Joyeux Noël!

Eli hyvää joulua vaan kaikille sinne Suomeen ja muualle maailmalle! Tulihan se joulu tänne Belgiaankin vihdoinkin, vaikka välillä meinasi jo epätoivo iskeä. Mutta aloitetaanpa alusta! Viime kerralla jäätiin joulukuun puoliväliin, ja olin lähdössä katsastamaan Brysselin joulumarkkinat. Onneksi tuli mentyä, kyseessä on kuulemma Euroopan suurimmat joulumarkkinat, ja sen kyllä huomasi! Väkeä oli PALJON ja kaikkia eri kieliä kuuli kyllä siinä väkijoukossa. Minä ja yksi suomalainen Joonas kierreltiin siinä kojuja, ja maistettiin myös paikallista hehkuviiniä (joka ei ollut edes kamalan hyvää, ja kuulemma se vaan ostetaan kaupasta valmiina ja lämmitetään siellä markkinoilla...). Maistettiin myös paikallisia erikoisuuksia, eli croustilloneja. Ne on sellasia n. 3 cm halkaisijaltaan olevia palloja, munkkeja oikeastaan, jotka kuorrutetaan tomusokerilla. Hyviä, mutta eipä kai mitenkään ihmeellisiä. Ja löydettiinpä me myös suomalainen koju markkinoilta (katolla iso Suomen lippu), jossa myytiin porontaljoja ja pienoisjoulupukkeja. Ei viitsitty mennä juttelemaan, kun jotkut turistit siinä juuri kyselivät porontaljoista jotain... Loppuviikonloppu meni sitten myös Brysselissä, enhän mä pääse ikinä lähtemään ajoissa kotiin! Käytiin Hannan kanssa vielä sunnuntaina elokuvissa katsomassa piirrettyjä ranskaksi :D

Siitä alkavalla viikolla olikin kovasti jouluvalmistelut käynnissä: maanantaina Henrikan kanssa tehtiin piparitaikina, ja tiistaina sitten leivottiinkin pipareita! Mukana myös kanadalaisvahvistus Kelly. Löysin kuin löysinkin kaupasta piparimuotteja, joten onnistui helposti. Pipareita taisi tulla joku yhdeksän pellillistä, eli niitä syödään vielä pääsiäisenäkin varmaan... Ei ihan samoilta maistunut kun Suomessa, koska ihan kaikkia mausteita en täältä löytänyt, mutta ainakin olivat tarpeeksi lähellä! Keskiviikkona sitten pidettiin omat pikkujoulut, jolloin meidän kolmen mukaan liittyi myös venezuelalaisvahvistus Josephine. Koristeltiin pipareita ja syötiin joulutorttuja ja glögiä. Niin, ja joulutortut onnistui tällä kertaa, kun tajusin kostuttaa sen pakastevoitaikinan vedellä ennen leipomista! Ihana jouluinen fiilis.

Sitten tulikin jo viikonloppu, ja minä suuntasin Ranskaan ja tarkemmin sanottuna Angers-nimiseen kaupunkiin, jossa Katriina vietteli vaihtonsa viimeistä viikonloppua. Reissu meinasi kuitenkin tyssätä ihan alkuunsa, koska torstaina alkoi täällä Belgiassakin sataa lunta! Ihmiset sanoivat, että yleensä täällä on lunta 2-3 päivää vuodessa, mutta nyt sitä kesti kyllä viikon! Ja kaikki olivat innoissaan, minä mukaanlukien, mutta little did I know... Iltasella luentojen jälkeen lähdin suunnistamaan junalla kohti Brysseliä, jossa viettäisin yön koska bussi kohti Pariisia lähti aikaisin aamulla. Junat olivat tietty myöhässä, ja kun vihdoin pääsin Brysseliin asti, ei busseja kuulunut millään. Lopulta puolen tunnin odottelun jälkeen hyppäsin bussiin, jonka ei edes pitänyt pysähtyä minun pysäkilläni, mutta kuski lupasi jättää pois liikennevaloissa. Pääsin lopulta Hannan luokse. Ajattelin illalla sitten soittaa taksin itselleni asemalle seuraavaksi aamuksi, koska mikään julkinen kulkuneuvo ei kulje vielä niin aikaisin aamulla. Soitin sitten pariin paikkaa, ja mistään ei vastattu. Aloin etsimään netistä lisää numeroita, ja soitin 9 eri taksifirmaan, joista missään ei vastattu puhelimeen. Aloin sitten jo olla sitä mieltä että mun puhelimessa on jotain vikaa, mutta odotin pari tuntia ja soitin uudestaan. Taas sama juttu, kaikki 9 numeroa läpi eikä mistään vastata. Sitten yhdessä numerossa vastattiin, ja sanottiin että taksit ei kulje, koska on huono keli. Kuskit ei tule töihin. Jos joku taksi kulkeekin, niin ainakaan se ei pidä radiotaan päällä. Kannattaa kuulemma yrittää kysellä tuntia ennen lähtöä. Ja lähtöhän oli siis aamulla klo 5.00. Siis ihan oikeesti, max. 10 cm lunta ja taksit kieltäytyy ajamasta?! Aloin jo vähän panikoida, mutta odotin taas tunnin ja aloin soittelemaan takseja läpi (eihän mulla ollut mitään menetettävää, koska ei niistä vastata kuitenkaan, right?) Mutta sitten ihme tapahtui, ja yhdestä paikasta vastattiin ja klo 2.00 sain varattua itselleni taksin aamuksi. Olin ihan varma, että taksi ei saavu paikalle, mutta kyllähän se sitten soitteli summeria sovittuun aikaan. Pääsin bussiasemalle (olin siis ostanut bussilipun Pariisiin, josta jatkaisin junalla Angersiin koska siinä säästi jo melkein 100 eur), tein check-inin ja odottelin, mutta mitään ei vain tapahdu. Sitten kävin vähän kyselemässä, ja bussi oli tulossa Berliinistä ja oli myöhässä. Lopulta päästiin sinne bussiin tunnin myöhässä, ja koska kaikilla teillä oli kaaos lumen takia, oltiin Pariisissa kaksi tuntia myöhässä. Olin varannut kaksi tuntia vaihtoaikaa, eli myöhästyin sitten junastakin. Lippua ei enää vaihdettu, koska ei ole junayhtiön vika että myöhästyin junasta, ja jouduin sitten ostamaan uuden lipun joka tietysti juuri ennen junan lähtöä maksoi paljon enemmän. Eli hiukan kalliiksi tuli tämä reissu! (Laitan kyllä bussiyhtiölle vielä reklamaatiokirjeen menemään kunhan ehdin sellaisen kirjoittaa, onneksi tuli viime vuonna yliopistolla senkin tekemistä harjoiteltua!) Pääsin Angersiin lopulta joskus myöhään iltapäivästä, ja oli ihana nähdä Katriinan kanssa pitkästä aikaa ja hengailla siellä kaupungissa. Maanantaista lähdin kotiin, ja kappas kun edelleen junat ja bussit olivat lumen takia myöhässä, mutta lopulta 11h matkustamisen jälkeen selvisin kotiin. (Oikeasti olen sitä mieltä, että näissä maissa on jotakin vikaa kun vähästä lumesta seuraa pelkkä kaaos!)

Tällä viikolla oli ohjelmassa tiukkaa opiskelua: se kuuluisa latinan lopputentti häämötti aatonaattona iltapäivästä. Lievästi sanottuna oli hiukan motivaatio-ongelmia, kun kaikki muut tuntuivat jo päässen joululomille. Opiskelin nyt sitten sen verran kun sain aikaiseksi ja kai se ihan tarpeeksi hyvin meni. Tulokset tulevat tammikuun viimeisenä päivänä. Mutta vihdoin pääsin minäkin siis joulunviettoon! Keskiviikkoiltana uhmasin taas huonoa säätä ja matkustin Brysseliin kimpsuineni ja kampsuineni. Aattona syötiin suomalais-itävaltalainen jouluateria: suomalaisuutta edustivat joululaatikot (tuliaisina Suomesta, ihanaa!) sekä Saarioisten valmiit joulukinkkuviipaleet (:D), lämminsavulohi ja karjalanpiirakat, Itävaltaa oli kesäkurpitsa-alkukeitto ja possupaistia. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi! Meillä oli myös glögiä ja niitä pipareita, joulutorttuaineksetkin löytyisivät mutta kun kukaan ei jaksa niitä enää syödä! Joulua vietettiin siis nelisin: minä, Hanna, Hannan poikaystävä Jani (joka meille toi siis näitä Suomen-tuliaisia) sekä Hannan kämppis Wiranti (siis se itävaltalainen!). Availtiin sitten vielä aattoiltana lahjat, kiitosta vaan kotiväelle ja kavereille, olivat mahtavia!

Tänään on siis joulupäivä (tai itse asiassa onhan tuo kääntynyt jo Tapaninpäivän puolelle...), ja tänäänkin ollaan vaan hengailtu ja katseltu leffoja, ei siis mitään järkevää. Muutaman tunnin päästä minulla on jo herätys, ja seuraavaksi suuntana Lontoo! Siellä kaverini Marianne jo odottelee. Saan siis asua heidän luonaan seuraavat 5 päivää, ja Marianne on kivasti luvannut näyttää minulle Lontoota. Ja Lontoossa tuleekin muuten täyteen 21 vuotta! Lontoosta tulen yöbussilla (bussi taas, 200 eur halvempi kuin Eurostar!) takaisin Brysseliin uudeksi vuodeksi. Sen jälkeen ohjelmassa olisi pari päivää opiskelua, Amsterdamin reissu ja heti reissun jälkeen alkavatkin ne tentit. Eli kiirettä pitää! Nähdään (tai siis kirjoitellaan tietysti tässä tapauksessa) sitten ensi vuoden puolella! Toivottelen kaikille vieläkin parempaa vuotta 2010!

« Tempus fugit »

...eli aika katoaa. Teen paluun näihin latinan sanontoihin opintojen innostamana, koska aika taas rientää! Viime postauksessa olin menossa Disneylle, eli alotetaan sitten siitä. Lähdettiin täältä aamulla bussilla klo 5.30 kohti Marne-La-Valléeta ja Disneylandia. Aikaa meillä meni vähän päälle neljä tuntia, joka sujui aika kivuttomasti nukkuessa. Pariisiin oli luvattu sadetta koko päiväksi, ja onneksi olinkin osannut varustautua kuoritakilla ja hanskoilla. Oli kyllä ehdottomasti kylmin päivä, jonka oon tänä syksynä kokenut! Hassua, että se sattui juuri sitten Disneyn-reissulle. Lisäksi Disneylle oli luvattu se blackout (eli ihmisodotuksen suurin "taso"), mutta minä tunsin puistot ja osasin tehdä reittisuunnitelman. Mentiin ensin Studioiden puolelle, haettiin Fastpass ToT:hen (Tower of Terror) ja mentiin jonottamaan Rock'n'Roller Coasteriin. (Joka on siis se Aerosmith-juttu. Pakko myöntää, etten ikinä Disneykesänäni sinne ollut ehtinyt, eli eipä mennyt hukkaan tämäkään Disney-reissu.) Käytiin myös Studio Tram Tourissa odotellessa ToT:n aikaa. Päästiin sitten lopulta sinnekin. Tämän jälkeen me suunnattiinkin jo puiston puolelle, että ehditään nähdä sieltä kaikki paikat. Ensimmäisenä stoppina oli - itseoikeutetusti - Frontierland. Haettiin Fastpassit BTM:ään (Big Thunder Mountain) ja lähdettiin jonottamaan Phantom Manoriin, koska olihan siellä nyt ihan pakko käydä katsomassa onko mikään muuttunut. Mun vanhoista työkavereista ei ihan kauheen moni ollut töissä, mutta meillä kävi tuuri, kun juuri kun oltiin astuttu jonoon niin minä näin että siihen portille vaihtui työntekijä ja se oli mun vanha kaveri Eric! Kävin sitten jutskailemassa Ericin kanssa ja niinhän siinä kävi, että minä viittoilin Henrikalle jonoon että jättää jonottamisen, ja päästiin tunnin jonon ohi VIP-puolelta :) Mahtavaa tuntea ihmisiä, hihih! Ja eihän siellä mikään ollut muuttunut, ihmiset vain vaihtuneet. Tässä vaiheessa päivää se sade sitten alkoikin ja jatkui koko loppupäivän. Me käytiin kiertämässä sitten muutkin puiston maat ja käytiin syömässä. Kävästiin Ruususen linnassa, jonka jälkeen olikin jo aika katsella paraatia (joka on muuten edelleen sama Once Upon A Dream! Kaikki muistot tulvi mieleen, koska mä useesti omana Disneykesänäni olin myös paraatissa töissä.) Paraatin aikana satoi vettä kaatamalla. Mun takki kesti suhteellisen hyvin vettä, mutta Henrika oli ihan likomärkä. Paljon ei kuitenkaan ollut tehtävissä, koska meidän bussi lähti vasta illalla. Kuivateltiin vähän, ja lähdettiin sitten käyttämään BTM:n Fastpassit sekä käymään Pirates of the Caribbeanissa. Tähän aikaan illasta ei ollut enää ihan kamalia jonoja edes, ja käytiin sitten vielä "pienemmissä" laitteissa etenkin Fantasylandin puolella. Vähän myöhemmin illalla oli sitten vuorossa joulukuusen ja linnan valojen sytyttäminen sekä Fantillusion-paraati (jossa mä olen myös ollut töissä monta kertaa!). Sen jälkeen shoppailtiin vielä kalliissa Disney-kaupoissa (jossa muuten melkein jo sain CM-alennuksenkin! Harmi kun sen myyjän pomo sattu seisomaan juuri vieressä.) Illalla sitten 22.30 lähti bussi takaisin kohti Louvain-la-Neuviä, ja kotosalla oltiin vähän ennen kolmea. Mutta LOISTAVA päivä, varmaan paras koko syksynä! (Ja sanoinko jo, että haluan sinne takaisin töihin? :D)

Disneyn taianomaisesta maailmasta palattiinkin aika pian takasin maanpinnalle, ja viime viikolla ei oikeastaan ollutkaan mitään erikoista. Keskiviikkoyönä oli mun vuoro leikkiä St-Nicolasta, ja mä olin ostanut kaikille tytöille (+itselleni, eihän se muuten ole mikään salaisuus!) pienet tuikkukynttiläsysteemit, jotka paketoin vielä kauniisti. (Muut tytöt muuten toivat lähinnä suklaata ja kaikkia herkkuja, eikä kukaan muu ollut paketoinut mitään... Minä en ollut ihan perillä, että St-Nicolas yleensä tuo kaikkia herkkuja! Mutta eipä kukaan ainakaan valittanut.) St-Nicolaksen päivähän oli sunnuntai, eli sama kun meidän itsenäisyyspäivä. Itsenäisyyspäivästä puheenollen, lauantai-iltana suuntasin Henrikan kanssa Brysseliin, jossa yksi Henrikan vanhoista kavereista järkkäsi suomalaiset itsenäisyyspäivän juhlat. Ja hienot juhlat olikin, oikein pukujuhlat! Ja Brysselissä kun oltiin, niin ainakin puolet juhlijoista oli Euroopan parlamentissa töissä. Kömmittiin sieltä sunnuntaina kotiin, ja valmistauduttiin katsomaan Linnan juhlia kera suomalaisten tuliaisten: glögiä ja joulutorttuja. Mutta Yle Areena ei toiminut (ylläri!) joten Linnan juhlat jäi näkemättä ja belgialainen valmisvoitaikina on ihan huonoa ja meidän tortut oli aika kuivia ja rapeita. (Ja ei, en polttanut niitä!) Mutta luumuhillo oli hyvää. Täytyy ensi kerralla varmaan vääntää se taikinakin itse, jos vaan joskus ehtisi!

Nyt tullaan tarinoissa jo tähän viikkoon. Alkuviikosta ei ollutkaan mitään ihmeellistä. Keskiviikkoillaksi oli suunniteltu tyttöjen (=kämppisten) kanssa yhteinen illallinen (crêpejä, nam!), koska meidän piti nyt paljastaa että kuka oli minäkin yönä toiminut St-Nicolaksena! Oltiin juuri istumassa pöytään, kun tytöt tulevat keittiöön laulaen onnittelulaulua ja kantaen lahjapakettia. Minä sitten hölmistyneenä kuvittelin, että yhden Carolinen poikaystävällä on varmaan synttärit (tyyppi käytännössä katsoen asuu meillä, eli sen synttäreiden juhlimisessa meillä ei sinänsä olisi mitään ihmeellistä), mutta tytöt sitten valistivat että kyseessä on MINUN synttärit, vähän vaan ajoissa. (Ikinä ei olla samaan aikaan syömässä jos sitä ei olla erikseen sovittu, ja koska mun synttärit sattuu olemaan joululomalla ja heti loman jälkeen on kolme viikkoa tenttejä niin juhliminen olisi mennyt helmikuulle. Tytöt olivat sitten päättäneet pitää mulle yllätyssynttärit. Ja yllätys oli kyllä ihan täydellinen! Ihania kämppiksiä mulla, en mä olisi edes ajatellut että mun synttäreitä kamalasti juhlittaisiin. <3) Hauska sattuma, koska keskiviikkona sattui myös olemaan mun nimipäivät. Päästiin sitten jälkiruuan (suklaafondueta, mmm!) aikana itse asiaan, eli arvaamaan St-Nicolaksia. Jostain syystä mä olin tosi hyvä ja arvasin kaikki oikein, ja mun palkinto oli oikeeta italialiasta tiramisua (Natalinan vanhemmat on italialaisia, ja sen veli pitää ravintolaa...). Häviäjän (tai meidän tapauksessa häviäjien) tehtäväksi koitui järkätä seuraava yhteinen illallinen. Ja koska häviäjiä oli neljä, taidetaan me saada oikein kunnon monen ruokalajin illallinen seuraavaksi!

Torstaina (eilen!) oli vuorossa Erasmuksien Goodbye Dinner (mihin tää koko lukukausi oikein meni?!) ja tietysti vielä käytiin vähän juhlimassa ennen kuin kaikki bilemestat sulkee ovensa. Kuulitte siis oikein, ne cerclet joista olen puhunut (siis ne, joissa vaan olut lentää ja joissa kaikki käy), sulkevat ovensa vissiin ensi viikolla ja avautuvat vasta helmikuun 1. päivänä, kun uusi lukukausi alkaa. Syy on se, että ne ovat kaikki opiskelijavetoisia ja tällä taataan opiskelurauha kaikille. Silti kyllä tuntuu hiukan omituiselta käytännöltä. Kaikki "tavalliset" baarit ja ravintolat on kuitenkin ihan normaalisti auki. Kokeista puheenollen, nehän lähestyy uhkavaa tahtia ja suurin osa ihmisistä kertaa jo täyttä päätä. Pienoinen paniikki alkaa ehkä iskeä, mullahan on se kuuluisa latinan lopputentti jo alle kahden viikon päästä! Muut tentit (4) menevät sitten tammikuulle, ja alkavat heti loman loputtua. Toisin sanoen, eihän täkäläisillä opiskelijoilla ole lomaa ollenkaan vaan he opiskelevat ihan järjettömästi. Pitäisi kai ottaa mallia, mutta eihän Erasmukset ikinä opiskele! Heh.

Puolitoista viikkoa pitäisi siis vielä jaksaa ja sitten onkin jo joulu! Vihdoin sain kaikki joulusuunnitelmat järjestykseen, vaikka yhdessä vaiheessa iski epätoivo kaikkein suunnitelmien kaatuessa. Mutta nyt olen siis viettämässä joulua Brysselissä, josta Tapaninpäivänä suuntaan Lontooseen yhden Erasmuskaverini ja hänen perheen luokse, ja sieltä sitten uuden vuoden aatoksi takaisin Brysseliin. Uuden vuoden jälkeen suuntana on puolestaan Amsterdam, josta saavutaan tänne tekemään tenttejä. Nyt siis täytyy ottaa itseänsä niskasta kiinni ja aloittaa opiskelu! Tai ehkä vasta sunnuntaina, jos huomenna käväisisi vielä Brysselissä joulumarkkinoilla. Ai niin, ja ensi viikolla olisi tarkoitus pitää pikkujouluja ja siihen liittyen tehdä pipareita! Tänään kävin metsästämässä kaikki ainekset, mutta tajusinpa että enhän minä omista yhtäkään piparimuottia! Toivottavasti jostain kaupasta löytyisi jotain, huomenna lähden etsiskelemään. À la prochaine!

Suomi <3

Tervehdys, tervehdys taas!
Vähän mietin, että onko mulla mitään järkeä tulla kirjottamaan, kun tuntuu ettei mitään ole tapahtunut viime kerrasta. Aikaa on silti kulunut taas melkein kaksi viikkoa! Toissa viikonloppuna mentiin tosiaan käymään Antwerpenissä. Antwerpen on Belgian flaaminkielisellä puolella, ja sinne menee junalla vaan puoli tuntia Brysselistä. (Tosin täällä kaikki on tosi lähellä! Koko maan menee päästä päähän junalla varmaan jossain 3-4 tunnissa.). Antwerpen oli ihana! Tykkäsin siitä PALJON enemmän kuin Brysselistä. Jotenkin se on enemmän eurooppalainen kaupunki, Brysseli on vaan sellanen kauheen sokkeloinen ja jotenkin "pimeä". En vaan tykkää. Tai siis ei Brysselissä nyt sinänsä mitään vikaa ole, mutta meidän kemiat ei vaan natsaa! :D Antwerpen on muuten tosi tunnettu timanteistaan, ja siellä on kuulemma tosi kiva timanttimuseo. Ei tiedetty sitä sillon, eli mun täytyy mennä sinne takasin! Nyt perjantaina ollaan kyllä menossa, mutta ilmeisesti jouluostoksille. Minä siis vaan seuraan perässä, koska mun jouluostokset on jo paketoitu ja viety Suomeen! Tavattiin muuten Antwerpenissä sellanen hauska timanttikauppias baarissa :D Se oli sellanen kuusikymppinen mies, joka antoi meille vinkkejä, miten voidaan iskeä miehiä. Ja saatin kyseisen hepun käyntikortit, että sitten kun mennäÄn New Yorkiin niin voidaan soittaa hänelle ja hän esittelee meidät pojalleen. Tulevaisuus turvattu!

Viime viikon maanantaina lähdin sitten käymään Euroopan parlamentissa, kun LLN:stä KAP Europe (KAP=kot à projet) järkkäsi sinne reissun. Koko homma oli ilmanen, junalippu piti vain ostaa. Oli kyllä ihan mahtavaa! Saatiin pieni esittely EU:sta yleensä, ja sitten meidät vietiin istuntosaliin. Siellä oli sinä päivänä menossa joku juttu kansalaisten oikeudesta Euroopassa. Ja nähtiin myös Heidi Hautalan pitävän puheenvuoron. Siellä kun tulkataan kaikki tietysti kaikille EU:n kielille, niin me saatiin siellä yleisölehterillä myös kuulokkeet, ja oli hauska kuunnella niiden tulkkien työskentelyä! Meille kerrottiin myös siitä simultaanitulkkauksesta, eli sitä täytyy nyt taas miettiä että olisko se yksi mahdollinen vaihtoehto tulevaisuudessa. Joku sanoi kyllä, että se työ olisi tylsää, mutta enpä tiedä. Ainakin hyvät rahat siitä maksetaan!

Viime viikolla oli myös ESN:n järjestämä International Dinner. Sinne piti viedä jotain omasta maasta, ja minä ja Henrika tehtiin puolukkapiirakkaa, niitä kun löysin pakasteena meijän Delhaizesta! Ne ei kyllä mun mielestä olleet ihan yhtä happamia. Jatkettiin sieltä sitten iltaa, kun multakin oli aamutunnit peruttu. Torstaina mulla oli latinan koe (taas!) ja perjantaina odottikin jo sitten lähtö koti-Suomeen :)

Lähdin aamulla kotoota täältä LLN:stä jo puoli seitsemältä ja perillä Tampereen kentällä olin klo 20:50. Hiukan meni matkaan aikaa siis! Hengailin melkein kuusi tuntia Riikan kentällä ja yritin epätoivosesti tehdä kouluhommia. Itsepähän olin lentolippuni ostanut, tuli vaan halvemmaksi! Jatkettiin sitten Lapualle matkaa viikonlopuksi. Sunnuntaina matka jatkui kohti Helsinkiä, ja kävin kaupassa ostamassa glögit ja muut, ja kotona pakkasin matkalaukullisen tavaraa tänne mukaan, ja siitä jatkuikin jo matka kohti Brysseliä. Molemmat lennot oli myöhässä, kuin myös junat Brysselin päässä, ja kotona olinkin vasta tosi myöhään yöllä. Oli kuitenkin ihanaa käydä kotona, vaikka en mä siellä ehtinyt olla oikeastaan edes kahta päivää. Teki niin hyvää, ja nyt jaksaa taas täällä! Kuukausi on enää jouluun, jee :)

Tällä viikolla ei olekaan tapahtunut oikeastaan mitään. Maanantaina tehtiin tyttöjen (=mun kämppisten) kanssa raclettea! Tosi hauska oli hengailla niiden kanssa, me niin harvoin tehdään mitään yhdessä. Aloin tosin kokata nyt yhdessä mun kahden kämppiksen kanssa (niiden kahden nuorimman), ja sekin on hauskaa. Tulee juteltua kaiken laista. Ne ei vaan tosin osaa oikein tehdä ruokaa, eli lähinnä se menee niin että minä teen ruoan ja ne kattaa pöydän :D Mutta käyhän se näinkin! Ja nyt koko porukalla tehdään sitten St-Nicolaksen päiväksi kaikkea kivaa. St-Nicolaksen päivä on siis 6.12. ja ilmeisesti silloin belgialaiset lapset saa perinteisesti lahjoja. Meidän pitää nyt sitten kuusi päivää ennen kyseistä päivää (pl. viikonloput, millon kukaan ei ole täällä) vuorotellen olla St-Nicolas. Se tarkottaa sitä, että kukin vuorollaan jättää pienen lahjan kaikkien oven eteen yöllä. Sitten me pidetään illallinen yhdessä, ja yritetään arvata että kuka jätti mitäkin. Hauskaa! Nyt mun pitää vaan päättää että mitä ihmettä mä ostan! En voi antaa suklaata mun suomalaisen suklaan varastosta, koska juju on siinä että muut ei saa arvata, kuka oli kyseessä.

Noh, perjantaina Antwerpenin ja lauantaina sitten Disneylle, en jaksa odottaa! Mun entinen työkaveri tosin kertoi, että siellä on lauantaina blackout, joka Disneyn termistössä ihmisennusteesta (siis kuinka paljon tulee asiakkaita) on se kaikista suurin. Mutta mä haluankin käydä vaan Phantomissa, ei muulla niin väliä! :)

À tantôt, tarinat jatkuu!

Sataa sataa ropisee...

Heipä hei, täytyypä taas tulla päivittämään että mitä on tapahtunut sitten viime kirjotuksen. Huomasin muuten, että ei ihan toimi tämä bloggaaminen, koska te saatte kyllä mun kuulumiset mutta mä en tiedä yhtään mitä Suomessa tapahtuu! Viimeksi pyysin jättämään kommentteja kun käytte täällä, ja sain niitä peräti kaksi :D Mutta ne vähätkin oli tietysti ihania, kiitos!

No mutta viimeksi olin siis menossa Brysseliin ja mua odotti lauantainen koulupäivä. Päivähän oli samalla Halloween, ja 7 tunnin luentojen jälkeen lähdettiin sitä juhlimaan. (Mulla ei muuten ihan seitsemää tuntia ollu luentoja, kun lähdin mun kaverin mukaan kauppaan meijän ekalla tauolla, jolloin ovi oli mennyt lukkoon, eikä me päästy enää sisälle. Tunnin erilaisten yritysten ja seikkailujen jälkeen saatiin sitten ovi auki ja oltiin missattu koko päivän tärkein anti. Kukaan ei ollut edes ihmetellyt, että missä me ollaan vaikka takit ja kaikki tavarat oli siellä sisällä... Että sellaisia seikkailuja!) Mutta oli muuten eka viikonloppu minkä mä vietin täällä Louvain-la-Neuvessä! Kävin ekaa kertaa kokeilemassa Beckett'siä, joka on ainoa paikallinen baari, jonne ei tarvitse laittaa kaikista huonoimpia vaatteitaan päälle. (Olen varmaan kertonut cercleistä, joissa kaljaa vaan lentää ympäriinsä?) Sitten alkokin uusi viikko, ja opiskelut vaan todellakin jatkuu. Kaikilla kursseilla on ihan hirveesti hommaa, ja latinasta on koe joka toisella viikolla. Eikä se koe ole todellakaan mikään ihan pieni. Mutta onneksi meillä ei sitten ole tammikuussa latinasta loppukoetta, eli ehkä tämä opiskelu on sitten sen arvosta. (Huomautettakoon, että mulla ei ikinä ennen ol ollut yhtä suuria vaikeuksia oppia jonkun kielen sanastoa! Asiaan tietysti vaikuttaa se, että opiskelen sen sanaston latinasta ranskaan, mutta ärsyttää kun pitää yhtäkkiä käyttää puolet enemmän aikaa sen oppimiseen kun on ikinä ennen pitänyt! Mutta itse valitsin kurssini enkä aio luovuttaa.)

Viime viikolla mut myös houkuteltiin ulos mun kämppiksen ja sen kavereiden ja veljien kanssa. Oli hauskaa, vaikka alunperin ei ollutkaan tarkoitus lähteä minnekään. Varsinkin kun aamutunneille selviäminen on sen jälkeen aika tuskaa... Ja seuraavana iltana olikin Henrikan kämpässä hullun isot pippalot ja ja seuraavana päivänä oli latinan koe. Mutta kahdesta kokeesta olen saanut jo tosi hyvät arvosanat eli täytyy kai jatkaa samaan tahtiin, haha. Viime viikolla meille sitten järjestettiin vielä ESN (Erasmus Student Network) -bileet, French Kissing Night. Teemana oli siis se, että kun kaksi ihmistä pussaa baarin edessä ja ilmasen oluen jaettavaksi. Oluen, tietysti, Belgiassa kun ollaan! (On a sidenote muuten, olen huomannut että Belgiassa ei ilmeisesti tunneta käsitettä A-oikeudet. Henrikan kämpän bileissä esimerkiksi oli ostettu kaljatynnyreitä, joista myytiin kaljaa. Samoin meidän ESN-bileissä myytiin olutta + shotteja yms. Ja vielä halvalla! Ihan käsittämätöntä touhua, ei Suomessa voisi kuvitella että kuka tahansa saa myydää viinaa missä tahansa.)

No joo, ESN-bileet oli perjantaina ja viikonlopun vietinkin sitten täällä LLN:ssä. Oli ihanaa olla yksin täällä kämpässä, kun kaikki kämppikset oli taas lähteneet kotiin. (Täytyy myöskin tähän muuten huomauttaa, että en jaksaisi todellakaan matkustaa joka viikonloppu isojen matkalaukkujen kanssa kotiin (likapyykit!) ja taas sunnuntai-iltaisin takasin. Nää onkin aina kauheesti huolehtimassa, että pärjäänhän mä varmasti jos jään LLN:iin. Ja ne on ihan kauhuissaan kun mä en näe mun perhettä niin pitkään aikaan. Mä sanoin niille, että se on asennekysymys. Totta kai on ikävä, mutta jos sen antaa vaikuttaa niin koko aika menee ikävöimiseen - parempi siis työntää kaikki ikävät taka-alalle, ja nauttia vaihtoajasta.) Sunnuntai-iltana olikin jo aika lähteä hakemaan Elinaa Brysselistä. Ja sain kaikkea tuikitarpeellista Suomesta, kuten nitojan ja rei'ittäjän! En viitsi ostaa kun nämä toiset kerran oli Suomessa ihan käyttämättöminä. Ja kiva näyttää kaupunkia jollekin toiselle, kun tietää ettei kuvista kuitenkaan saa sitä samaa tunnelmaa. Enkä ole kyllä tainnut ottaakaan yhtään kuvia LLN:stä, täytyy ryhdistäytyä niin voi näyttää että missä sitä oikein asustellaan.

Maanantaina mentiin Elinan kanssa Kot Erasmuksen järkkäämään Belgian Cheese & Wine -nightiin. Pakko sanoa, että ne juustot oli yllättävän hyviä! Keskiviikkona olikin sitten jour de l'Armistice, jota ainakin Kanadassa kutsuttiin Remembrance Day:ksi. Joka tapauksessa, päivä oli pyhäpäivä ja se tarkottikin sitten kivasti sitä, että tiistai-iltana pystyi lähtemään käväsemään Brysselissä. Torstaina ruvettiin tekemään meidän koe-esseetä ranskan kielen historiasta. Ja siinäpä se viikko sitten oikeastaan olikin! Odottelen tässä Henrikaa saapuvaksi, koska pidetään leffa- ja herkkuilta. Ja huomenna olisi tarkotus lähteä Antwerpeniin käväsemään, pitäisi kuulemma olla hieno paikka.

Ensi viikolla olisi Suomen reissu tiedossa, en malta odottaa! Vaikka reissu on tietysti vähän tynkä, kun ehdin hädin tuskin kaksi päivää siellä viettää. Mutta se riittää edes tavaroiden hakemiseen. (Mulla on lista, mitä kaikkea tavaraa tarvitsen ehdottomasti Suomesta! Vähän kyllä mietityttää, että tarvitsenko muka sitä kaikkea kun olen jo pari kuukautta selviytynyt ilmankin... Mutta katsotaan mitä mahtuu sitten laukkuun.) Ja ihan innoissani olen siitä, että saan samalla jouluruokia varten Suomesta aineksia. Luumuhilloa varsinkin aion raahata mukanani (Elina oli nähnyt sitä Saksassa reissullaan, mutta täältä LLN:stä en ole löytänyt. Eli täytyy siis tuoda Suomesta.) Tänään kun kävin kaupassa, löysin sieltä pakastevoitaikinaa ja tulin niin iloiseksi ettei sitä tarvitse joka kerta lähteä vääntämään, jos tahtoo joulutorttuja! Vielä on mietinnässä, että halutaanko me tehdä pipareita esimerkiksi. Täytyy yrittää edes vähän joulufiilistä saada tännekin, koska niin kun mä viimeksi sanoin niin näillä koeaikatauluilla ei paljon kotiin lennellä. Ja ilmeisesti ollaan joulun välipäivinä lähdössä reissuun, joka olikin se alkuperäinen syy, miksi olin päättänyt jouluni täällä tänä vuonna viettää.

Ehkä tässä kaikki taas tällä erää! Kertoilkaahan jooko kuulumisia tännekin suuntaan, olisi ihana kuulla että mitä siellä Suomessa oikein tapahtuu! À tantôt!

P.S. Täytyy vielä lisätä, että tässä maassa sataa vettä JOKA PÄIVÄ. Hiukan ehkä alkaa mennä hermo tähän säähän. Olisipa Suomessa lunta ensi viikolla!

Juhlia ja Pariisia ja ehkä myös vähän jo sitä opiskeluakin...

Herranjestas, kaksi viikkoa on jo kulunut viime päivityksestä! Aika menee ihan hullun nopeasti, kohta on joulu ja ainakin puolet Erasmuksista palaa kotiyliopistoihinsa. En tajua, mihin se aika oikein katoaa! Viime päivityksen aikaan olin lähdössä Brysseliin jouluostoksille, ja täytyy ylpeänä kertoa, että kaikki joululahjat (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) on nyt hankittu! Ekaa kertaa elämässäni olen näin hyvin valmistautunut. Brysselissä oli tarkoitus olla päivän, mutta niinhän siinä taas kävi että koko viikonloppu vierähti Hannan ja co. nurkissa pyöriessä. Käytiin muuten lauantai-iltana elokuvissa, ja oli oikein VO (version originale, alkuperäinen versio) eli ei täytynyt kuunnella ranskankielistä käännöstä. Käytiin tietysti myös Brysselin yössä. Se on vaan tosi ärsyttävää kun baareissa ja muissa saa täällä vielä polttaa (oliskohan Euroopan viimeinen maa jossa näin on? Radiossa yhtenä aamuna kiisteltiin savuttomuuslaista, jota hallitus oli ehdottanut voimaantulevaksi vuonna 2012 ja belgialaiset, sekä tupakoivat että ei-tupakoivat, vastutavat sitä kiihkeästi. Eli voi olla että täällä saa jatkossakin ihan rauhassa polttaa.) Mun silmät ei vaan meinaa kestää sitä tupakansavua, ja vaikka kestäisivätkin niin kaikki vaatteet haisee kun rankkitynnyri illan jälkeen. Ja kun monessa paikassa ei tunneta käsitettä "narikka", haisee kaikki ulkovaatteetkin valitettavasti ihan samalta.

No joo, joka tapauksessa Brysseli-viikonlopun jälkeen alettiinkin sitten valmistautumaan keskiviikon koitokseen, eli 24h Véloon. Juhlinta alkoi siis keskiviikkona klo 13:00 ja jatkui 24h eli torstaihin klo 13:00 asti. Koko 24h meidän pikkukaupunkia kierrettiin pyörillä ympäriinsä. Koko jutussa oli 3 eri "kisaa" (jotka kuitenkin ajoivat samalla radalla kaikki), vélos folklo, humanitaire ja sitten se itse kilpa-ajajat. Netistä löytyy tulokset, ja voittajatiimi ajoi 134 kierrosta ja 562 km. Ihan kunnioitettava saavutus! Ajot jäi kuitenkin aika lailla taka-alalle, kun bileet alkoivat illalla. Koko meidän kaupunki oli aivan täynnä opiskelijoita, jokaisessa aukiolla tai parkkipaikalla oli lava ja eri bileet, ja olut virtasi. Vähän oli fiilis kuin festareilla, paitsi että oltiin kaupunkimiljöössä eikä missään pellolla. Hyvät oli kyllä bileet, täytyy myöntää! Ihan kamalan paljon ei valitettavasti tullut nukuttua, ja seuraavana aamuna oli kahdeksalta lähtö junalla kohti Brysseliä ja sieltä kohti Pariisia! Needless to say, aamulla kun käveltiin juna-asemalle oli porukkaa vielä juhlimassa, pyörät ajelivat radallaan ja siivo (ja haju!) oli aivan käsittämätön! Huomasi, että 50 000 ihmistä (ainakin!) oli ollut täällä. Jokavuotinen perinne siis LLN:ssä, ja Belgian ehdottomasti suosituin ja tunnetuin opiskelijatapahtuma.

Torstaiaamuna suunnattiin siis nokka kohti Pariisia. (Tiesittekö muuten, että ne luotijunat kulkee 300 km/h? Ei ole ihmekään että Pariisiin menee vaan 1:22 kun Suomessa siinä ajassa ei pääse edes Helsingistä Tampereelle...) Pariisi oli ihana, kuten aina <3 Ajattelin aikaisemmin, että Pariisi olisi jo nähty, mutta kyllä mä taas tykästyin siihen paikkaan uudestaan. Ja Pariisin syksy on kaunis! Keväällä ehkä sinne(kin) uudestaan. Ei siitä matkasta nyt ehkä sen enempää, kierrettiin kaikki turistinähtävyydet, koska minä olin meistä neljästä ainoa joka oli oikeasti ollut aikaisemmin Pariisissa. Käytiin muuten Saint-Ouenin kirpparilla (tietty!), ja ekaa kertaa elämässäni poistuin sieltä tyhjin käsin! Olkaa ylpeitä. Mentiin siis torstaina aikasin aamulla, ja lähdettiin sunnuntai-iltana eli meillä oli hyvin neljä päivää aikaa. Sunnuntaina käytiin vielä Père Lachaisen hautausmaalla kiertämässä Jim Morrisonin, Édith Piafin, Molièren, Chopinin ja co. haudat, sinne kun en ollut ikinä vielä Pariisi-reissuillani eksynyt.

Maanantaina (ollaan jo tässä viikossa!) tapahtuikin sitten paluu arkeen. Ekaa kertaa tällä viikolla iski sellainen pieni ikävänpoikanen. Se johtui luultavasti siitä, että tänään oli latinan ensimmäinen koe ja tajusin että nyt täytyisi alkaa ihan aikuisten oikeesti opiskella. Tähän asti mä oon vaan lomaillu täällä oikeastaan, mutta nyt alkaa kurssit vaikuttaa siltä ettei sellainen enää käy laatuunsa. Tuossa pöydällä odottelee kirja toisensa perään lukemistaan, ja jo ensi viikolla on toinen latinan koe. Tutkielmiakin pitäisi alkaa väsäämään. Samalla iski tajuntaan, että vaikka mä oon täällä niin elämää vaan jatkuu siellä Suomessa ja että mitä kaikkea mä missaan täällä ollessani. Vaikka on tää kaikki sen arvosta, ihan todella! Yhtenä iltana olin jo muuttamassa mieltäni, että tulisinkin jouluksi kotiin, mutta sitten selvisi että meillä on viimeinen latinan koe 23.12 klo 14-16, joten eipä täältä paljon kotia lennellä. Onneksi olin kuitenkin jo aikasemmin päättänyt jäädä, muuten olisi ehkä lievästi sanottuna saattanut harmittaa tuo koeaikataulu.

Nyt tämä viikonloppu menee kotosalla, huomenna käydään tosin päiväseltään Brysselissä kääntymässä, ja lauantaina mulla on luento 9-16. Sunnuntaina jos vähän taas opiskelisi ja ottaisi kiinni niitä matkusteluviikonloppuja. Seuraavana viikonloppuna tuleekin sitten Elina käymään. (Muuten, onneksi on pikkuveljiä jotka auttaa kun toiset kadottaa kännykän takakansia ja siskoja jotka voi tuoda ne uudet tänne tullessaan (ja vähän muutakin elintärkeetä tavaraa...)! <3)

Hmm, oliskohan siinä kaikki taas tältä erää? Mä aina unohdan puolet asioista tässä koneella istuessani, ja sitten myöhemmin muistan että ai niin, tämänkin olisin halunnut kertoa muille. Jättäkää muuten kommentteja käydessänne, että mä tiedän kenelle mä oikein löpisen täällä!

Kerrottakoon tähän loppuun vielä mun kämppiksistä, kun huomasin etten ole yhtään sanonut millaisten tyttöjen kanssa oikein elelen! Eli meillä on kaksi psykan opiskelijaa, Roxane ja Natalina, joista Roxane on ekaa vuotta ja Nat taitaa olla jo neljättä. Roxane on muuten kotosin flaaminkielisestä Belgiasta ja Natin vanhemmat on italialaisia. Meillä on myös kaksi liikanopiskelijaa, joista Caroline on tokaa vuotta ja Jennifer ekaa. Sitten on Wendy, joka lukee lakia. Tai siis oikeustiedettä. Ja kaikki on aivan mahtavia! Ja ne on tyytyväisiä, kun mä pärjään niiden kanssa ranskalla eikä niiden tarvi vaihtaa englantiin. Viime vuonna näillä oli ollut 3 Erasmusta, tänä vuonna saavat tyytyä vain muhun! Meitä on aika kirjava joukko kaikenikäsiä tyttöjä, mutta tykkään kyllä kaikista ihan hirveesti. Mulla kävi aikamoinen tuuri kämpän kanssa, vaikka tää ei ihan keskustassa olekaan. (Mutta 50 m urheilukeskuksesta, joka on mulle laiskamadolle ihan mahtava asia. Tulee ihan oikeasti käytyäkin siellä.) Eikä ole edes kallis vuokra. Mutta nyt siirryn pikkuhiljaa unten maille. À tantôt, bisous :)

« Ubi bene, ibi patria »

Eli missä hyvä, siellä isänmaa. Tarkoittaako tuo siis sitä, että koska Belgiassa on hyvä, täällä on myös isänmaa? Mietiskelyä. Kuten huomaatte, latinan opiskelu on täydessä käynnissä! Suuren suuren painostuksen vuoksi piti kuitenkin tulla päivittämään blogia, koska kuten minulle saatettiin tietoon, on edellisestä päivityksestä kulunut jo yli kymmenen päivää! Kauheesti sattuu ja tapahtuu, eli piti oikein kaivaa kalenteri esiin ja katsoa että mitä sitä on tullut tehtyä sitten viime kerran...

Viime viikossa ei oikeastaan ollut mitään ihmeellistä. Yksi ilta oli varattu pyykinpesuun, siihen kun oikeasti menee monta tuntia! Mutta tällä kertaa ei pihtailtu, ja pidettiin pyykkejä kuivausrummussa kokonainen tunti! Tulihan ne lopulta kuivaksi, onneksi! Keskiviikkoiltana otin uudet aerobickengät käyttöön, ja kävin kokeilemassa step-tuntia. Oli ehkä omituisin jumppa, missä olen koskaan käynyt: pieni sali oli aivan täynnä tyttöjä (varmaan joku 70-80), ja ohjaajaksi tulee aika kuuma (ilmeisesti liikunnanopiskelija) mies. Alotetaan lämmittelyt ihan normaalisti, mutta koska salissa ei ole ilmanvaihtoa juurikaan, menee edessä oleva peili heti huuruun. Näin ollen ohjaajahunksi ei näe, mitä me siellä taustalla touhutaan. Siirrytään step-sarjoihin, jotka ohjaaja näyttää kerran ja sen jälkeen olettaa, että kaikki on heti sisäistänyt jutun. Sanotaanko, että koko tunnista oikeasti jumpattiin varmaan joku 20 min, ja loppuaika seisottiin tumput suorina kun kukaan ei tajunnut mitä oltiin oikein tekemässä. Niin, ja viimeiset 15 min oli venyttelyä! :D Ei ehkä kaikista tehokkain jumppa, mutta seuraavana kokeilussa on aerobic! Piti mennä tällä viikolla, mutta sitten aikataulut ja väsymys tulivat väliin, joten se jää nyt sitten ensi viikolle.

Torstaina lähdinkin sitten illalla Brysseliin Hannan ja tyttöjen luokse, josta aamuyöllä huristeltiin taksilla Charleroin lentokentälle, destination: Dublin. Dublinissa vähän sateli perjantaina, mutta se ei menoa haitannut (itse asiassa, siirryttiin sateen takia sisätiloihin: ostoskeskuksiin ja baariin :D). Mä rakastuin Dubliniin ja Irlantiin ihan totaalisesti! Hassua sanoa, kun siellä vietti kuitenkin vaan 3 päivää, mutta se vaikutti paikalta, jossa mä voisin ihan helposti asua. Eipä oo tällasta tunnetta tullut pitkään aikaan! Täytyy käydä keväällä sitten uudestaan katsomassa, että oliko se tunne sittenkin pelkkää illuusiota. Dublinissa kierreltiin siis kaikkia nähtävyyksiä, ja kokeiltiin irlantilaisia oluita (tietysti Guinnessiä, ja myös Kilkennyä) sekä irlantilaista siideriä (Bulmers). Bulmers oli tosi hyvää, Guinnessistä en välittänyt yhtään, ja mutta Kilkenny oli suureksi yllätyksekseni jopa ihan juotavaa olueksi! Sunnuntaina otettiin sitten juna, ja matkattiin noin 20 min Dublinista koilliseen pieneen rannikkokaupunkiin nimeltä Howth. Paikka oli ihan mahtava, ja näkymät huikeita! Se kaupunki oli juuri sellanen kuin Irlannin on kuvitellut olevan: meri ja vihreitä kallioita niin kauas kuin silmä kantaa. Kannattaa todellakin mennä! Käytiin myös toisessa rannikkokaupungissa nimeltään Dún Laoghaire (älkää kysykö miten se lausutaan!), joka on Dublinista etelään. Kaupunki oli myös hieno, mutta muistutti enemmän etelän rannikkokaupunkeja rakennettuine rantabulevardeineen, kun taas Howth oli enemmänkin kalastajakylä. Maanantaiaamuna lennettiin sitten aikaisin takaisin kotiin Belgiaan. Aivan huippumahtava reissu all in all, täytyy sanoa. Suosittelen :)

Tällä viikolla ei olekaan oikeastaan tapahtunut mitään. Olen yrittänyt ottaa univelkaa takaisin (needless to say, viikonloppuna ei ihan kauheasti tullut Dublinin yöelämässä nukuttua...) ja olenpa vähän yrittänyt opiskellakin. Nyt vasta alkaa tulla tajuntaan se, että ei täällä ihan pelkästään olla lomailemassa, vaan että kyllä niillä kursseillakin pitäisi jotain saada aikaseksi. Täällä tehdään varmaan kymmenen kertaa enemmän töitä, kuin Suomessa ja tuntuu, että suhteessa opintopisteitä tulee kuitenkin vähemmän. Vaikka kuinka jätin suuritöisimpiä kursseja pois, on selvinnyt etteivät nämä jäljellejääneet ole kyllä yhtään sen helpompia. Eli ei muuta kun hihat ylös ja hommiin! Italia, ja etenkin latina, ovat suuritöisiä jo sen takia, että joudun tekemään tuplasti enemmän töitä sinne (joudun opettelemaan tuplasti enemmän sanastoa kuin ranskankieliset, koska opettelen kaikki sanat ensin ranskaksi ja sen jälkeen vielä joko italiaksi tai latinaksi. Mutta ainakin sanavarasto kasvaa, jos tuosta mitään nyt jää mieleen! Välillä tuntuu meinaan, että aivot käy ihan ylikierroksilla kaikkien eri kielien kanssa. Ennätys kielistä, joita olen puhunut yhden päivän aikana taitaa olla viisi tällä hetkellä: ranska, englanti, italia, latina ja suomi. Vähemmästäkin jo sekoaa :D Mutta itsepähän olen kurssini valinnut!) Ranskan kielen historian kurssilla tehdään joku parinkymmenen sivun tutkielma Québecin ranskasta, aikakausi on vielä päättämättä. (Arvatkaa, kuka ehdotti aihetta? :D Mutta toivon, että tuosta tutkielmasta irtoaisi jotain aiheentynkää ensi vuoden kandia ajatellen.)

Noh, tämä viikonloppu on vapaa periaatteessa, käytännössä ei. Huomenna perjantaina lähdetään Brysseliin ja pummataan ilmeisesti taas yösija Hannan ja tyttöjen luota. Brysselissä kutsuu ostoskatu, sillä jouluostokset tulee valitettavasti jo ajankohtaiseksi vaikka lokakuun puoliväliä vasta eletäänkin. Katselin kalenteriani, ja tajusin että Suomen visiitti on jo kuukauden päästä, ja koska en aio maksaa maltaita lahjojen lähettämisestä Suomeen, aion ne tuoda mukanani! Monelle viikonlopulle on jo matkasuunnitelmia, eli pakko vaan alistua ja mennä jouluostoksille lokakuussa.

Ensi viikolla täällä meidän pienessä Louvain-la-Neuvessä järjestetään Belgian suurin "fête", 24h Vélo, joka on tapahtuma, jossa on maailman suurin oluen kulutus Münchenin olutfestivaalien jälkeen. Päivä alkaa pyöräilykisalla, kuten nimi jo ennustaakin, mutta jatkuu kisan jälkeen bileillä, jotka kestävät 24h. Isot bileet on siis tiedossa, keskiviikkoa odotellessa! Meillä saattaa tosin juhliminen jäädä vähän vähemmälle, koska torstaiaamuna on tiedossa lähtö Pariisiin loppuviikoksi :) Junalla matkaan menee Brysselistä 1h22, eli pas mal!

Nyt kutsuu latinan harjoituskurssi, jonka jälkeen kutsuu jonkun ihme referaatin teko lingvistiikan kurssille. Huomenna kutsuukin jo Brysseli :) Toivottavasti muistin nyt kuitenkin kirjoittaa kaiken olennaisen. Dublinin kuvat on tulossa Facebookiin heti kun ehdin ne selityksineen sinne lisätä! Bisous et à tantôt :)

Syksyä

Taas on viikko vierähtänyt ettei huomannutkaan! Tosi nopeasti kuluu aika kun juoksee kaupunkia ympäriinsä luentojen perässä ja iltaisin sosialisoi mahdollisuuksien mukaan. Tällä viikolla oli Erasmusrientoja jo sitten huomattavasti vähemmän, joka ei tietysti menoa hiljennä juuri yhtään :D Keskiviikkona juhlittiin yhden mun kämppiksen synttäreitä, josta sitten jatkettiin iltaa tietysti ulos. Minä suuntasin Erasmus-bileisiin. Ei kuitenkaan jaksa myöhään rillua ulkona, kun aamuisin on kuitenkin luentoja... Mutta hauskaa oli taas. Se olikin oikeastaan viikon ainoa tapahtuma täällä LLN:ssä, perjantaina suuntasin taas Ikeaan (mutta vain sen takia, että Henrika ei ollut siellä vielä käynyt eikä näin ollen tiennyt missä se on!). Mukaan tarttui kuitenkin taas tavaraa, päätin meinaan että tarvitsen päiväpeittoa ja sellainen löytyikin viidellä vaivaisella eurolla :) Vähän kivempi istuskella sängyllä niin ettei kaikki paska kulkeudu sinne lakanoiden väliin...

Ikeasta palattiin sitten Brysselin keskustaan ja jatkettiin rahan tuhlausta menemällä ostoskadulle, missiona oli löytää aerobic-/sisäpelikengät. Matkalla urheilukauppaan, joka lopulta löytyi pitkän kadun toisesta päästä, nähtiin aika monta ihanaa putiikkia, mutta aika hyvin onnistuttiin kävelemään niiden ohitse. Molemmat oltiin huomattu, että raha hupenee todella äkkiä sieltä tililtä, ja nyt pitäisi vielä osata elää ilman palkkaa! Kaikki matkustelut huomioon ottaen voi olla että se tili oikeasti on nollilla ensi kesään mennessä :D Alkumenojen jälkeen täytyy alkaa vähän laskea, että mihin sitä rahaansa oikein syytää! Näin alkusyksystä se on vaan vähän hankalaa, koska tänne tullessa mukana ei tosiaan ollut juuri mitään ja kaikki kirjat ja muut koulujututkin tulee tietysti ostoon heti. No, joka tapauksessa urheilukauppa vihdoin löytyi, ja aerobickengät tuli ostettua! Enää ei ainakaan ole mitään tekosyytä olla menemättä yliopistoliikunnan ryhmiin, kävin maksamassa liikuntamaksunkin tällä viikolla. Täytyy sanoa, ettei sitä ainakaan hinnalla ole pilattu, maksoin 45 eur koko vuodesta.

Perjantaina palattiin väsyneinä ja lompakot köyhtyneinä kotiin, ja seuraavana aamuna tie kävi jälleen Brysseliin. Lauantaisena missiona oli pienimuotoinen turistikierros, ja Hanna ansioituneesti toimikin meidän oppaana! Kierreltiin ristiin rastiin kuvia räpsien, ja illalla suunnattiin Hannan kämpille Hannan kämppiksen Olan synttäribailuihin. Brysselissä oli viikonloppuna Nuit Blanche -tapahtuma, jota ehkä jotenkin voisi verrata Helsingin Taiteiden yöhön. Täällä koko juttu oli vaan paljon massiivisempi! Eksyttiin mm. yhteen katedraaliin, jossa järjestettiin elektrobileet. Sieltä vaihdettiin kuitenkin dance-bileisiin yhdelle metroasemalle, josta vielä aamuyöstä tie kävi Deliriumiin. Hyvä porukka ja hyvä meininki, needless to say että yöunet jäi hiukan vähemmälle... Pohdittiin tässä, että kuinkakohan paljon univelkaa kertyy vuodessa jos ekojen kolmen viikon jälkeen on jo ihan puhki! Tahti ei näytä yhtään edes hiljentyvän, koska edessä on mm. Dublinin ja Pariisin reissut. Nyt otetaan ilo irti Belgian sijainnista!

Brysselistä könyttiin siis aamulla kotiin, ja nyt pohdinnassa olisi nukkumaanmeno että huomenaamulla jaksaisi mennä 8.30-luennolle harjoittelemaan foneettista transkribointia. Ai niin, kerrottakoon pieni update tuohon kurssisekoiluun: päätin olla huono opiskelija ja jättää mahdollisimman paljon niitä kursseja pois, joissa täytyisi kirjoitella jotain 20 sivun esseitä aiheesta X. Eiköhän niitä ehdi sitten Suomessakin kirjoitella, ensi vuonna kun ohjelmassa ilmeisesti olisi jo kandin kirjoittaminen... Syksyllä opiskelen siis pari kurssia lingvistiikkaa, ranskan kielen historiaa, yhden opettajaopintojen kurssin, italiaa ja latinaa. Ihan tarpeeksi tuntuu olevan hommaa ilman niitä sadan sivun kirjoitelmiakin, sanottakoon esimerkiksi että italian ja latinan opiskelu ranskaksi ei ole ihan itsestään selvää. En oikein tiedä mihin olen itseni pistänyt, kun välillä luennolla ei ymmärrä jotain sanaa, joka sitten käännetään ranskaksi, ja kun sitäkään ei ymmärrä niin voi hetkisen jo ajatella olevansa vähän pulassa. Mutta ehkä siitä opiskelulla selviää? Se nähdään jatkossa! Nyt taidankin sitten jatkaa latinan sanojen pänttäämistä. À plus tard!

P.S. Kot Erasmus järkkää marraskuun lopussa retken Pariisin Disneylandiin. Huomenna meinaan mennä varaamaan sinne paikan, pidetään peukkuja että mahtuisin! Olisipa huippua päästä moikkailemaan vanhoja työkavereita ja tsekkailemaan onko paikat vielä entisellään!

Opiskelua...

Huomiseksi pitäisi kerrata fonetiikkaa, mutta tähänhän se sitten johti... Kaikkea muuta tekemistä olen jo keksinyt! Fonetiikkakin on sellaista, josta suoritin kurssin toukokuussa Suomessa, täällä ollaan vaan luettu paljon yksityiskohtasemmin asiat eli opiskeltavaa olisi. Käynnistysvaikeuksia vain, toivottavasti!

Viimeksi olin lähdössä karaokeiltaan. Kävikin ilmi, että karaokepuoli oli suljettu mutta päästiin me edes biljardia pelaamaan! En lähtenyt sieltä minnekään jatkoille vaan kiltisti kotiin nukkumaan siinä toivossa että flunssa jo alkaisi vähitellen väistymään. Perjantaina nukuin myöhään (ei kursseja perjantaisin!) ja siivosin kämpän (kaikki paska kulkeutuu huoneeseen kun yhteisissä tiloissa suurin osa käyttää kenkiä...). Onneksi yhdellä kämppiksistä on imuri, jota muutkin saa lainata :) Vähän helpottaa kyllä siivousurakkaa. Perjantain toinen urakka olikin sitten pyykkäysmahdollisuuden selvittäminen. Meidän pesula on n. 400 m kämpiltä, ja sinne sitten raahasin kaikki vaatteni (onneksi olin käynyt Ikeassa, ja olen nyt ihanan ison Ikea-kassin onnellinen omistaja!). Pesulassa maksaa yksi koneellinen 4 euroa. Sen lisäksi pitää olla omat pesuaineet, ja kuivausrumpu maksaa 50 snt/10 min. Sitten kun vielä valkopyykin mieluusti pesisi erikseen, niin kävi mielessä jo se iskän ehdottama vaihtoehto: ostetaan vaan uusia vaatteita ja lähetetään entiset Suomeen! :D No, rohkeasti kuitenkin käytiin pyykkikoneen kimppuun (me on siis minä ja Henrika, toinen suomalainen tyttö jonka kanssa asutaan lähekkäin ja jonka kanssa jaettiin sitten pyykkikoneet köyhinä opiskelijoina.) Vähän nuukailtiin ja laitettiin kuivausrumpu vaan puoleksi tunniksi pyörimään, ja niinhän siinä kävi että mun vaatteet on edelleen kosteita ja tänään on kuitenkin jo maanantai! Eli ensi kerralla ei auta säästellä euroja jos haluaa kuivia vaatteita. Niin kallista lystiä on kuitenkin, että kaikkia vaatteita varmaan tulee käytettyä ennen kun niitä lähtee uudestaan pesettämään.

Siivous- ja pyykkiurakasta selvittyämme lähdettiin kaupungille yhdessä ostoksille tyttöjen kanssa (Erasmuksia, me kaksi suomalaista + kaksi brittiä). Päätettiin pitää ihan rauhallinen ilta ja hengattiin mun luona (kätevää, kun kaikki kämppikset lähtee aina viikonlopuksi koteihinsa!) ja tehtiin tortilloja ja vuokrattiin ranskalainen leffa.

Lauantain ohjelmassa oli jo se mainostettu Luxembourgin retki! Paikka on pieni, mutta todella kaunis. Kannattaa todellakin käydä! Lähdettiin aamulla aikasin junalla ja tultiin iltajunalla takaisin. Junaliput maksoi yhteensä 40 eur, eli ei mitään kovin kallista lystiä! Mahtava paikka.

Sunnuntaina mulla oli ohjelmassa laiskottelua, ja sainpa aikaseksi tehtyä myös omenapiirakkaa à la finlandaise. Selkä vääränä kannoin jauhoja ja sokeria kotiin sitä varten. Ja piti ostaa myös kulho ja sähkövatkain. Täytyy loppuvuonnakin leipoa sitten niin ettei ihan turhaa mennyt niihin rahaa! Sunnuntaina opiskelin myös vähän fonetiikkaa brittiläisen Mariannen kanssa ja sitten hengailtiin Henrikan kanssa ja etsittiin halvinta mahdollista reissua Pariisiin. Päätettiin sitten lähteä vielä Welcome Weekin viimeiseen partyyn (Soirée latino), jossa muuten voitettiin joukkueena siellä järjestetty tietokilpailu! Palkinnoksi tietysti olutta belgialaiseen tapaan :D Ça va!

Tänään mulla oli sitten yksi luento (lingvistiikkaa, joka ilmeisesti olisi sama kun yleisen romanistiikan kurssi Suomessa). Toivotaan että näin todella on! Vaikutti ainakin mielenkiintoselta. Kaikki kurssit täällä on tuntunu kyllä laadukkailta ja mielenkiintosilta, mikä tietysti on ihan mahtava juttu. Kaikkia mulla ei edes vielä ole ollut, ja itse asiassa vieläkin tuskailen niiden lopullisten kurssivalintojen kanssa. Rajasin kurssit 58 op:een, ja ilmeisesti pudotan siitäkin vielä kaksi kurssia pois, jolloin koko vuoden saldo olisi 50 op (ja jäisi vielä varaa sille, että en pääsisi jotain kurssia läpi). 58 olisi ihan normaali määrä Suomessa, mutta en halua viettää koko aikaani täällä opiskellen, joten pakko on vähän karsia. Omituista, kun ei mitenkään haluaisi luopua yhdestäkään kurssista! Ihmeellinen into on iskenyt haalia kaikkia mahdollisia kursseja. Harmi vaan että tuo into ei siinä konkreettisessa opiskeluinnossa näy lainkaan :D Mulla on keskiviikkoon asti aikaa lopullisesti päättää mitä teen, sillon mulla on tapaaminen mun koordinaattorin kanssa ja hän lyö allekirjotuksen mun opintosuunnitelmaan.

Tälle viikolle ei sitten olekaan enää Erasmus-bileitä, kun Welcome Week on ohi. Paitsi keskiviikkona olisi kai jotain, mutta minä juhlin yhden kämppiksen synttäreitä. Tosi jees, me aika vähän nähdään toisiamme täällä kämpässä, ja Erasmusten kanssa puhutaan melkein pelkästään englantia eli odotan ihan innolla tätä meidän iltaa. Selitys sille, miksi Erasmusriennoissa puhutaan englantia on se, että täällä on todella paljon (uskaltaisin jopa väittää, että suurin osa) Erasmuksia, jotka eivät puhu sanaakaan ranskaa! Syy on siinä, että yksi UCL:n laitoksista on Louvain School of Management, jossa kaikki kurssit pystyy opiskelemaan englanniksi. Ei siis tarvita ranskaa mihinkään. Se vain tarkottaa niille meistä, jotka haluaisivat puhua ranskaa, vähän vaikeampia aikoja, koska meidän pitää sitten puolestaan etsiä jostain niitä ranskankielisiä kavereita. Vähän mua kyllä helpottaa se ajatus, että mä puhun ranskaa aivan loistavasti verrattuna suurimpaan osaan Erasmuksista, mikä on ihan hullua! Ihmiset lähtee opiskelemaan Belgiaan osaamatta yhtään mitään. Multa kysytään ihan ihmeissään että ihanko oikeasti mä luen kaikki kurssini ranskaksi? No kyllä. Mä olen vielä täällä koko vuoden, tuntuu että ehdottomasti suurin osa on vaan puoli vuotta. Tämä puolestaan tarkottaa sitä, että mä saan osallistua Welcome Weekiin uudestaan helmikuussa!

Viimenen asia tältä erää: Posti. Mä olin jo tehnyt listan, että mitä kaikkea mä tarvitsen tänne Suomesta: villasukat (toiset, edellisistä ei kohta oo enää mitään jäljellä kun ne on niin kovassa käytössä) ja/tai Ainot/Reinot (lattia on niin kylmä, ja pitäis kyllä olla sisäkengät kun keittiössä kulkee), kumisaappaat (Marimekon suomalaiset ihanat designkumisaappaat olisi aika kova juttu, täällä sataa kuulemma koko ajan. Vaikka tähän asti on satanutkin vaan kerran!) ja salmiakkia. Mutta kun meiltä täältä kaupungista lähti postitoimisto pois kesällä (ilmeisesti jos oikein olen ymmärtänyt, se yksityistettiin eli samaan tapaan kun Suomessakin on asiamiespostit, ja nyt sitä ei ole täällä ollenkaan), niin en mä voi oikein vastaanottaa tänne mitään paketteja! Lähin postitoimisto on Ottigniessa, jonne menee täältä 10 min junalla, eli ei sekään nyt sitten mikään kamala matka olisi, mutta kuitenkin vähän monimutkaista. Mun kämppis tosin tarjoutu tekemään niin, että mun mahdolliset paketit lähetetään sille kotiin, josta se sitten tuo ne mulle. Ihana tyyppi, mutta se nyt vasta monimutkaseksi ehkä menisikin! Täytyy vähän pohdiskella, että miten sitä pärjää ilman noita (ja muita) tavaroita... Marraskuun lopussa kuitenkin vasta tulee Suomen-reissu eteen.

Niin, täällä siis kaikki belgialaiset opiskelijat lähtee koteihinsa viikonlopuiksi ja kaupunki lähestulkoon autioituu! (Ja kaikilla isot pakaasit aina mukanaan, he vievät pyykkinsä kotiin! Ymmärrän täysin.) Täällä elämä jaksottuukin niin, että viikolla bailataan (ja käydään samalla luennoilla) ja sitten viikonlopuksi lähdetään kotiin lepäämään ja opiskelemaan. Hiukan omituinen systeemi, ja meille Erasmuksille vielä hankalaa, koska meidän pitää juhlia kaikki viikot ja matkustaa viikonloput! :D That said, Dubliniin alle kahden viikon kuluttua! À tantôt!

"C'est la police!"

Toinen viikko jo melkein vierähtänyt täällä, tuntuu edelleen ikuisuudelta! Paljon on taas sattunut ja tapahtunut. Piti oikein itsekin lukea, että mihin on jääty edellisessä postauksessa. Maanantaiaamuna heräsin ja flunssaa meinasi pukata päälle. Edessä oli eka päivä yliopistolla, eli ei muuta kun apteekin kautta keskustaan! Apteekissa yritin epätoivoisesti selittää ranskaksi, että nenä on tukossa ja kurkku kipeä eli tarvis vähän Nasolinia. Heppu varmaan naureskeli partaansa minua palvellessaan, mutta ainakin sain belgialaista vastinetta Nasolinille! Ja totta kai kyseltiin vielä perään että onko muita oireita, jos vaikka sikainfluenssa olisi iskenyt... Mutta ei onneksi! Ekana päivänä yliopistolla meillä oli infotilaisuus, jossa ei oikeasti tarjottu minkään näköistä hyödyllistä informaatiota. Puhuttiin, että lopulliset kurssivalinnat tehdään lokakuun alussa, mutta ei kerrota miten niille kursseille rekisteröidytään jne. jne. Tähän auttaa onneksi aina kysyminen, ja suurin osa asioista lopulta selvisikin. Vaikka monenlaista seikkailua on tullut tehtyä viikon mittaan eri bureauhin.

Tiistaina alkoivat kurssit. Niille saa siis mennä ilman ennakkoilmoittautumista, ja me Erasmukset ollaankin paljon harrastettu eri kurssien kokeilemista, nyt kun meillä on siihen mahdollisuus! Tiistaina mulla oli joku lingvistiikan kurssi, jonka arvioin etukäteen maailman tylsimmäksi, mutta osoittautuikin yllättävän mielenkiintoiseksi! Tullaan siellä mm. arvioimaan eri ranskan aksentteja (siis Ranska, Belgia, Québec jne.) ja analysoimaan niiden foneettisia piirteitä ja käsitellään belgisismejä (eli siis Belgian ranskalle ominaisia sanontoja). Huippua! Tiistaina yritinkin sitten loppupäivän selviytyä muille kursseille, tuloksetta tosin :D Se ei aina ole ihan itsestäänselvää, että missä kurssi pidetään tai kuka sinne saa osallistua. Keskiviikkona oli uusi yritys ja aamulla tarkoituksena oli mennä ranskan kielen historian luennolle. Paikalla oli opiskelijoita, mutta proffaa ei näy missään. Ilmeisesti luennot alkaakin vasta kahden viikon päästä. Iltapäivällä menin latinan luennolle. Vaikuttaa tosi kivalta, mutta erittäin suuritöiseltä kurssilta. Katotaan miten käy! Tänään oli sitten vielä ensimmäinen pedagogisten luento. Ne on täällä maisterivaiheen opintoja, eli vähän jännittää kuinka käy, mutta tänään ainakin oli tosi kiva ja ymmärrettävä tunti! Multa jopa kysyttiin että haluanko tehdä harjottelun :D Jos nyt en kuitenkaan, säästetään ne sitten Suomeen. Täällä on muuten ärsyttävä piirre kursseissa se, että niissä on erikseen harjoitusluennot (siis tunnit, joissa tehdään jotain tehtäviä, läsnäolopakko) ja niiden ajankohdasta ilmotetaan ekalla tunnilla. Totta kai kaikki menee aina muiden kurssien kanssa päällekkäin ja ne lisäävät viikko-ohjelmaan aika monta tuntia lisää! Tässä on juuri pohdinnassa, että mitähän kursseja jättäisin pois kun kaikkia ei pysty millään tekemään (eikä toisaalta haluakaan liikaa täällä opiskella). Tällä hetkellä syksyksi pyörii noin 10 kurssivaihtoehtoa, joista varmaan 2-4 joudun pudottamaan pois. Ärsyttävää miettiä, että saako niitä kursseja sitten hyväksiluettua, ja aika tiuhaan täällä selaillaan kurssikuvauksia HY:stä ja verrataan niitä täkäläisiin. Tässä voi kyllä vielä käydä niin, että päätän vaan opiskella jotain kivaa ja tapella niiden hyväksilukemisesta sitten ensi syksynä Suomessa.

Päivät on menny yliopistolla seikkaillessa ja illat sitten Eramusriennoissa. Meillä on meneillään Welcome Week, joka tarkoittaa joka illalle jotain ohjelmaa. Maanantain BBQ:n jätin väliin flunssan takia, mutta tiistaina olin maistelemassa oluita (enkä vieläkään oppinut niitä juomaan, ainoastaan ne hedelmäoluet on hyviä!) Brasse-Tempsissä, eilen oltiin syömässä ja sen jälkeen melko massiivisessa ulkoilmabileissä (vähän kun Suomen festarit. Ihan hullua, ne vaan järkätään jossain yliopiston luentosalirakennusten välissä! Ja olut 90 snt tuoppi. Kaipa sitä pihinä ihmisenä oppii sitäkin vuodessa juomaan.) Tänään pitäisi vielä lähteä Snooker/Pool+Karaoke -iltamiin toiseen baariin. Ei kyllä flunssa oikein meinaan parantua, kun ei ikinä ehdi kotona eikä niin paljoa nukukaan. Mutta jos sitä ens viikolla sitten! Huomennakin olis illalla jotain ohjelmaa ja lauantaina Erasmus-retki Brysseliin. Minä ja Hanna ja yksi kolmas suomalainen tyttö lähdetään vissiin kyllä lauantaina käymään Luxembourgissa, Hanna on jo hommannu meille sieltä paikallisen oppaankin!

Ai niin, ja unohtui melkein selittää tuon otsikon salaisuus! Tiistaiaamuna oli mukava aamuherätys. Olin vielä nukkumassa (melkein hereillä, olihan se kello jo soinutkin! :D) kun ovelta kuuluu äänekäs koputus. Unenpöppörössä huudan "Oui?" ja kuvittelen, että joku kämppiksistä tulee sanomaan että lopeta jo se torkuttaminen, mutta sieltä kuuluukin miehen ääni "C'est la police!". Enpä ole ennen moista aamuherätystä kokenut :D Kömmin siitä avaamaan oven, ja poliisisetähän se siinä tulee tarkistamaan että varmasti asun täällä. Ei vissiin ollu kyllä mitään epäilystä asiasta! Yliopistoltakin tuli jo postissa (nopeeta toimintaa, aika ihme!) se viimeinen puuttuva paperi, eli joku aamu tästä pitäisi mennä kai taas jonottelemaan lopullisen oleskeluluvan saamiseksi.

Puolet jutuista varmaan unohtui tässä kiireessä, nyt pitää taas lähteä Erasmusten kanssa ulkoilemaan! Taitaa kyllä karaoket jäädä väliin, ellei me kaksi suomalaista innostuta vetämään jotain ikivihreää... Huomenna on onneksi vapaapäivä, niin ehtii siivota ja tehdä kunnolla ruokaa ja tuskailla kurssivalintojen kanssa. À tantôt, jatkan niiden unohtuneiden juttujen kanssa sitten vaikka huomenna!

Home sweet home

Eka viikko vasta takana, tuntuu kun täällä olisi ollut jo paljon pidempäänkin. Syy on siinä, että tekemistä löytyy koko ajan! Keskiviikkona jonotin rekisteröitymään yliopistolle. Siellä kivasti yksi ihminen ottaa vastaan kaikki Erasmus-opiskelijat, eli jonotusta oli todellakin tiedossa. Seinällä onneksi kivasti luki, että mitä kaikkia dokumentteja ja valokuvia ym. pitää olla mukana. Minun vuoroni tullessa kävi kuitenkin ilmi että "passi tai muu henkilökortti" tarkoittaakin kopiota siitä! Kas kun en itse ymmärtänyt! No, ei auttanut muu kuin lähteä ottamaan kopiota. Minulle lyötiin kartta käteen ja sanottiin paikka minne pitää mennä. Löysin perille paikkaan, jossa ei ollut sähköä (!). Ei muuta kuin takaisin yliopistolle, josta käskettiin mennä toiseen paikkaan ottamaan kopiota. Sinnekin löysin kartta kädessä ja lopulta sain passin kopioitua. Itse rekisteröitymiseen menikin sitten noin 30 sek, kaikkeen muuhun pari tuntia. Tämän jälkeen yritin mennä rekisteröitymään asukkaaksi Belgiaan (EU vaatii "oleskeluluvan"). Virasto on mukavasti auki 8:30-12:30. Ehdin sisälle 12:25 ja olin jonottanut vähän yli puoli tuntia kun joku heppu tuli kysymään, että millä asialla liikuin. Kerroin, ja hän sanoi että rekisteröintejä tehdään ennen klo 11. Ilmeisesti jossain seinällä oli pienellä lukenut niin... Ei auttanut muuta kun lähteä kauppaan (joka päivä pitää käydä ostoksilla että pystyy sen vähän kerrallaan aina kantamaan kotiin!).

Seuraavana päivänä palasin sitten takaisin virastoon hyvissä ajoin. Papereita piti olla mukana montaa eri laatua + valokuvia (täällä tarvitsee niitä joka paikkaan!). Koska en ole vielä saanut jotain yliopiston rekisteröitymispaperia (tulee postissa joskus), sain ainoastaan 3 kk:n väliaikaisen oleskeluluvan. Tuon 3 kk:n kuluessa täytyy taas käydä jonottamassa ja viemässä se puuttuva paperi, jotta voi saada lopullisen luvan. Ja tässä seuraavan kolmen viikon aikana täytyy olla aina viiden jälkeen illalla kotona, koska poliisi tulee tarkistamaan että ihan oikeasti asun täällä. Byrokratian helmiä! Toisaalta täytyy olla tyytyväinen ettei ole viisumia, se vasta olisikin ongelmallista.

Torstaina illalla lähdin kuitenkin Hannan luokse Brysseliin, josta mentiin Erasmus-partyyn ja sieltä vielä Delirium-baariin, jossa on 2004 erilaista olutta. Ja join muuten itsekin persikkaolutta, uskokaa tai älkää! (Se ei maistunut oluelle yhtään, jee!) Perjantaina suuntana oli Ikea, jonne pääsi yllättävänkin helposti bussilla. Matkaan tarttui mm. peiliä ja lamppua ja kylpyhuoneen mattoa. Ja halvalla! Täällä Louvain-la-Neuvessä kun ei ole kuin pikkusisustuskauppoja, eli mitään ei voi kyllä laskea löytävänsä, ainakaan kovin huokeaan hintaan. Kotiin kun pääsin illalla niin huomasin ettei lamppu toimi! Eipä taas auttanut muu kuin lauantaina matkustaa takaisin Ikeaan (1,5h...) vaihtamaan sitä. Ikeasta väittivät, että lampun pitäisi toimia ja minulla on vain väärä lamppu siellä sisällä. Alan jo pikkuhiljaa uskoa tähän vaihtoehtoon, koska uusi lamppukaan ei toimi! Täytyy siis ostaa joku toisenmallinen ja kokeilla sillä. Ikeasta tarttui muuten lisää tavaraa mukaan, esim. kunnon matto (lattia on niin kylmä!) ja viherkasvi. Mun huone alkaa näyttääkin jo vähän kodilta! Ja mikä parasta, rahallinen investointi oli yhteensä n. 60 eur, eli ehkä sen nyt kestää maksaakin, kun kuitenkin vuoden ajan täällä asustelee.

Jäin sitten taas Brysseliin päiväksi (jossa sattui olemaan vuotuinen Bruxelles Folklore -tapahtuma, eli paljon ihmisiä ja ohjelmaa menossa!) ja Hannan sohvalle yöksi. Tänään Hanna tuli katsastamaan mun asunnon, ja nyt vaan odottelen että kämppikset saapuisivat tänne. Tänään pitäisi kaikkien tulla kun huomenna on yliopiston avajaiset ja tiistaina alkaa luennot. Toivotaan, että huomenna selviäisi paljon asioita yliopistosta (esim. kurssivalinnat on kokonaan tekemättä!). Pikkuhiljaa, täytyy muistaa että ollaan kuitenkin Belgiassa eikä Suomessa. À plus tard!

Väsynyt mutta onnellinen matkaaja

Terveisiä vaan Belgiasta! Piti nyt sitten heti ekana päivänä pistää tämä blogitouhu alulle, niin ei tarvitse kaikille erikseen kirjoitella sähköposteja. Tänään siis vasta saavutiin tänne! Tuntuu kuin olisi menny jo monta päivää, mutta ihan oikeesti vasta tänä aamuna oli lähtö. (Asiaan vaikuttaa tietysti se 2.30-herätys...) Kaikki lennot meni oikein mukavasti, ja Brysselin päässäkin selvisin ongelmitta junalle, mitä nyt junavirkailijoilta piti nyhtää tietoja mistään junista tai lippujen hinnoista. Asiakaspalvelun helmiä olivat.

No joo, Bruxelles-Nordilla vaihdoin junaa ja törmäsin tyttöön, joka oli ihan yhtä eksyneen näköinen kuin allekirjoittanut ja jolla oli vähintäänkin yhtä iso matkalaukku raahattavana. Tämä tyyppi on San Marinosta kotoisin! Päästiin sitten samaan aikaan Louvain-la-Neuve'n perille ja löydettiin vahingossa joku ulkomaalaisten opiskelijoiden vastaanotto. (Koko Louvain-la-Neuvehan koostuu yliopistosta, eli täällä todellakin otetaan opiskelijat huomioon!) Vastaanotolla ystävälliset tädit ja sedät kertoivat erinäisistä Erasmus-tapahtumista, ja sen jälkeen opastivat meidät asuntotoimistoon, koska molemmat olivat varanneet paikan yliopiston asuntolasta. Siellä jonoteltiin ja jonoteltiin (tämä on vasta jonojen alkua!) ja lopulta saatiin allekirjoitettua vuokrasopimukset. Kämppiämme ei kumpikaan meistä käynyt katsomassa, koska toimistosta sanottiin että jos ne eivät kelpaa, ei muuta ole tarjolla. Ei siis auttanut kuin allekirjoittaa.

Tämän jälkeen me saatiin yksi tyyppi meitä kuljettamaan ympäriinsä, ja kierreltiin ympäri kaupunkia ja yritettiin mennä hakemaan avaimia. Avainten haku osoittautui yllättävän haastavaksi puuhaksi, koska totta kai asuntoalueiden toimistot pitivät juuri silloin tunnin (tai vähän pidemmänkin...) tauon. Meidän kämpät vielä sattuivat olemaan eri suunnissa (koska opiskellaan eri tiedekunnissa, ja kämpät on suhteellisen lähellä omaa laitosta) niin tulihan sitä käveltyä! LLN on jalankulkukaupunki, ts. täällä menee autoja ainoastaan kaupunkin reunoilla ja jossain tunneleissa/parkkihalleissa kaupungin alapuolella. Välimatkat on suhteellisen lyhyitä, eli joka paikkaan voi kävellä mutta se tarkoittaa myös sitä että joka paikkaan on pakko kävellä. Isompien ostoksien kuljettaminen kämppään muuttuu siis vähän haastavammaksi. Esimerkiksi tänään kävin ostamassa siivousvälineitä kämpän siivoukseen + astioita ja huomiseksi aamupalaa, huomenna täytyy sitten käydä ostamassa taas lisää kamaa niin paljon kuin jaksaa kantaa. No, ainakin tulee hyötyliikuttua! Kämppään on keskustasta varmaan 1-2 km, ja se on vielä ylimmässä (neljännessä) kerroksessa ilman mitään hissejä.

Kämppä osoittautui ainakin näin ensisilmäyksellä ihan loistavaksi. Kyseessä on kuuden hengen solu, jossa on 2 suihkua, 2 WC:tä, todella iso keittiö/olohuone ja kaikissa huoneissa omat lavuaarit. Tapasin tänään kolme kämppistäni, joista kaikki pikaisella näkemisellä vaikuttivat äärettömän mukavilta. Yksi heistä esim. asensi mulle jo tämän netin (viime vuodesta tytöillä jo valmiina) vaikka lähti itse vielä loppuviikoksi kotiinsa. Luennot alkavat vasta ensi viikolla, joten monet tuovat nyt kamojaan tänne mutta muuttavat lopullisesti vasta viikon lopulla. Mutta mikä parasta, ainakin 4 näistä viidestä kämppiksestä on belgialaisia! (Siitä viidennestä ei kukaan tiedä mitään, tulee uutena niinkun minäkin.) Vihdoin tulee nyt sitä ranskaa väännettyä oikein kunnolla :)

Tässäpä tämä päivä! Nyt lähden nukkumaan ja parantelemaan kivistäviä jalkojani. Huomenna ohjelmassa mm. yliopistolle kirjoittautuminen ym. byrokratiaa (=jonottamista!) + prepaid-liittymien hintavertailua. Yritän bloggailla silloin tällöin kuulumisia, ja olishan se ihan kiva tietää mitä Suomessakin tapahtuu (eli sähköposti toimii tänne suuntaan ihan mainiosti!)

P.S. Lentäkää kaikki keskellä yötä (n. klo 4 oli check-in), niin ei tarvitse maksaa ylipainomaksuja matkalaukusta! Lentokentällä virkailija pahoitteli kovasti kun maksutoimisto oli vielä kiinni, ja minulta ei voinut periä 6 kg:n ylipainosta mitään. Jes :)