikkaan, jossa ei ollut sähköä (!). Ei muuta kuin takaisin yliopistolle, josta käskettiin mennä toiseen paikkaan ottamaan kopiota. Sinnekin löysin kartta kädessä ja lopulta sain passin kopioitua. Itse rekisteröitymiseen menikin sitten noin 30 sek, kaikkeen muuhun pari tuntia. Tämän jälkeen yritin mennä rekisteröitymään asukkaaksi Belgiaan (EU vaatii "oleskeluluvan"). Virasto on mukavasti auki 8:30-12:30. Ehdin sisälle 12:25 ja olin jonottanut vähän yli puoli tuntia kun joku heppu tuli kysymään, että millä asialla liikuin. Kerroin, ja hän sanoi että rekisteröintejä tehdään ennen klo 11. Ilmeisesti jossain seinällä oli pienellä lukenut niin... Ei auttanut muuta kun lähteä kauppaan (joka päivä pitää käydä ostoksilla että pystyy sen vähän kerrallaan aina kantamaan kotiin!).

Seuraavana päivänä palasin sitten takaisin virastoon hyvissä ajoin. Papereita piti olla mukana montaa eri laatua + valokuvia (täällä tarvitsee niitä joka paikkaan!). Koska en ole vielä saanut jotain yliopiston rekisteröitymispaperia (tulee postissa joskus), sain ainoastaan 3 kk:n väliaikaisen oleskeluluvan. Tuon 3 kk:n kuluessa täytyy taas käydä jonottamassa ja viemässä se puuttuva paperi, jotta voi saada lopullisen luvan. Ja tässä seuraavan kolmen viikon aikana täytyy olla aina viiden jälkeen illalla kotona, koska poliisi tulee tarkistamaan että ihan oikeasti asun täällä. Byrokratian helmiä! Toisaalta täytyy olla tyytyväinen ettei ole viisumia, se vasta olisikin ongelmallista.

Torstaina illalla lähdin kuitenkin Hannan luokse Brysseliin, josta mentiin Erasmus-partyyn ja sieltä vielä Delirium-baariin, jossa on 2004 erilaista olutta. Ja join muuten itsekin persikkaolutta, uskokaa tai älkää! (Se ei maistunut oluelle yhtään, jee!) Perjantaina suuntana oli Ikea, jonne pääsi yllättävänkin helposti bussilla. Matkaan tarttui mm. peiliä ja lamppua ja kylpyhuoneen mattoa. Ja halvalla! Täällä Louvain-la-Neuvessä kun ei ole kuin pikkusisustuskauppoja, eli mitään ei voi kyllä laskea löytävänsä, ainakaan kovin huokeaan hintaan. Kotiin kun pääsin illalla niin huomasin ettei lamppu toimi! Eipä taas auttanut muu kuin lauantaina matkustaa takaisin Ikeaan (1,5h...) vaihtamaan sitä. Ikeasta väittivät, että lampun pitäisi toimia ja minulla on vain väärä lamppu siellä sisällä. Alan jo pikkuhiljaa uskoa tähän vaihtoehtoon, koska uusi lamppukaan ei toimi! Täytyy siis ostaa joku toisenmallinen ja kokeilla sillä. Ikeasta tarttui muuten lisää tavaraa mukaan, esim. kunnon matto (lattia on niin kylmä!) ja viherkasvi. Mun huone alkaa näyttääkin jo vähän kodilta! Ja mikä parasta, rahallinen investointi oli yhteensä n. 60 eur, eli ehkä sen nyt kestää maksaakin, kun kuitenkin vuoden ajan täällä asustelee.

Jäin sitten taas Brysseliin päiväksi (jossa sattui olemaan vuotuinen Bruxelles Folklore -tapahtuma, eli paljon ihmisiä ja ohjelmaa menossa!) ja Hannan sohvalle yöksi. Tänään Hanna tuli katsastamaan mun asunnon, ja nyt vaan odottelen että kämppikset saapuisivat tänne. Tänään pitäisi kaikkien tulla kun huomenna on yliopiston avajaiset ja tiistaina alkaa luennot. Toivotaan, että huomenna selviäisi paljon asioita yliopistosta (esim. kurssivalinnat on kokonaan tekemättä!). Pikkuhiljaa, täytyy muistaa että ollaan kuitenkin Belgiassa eikä Suomessa. À plus tard!

Väsynyt mutta onnellinen matkaaja

Terveisiä vaan Belgiasta! Piti nyt sitten heti ekana päivänä pistää tämä blogitouhu alulle, niin ei tarvitse kaikille erikseen kirjoitella sähköposteja. Tänään siis vasta saavutiin tänne! Tuntuu kuin olisi menny jo monta päivää, mutta ihan oikeesti vasta tänä aamuna oli lähtö. (Asiaan vaikuttaa tietysti se 2.30-herätys...) Kaikki lennot meni oikein mukavasti, ja Brysselin päässäkin selvisin ongelmitta junalle, mitä nyt junavirkailijoilta piti nyhtää tietoja mistään junista tai lippujen hinnoista. Asiakaspalvelun helmiä olivat.

No joo, Bruxelles-Nordilla vaihdoin junaa ja törmäsin tyttöön, joka oli ihan yhtä eksyneen näköinen kuin allekirjoittanut ja jolla oli vähintäänkin yhtä iso matkalaukku raahattavana. Tämä tyyppi on San Marinosta kotoisin! Päästiin sitten samaan aikaan Louvain-la-Neuve'n perille ja löydettiin vahingossa joku ulkomaalaisten opiskelijoiden vastaanotto. (Koko Louvain-la-Neuvehan koostuu yliopistosta, eli täällä todellakin otetaan opiskelijat huomioon!) Vastaanotolla ystävälliset tädit ja sedät kertoivat erinäisistä Erasmus-tapahtumista, ja sen jälkeen opastivat meidät asuntotoimistoon, koska molemmat olivat varanneet paikan yliopiston asuntolasta. Siellä jonoteltiin ja jonoteltiin (tämä on vasta jonojen alkua!) ja lopulta saatiin allekirjoitettua vuokrasopimukset. Kämppiämme ei kumpikaan meistä käynyt katsomassa, koska toimistosta sanottiin että jos ne eivät kelpaa, ei muuta ole tarjolla. Ei siis auttanut kuin allekirjoittaa.

Tämän jälkeen me saatiin yksi tyyppi meitä kuljettamaan ympäriinsä, ja kierreltiin ympäri kaupunkia ja yritettiin mennä hakemaan avaimia. Avainten haku osoittautui yllättävän haastavaksi puuhaksi, koska totta kai asuntoalueiden toimistot pitivät juuri silloin tunnin (tai vähän pidemmänkin...) tauon. Meidän kämpät vielä sattuivat olemaan eri suunnissa (koska opiskellaan eri tiedekunnissa, ja kämpät on suhteellisen lähellä omaa laitosta) niin tulihan sitä käveltyä! LLN on jalankulkukaupunki, ts. täällä menee autoja ainoastaan kaupunkin reunoilla ja jossain tunneleissa/parkkihalleissa kaupungin alapuolella. Välimatkat on suhteellisen lyhyitä, eli joka paikkaan voi kävellä mutta se tarkoittaa myös sitä että joka paikkaan on pakko kävellä. Isompien ostoksien kuljettaminen kämppään muuttuu siis vähän haastavammaksi. Esimerkiksi tänään kävin ostamassa siivousvälineitä kämpän siivoukseen + astioita ja huomiseksi aamupalaa, huomenna täytyy sitten käydä ostamassa taas lisää kamaa niin paljon kuin jaksaa kantaa. No, ainakin tulee hyötyliikuttua! Kämppään on keskustasta varmaan 1-2 km, ja se on vielä ylimmässä (neljännessä) kerroksessa ilman mitään hissejä.

Kämppä osoittautui ainakin näin ensisilmäyksellä ihan loistavaksi. Kyseessä on kuuden hengen solu, jossa on 2 suihkua, 2 WC:tä, todella iso keittiö/olohuone ja kaikissa huoneissa omat lavuaarit. Tapasin tänään kolme kämppistäni, joista kaikki pikaisella näkemisellä vaikuttivat äärettömän mukavilta. Yksi heistä esim. asensi mulle jo tämän netin (viime vuodesta tytöillä jo valmiina) vaikka lähti itse vielä loppuviikoksi kotiinsa. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, joten monet tuovat nyt kamojaan tänne mutta muuttavat lopullisesti vasta viikon lopulla. Mutta mikä parasta, ainakin 4 näistä viidestä kämppiksestä on belgialaisia! (Siitä viidennestä ei kukaan tiedä mitään, tulee uutena niinkun minäkin.) Vihdoin tulee nyt sitä ranskaa väännettyä oikein kunnolla :)

Tässäpä tämä päivä! Nyt lähden nukkumaan ja parantelemaan kivistäviä jalkojani. Huomenna ohjelmassa mm. yliopistolle kirjoittautuminen ym. byrokratiaa (=jonottamista!) + prepaid-liittymien hintavertailua. Yritän bloggailla silloin tällöin kuulumisia, ja olishan se ihan kiva tietää mitä Suomessakin tapahtuu (eli sähköposti toimii tänne suuntaan ihan mainiosti!)

P.S. Lentäkää kaikki keskellä yötä (n. klo 4 oli check-in), niin ei tarvitse maksaa ylipainomaksuja matkalaukusta! Lentokentällä virkailija pahoitteli kovasti kun maksutoimisto oli vielä kiinni, ja minulta ei voinut periä 6 kg:n ylipainosta mitään. Jes :)